Avainsana-arkisto: taide?

Viikon fillari 4/2013 – Viva la Vida!

Aamiainen madridilaisessa kahvilassa, ole hyvä!

IMG_5338

IMG_5330

IMG_5337

Kuvat on ottanut Tossunen, joka lupaili kertoa havaintojaan talvipyöräilystä Madridissa. Sitä odotellessa, Eläköön Elämä!

Mainokset

Viikon fillari 44/2012 – Il Campionissimo Fausto Coppi

Amalfin rantatieltä, Positanon ja Amalfin kaupunkien välistä, nousee tie SS336 ylös Agerolaan, jonne on pystytetty muistomerkki italialaiselle pyöräilylegendalle Fausto Coppille. Kipakkaa nousua sinisen meren rannalta 600 metriin.

Mutkitteleva tie kulkee läpi Furoren kylän, joka on aurinkoinen ulkoilmagalleria. Kylän rakennuksia koristavat taiteilijoiden seinämaalaukset, mm. tämä roosa campionissimo, jonka on maalannuty Mary Cinque.

Coppi on ajanut tätä tietä Giro d-Italiassa 1960-luvulla, muistomerkin on pystyttänyt  sanomalehti Il Mattino.

Coppille on pystytetty useita muitakin muistomerkkejä, yksi tunnetuimmista on varmasti Madonna del Ghisallolla, jossa Apukuski & kumppanit kävivät viimeksi pari kevättä sitten (Madonna del Ghisallo, huhtikuu 2011)

Kestävyysurheilijoiden merkityksestä sodasta toipuville kansakunnille on sivunnut Jukka Pakkanen kirjassaan Elena Damianin kirjeet (LIKE 2011).  Lainaus sivulta 105, suosittelen koko kirjan lukemista:

– Fausto Coppi, sodanjälkeisen Italian suuri urheilija. Samana päivänä kun Paavo Nurmi toi olympiasoihdun Helsingin sateiselle stadionille, Fausto Coppi ajoi aurinkoiseen Pariisiin Tour de Francen voittajana. Suurissa urheilijoissa kiteytyy ajan henki ja elämäntunne. Fausto Coppi on meille myytti ja Paavo Nurmi teille. Nurmen ylivertaiset juoksut ja Coppin armottomat irtiotot…

Viikon fillari 42/2012 – Ti amo!

Napoli, kesäkuu 2011.

Fillarillaan ristiin rastiin maailmaa reissanneen Matti RämöPahimmat pyöräilykaupungit TOP 4 listan ykkösenä komeilee Napoli. Apukuski, joka ei ole vielä Napolissa fillaroinut, luki sen suosituksekseksi tai ainakin haasteeksi. Siis sinne, syyspyöräilylle Sorrentoon, Amalfin rannikolle ja Napoliin! Vesuvius jäi viimeksi kapuamatta.

Rämön kirjat ovat tämän linkin päässä.

Viikon fillari 41/2012 – Angry Bike

Peli-idea? Angry Bike väistelee pyörätiellä eteen tupsahtelevia yllättäviä esteitä…

Tämä monsteri ajeli Helsinki-päivänä 12.6.2012 Vanhassa Kirkkopuistossa. Jotain hyvin hellyyttävää oli sen matkakumppaneina etukorissa. Helsinki Jees!

Viikon fillari 35/2012 – Roihuvuori

Roihuvuoripäivää vietettiin perjantaina 24.8.2012.

Vielä ehtisi Salmelaan

Vaikka Tiitisen renkaan jälkiä seuraten, Hillosensalmen vanhan aseman kautta.

Kuvataiteilija Netta Tiitinen & Salmelan taidekeskuksen kesänäyttely eivät kuulu tähän pyöräilyblogiin pelkästään siksi, että pyöräilimme jokunen päivä sitten Apukuskin kanssa Helsingistä Mäntyharjulle katsomaan Tiitisen teoksia.

Tutustuin Netta Tiitiseen pari kevättä sitten Como-järvellä. Taiteilija Tiitinen ei ollut siellä, emmekä ole koskaan tavanneet, mutta tuolla kevätleirillä hänen nimensä mainittiin muutaman kerran. Aloin etsiä tietoa tästä nuoresta siveltimen sankarista ja kiinnostuin erityisesti hänen ärhäköistä, itseironisista lausahduksistaan. Kuvat ja sanat olivat kovin erilaisia, ja se jos mikä kiinnosti minua.

Kuvien herkkä, hyvin henkilöhohtainen tunnelma, ja sanojen ärhäkkä, äksyilevä ja tiuskiva nuori nainen:

Itseoppinut kuvataiteilija Vantaalta. Käpyjen ja kivien kanssa varttunut…

– …uskoni suomalaiseen taidekoulutukseen romahti sen jälkeen täysin, kun kuulin, ketä kaikkia oppilaiksi loppujen lopuksi valittiin. Tuumasin, että ehkä tämä ala ei sitten kuitenkaan ole minua varten. (lähde)

Jos yleisölle näytetään punaista taulua, jonka keskellä on musta, kömpelösti luonnosteltu ihminen, muuttuu mielipide teoksesta sen mukaan, kuka sen on maalannut ja minkälainen CV taiteilijalla on (lähde).

On syntynyt taidepiirien veteenkirjoitettu sääntö, että jos yleisö pitää taiteestasi, olet kaupallinen, etkä… (edellinen lähde).

Millainen tilaustyö voi olla, kysyy Tiitinen, ja palauttelee näin rohkeasti kuvataiteilijan ammattia korkeataiteesta lähemmäs käsityöläisyyttä. Tiitisestä voi lukea helmikuisesta YLE uutisten jutusta (21.2.2012)

Taidekeskus Salmelan näyttelyt Mäntyharjulla ovat avoinna vielä viikon, 12. elokuuta asti. Vielä siis ehtii Salmelaan, jos haluaa nähdä esim. Netta Tiitisen töitä Huvimaja Höijerissä tai vanhan postitalon yläkerrassa. Ensi kesänä ovat vuorossa uudet nuoret kuvataiteilijat.

Poljimme Apukuskin kanssa Mäntyharjulle kolmipäiväisen reissun. Menomatka kahdessa osassa Kymenlaakson kautta (142 + 110 km) ja paluu kohti Wrecking ballia kerralla (205 km). Vaikka Suomen kesä ja luonto ovat kauniita, täytyy kyllä tunnustaa, että pitkä on matka kahvipaikalta toiselle. Ja siihen matkan varrelle mahtuu paljon metsää. Menomatka kulki melkoiseen myötäiseen, pitkä paluu vankkaan vastatuuleen. Glory Days! Mikäpä oli Apukuskin takana himmaillessa.

Asuskelimme Mäntyharjulla yhden yön verran B&B Pinuksessa, joka jo itsessään on Mäntyharjun retken arvoinen. Titan ja Panun talon pihaan pysähtyessä tietää tulleensa paikkaan, jossa on hyvä olla.

Minibaarin sijaan apua pyöräilijän yösuklaahimoon löytyi Nikolain noutopisteestä 😉

Vielä hetkeksi sunnuntaiseen Salmelaan. Istuessani postitalon yläkerrassa Tiitisen töiden keskellä, helteisen heinäkuisen iltapäivän valossa kuuntelin huoneessa käveleviä ihmisiä. Ja toivoin, että tuo nuori itseään joskun ironisesti piiskaava ja vähättelevä kuvataiteilija olisi kuullut ne lauseet.

Pyöräilijän vastaanotto Salmelassa oli mieleenpainuva. Kysyin info-neidiltä, mahtaisiko missään olla turvallista pysäköintipaikkaa yhdelle cervélolle, epäilin tosin itsekin sellaisen mahdollisuutta. Olimme varautuneet kiertämään näyttelyn vuorotellen.

Info-neiti ei ehtinyt edes vastata, kun lähellä ollut Tuomas Hoikkala otti tilanteen haltuun. Kuin Italiassa. Minä suihkunkin jälkeen hieman tuoksahtavissa pyöräilyvaatteissa, Hoikkala tyylikkäässä kesäpuvussaan. Hän ei miettinyt, voiko fillarit ylipäätään tuoda taloon, vaan mihin ne voisi viedä. Päärakennuksen kuistille, kauniiden valkoisten penkkien lomaan. Kuvassa fillarit ovat jo lähdössä matkaan… sehän on niiden elämän tarkoitus! Ja suomalaisen taidemaailman wrecking ball on myös Tiitinen.

Veckans cykel 31/2012 – Postlåda

Gotlannissa näyttää saaren tapa olevan maalata tai maalauttaa postilaatikkoon kuva, joka kertoo jotakin omistajistaan tai kuvaa alueen luontoa. Mainio tapa näin pyöräilijän näkökulmasta, niitä on mukava katsella.

Tämä fillari & mummola -laatikko on satumaisella Fårön saarella Gotlannin koillisimmassa kolkassa. Ohessa vielä makupaloiksi muutama muu.