Avainsana-arkisto: rengasrikko

Prahaan haavoja nuolemaan

Myönnän heti alkuun, että otsikointi on melko dramaattinen siihen vammaan nähden, jota yritän parhaillaan Prahassa parannella. Kyseessä ei ole valtava asfaltti-ihottuma, RMattimaiset säärihaavat, saati sitten murtuma, ei edes ripuli, vaan kummallinen ja säälittävä mutta kivulias vasemman nilkan kipuilu.

Team MITOn valmentajan, fysioterapeutti Lady Annen vahvistamana uskon, että kyseessä voisi olla lähinnä kantapään limapussien tulehdus. Toki myös akillesjänne voi olla ärtynyt, siihenhän kiinnittyvät pohkeen suuret lihakset. Hassua vain, sillä kantapää ei pyöräillessä kuormitu, tosin pyöräilykenkä on kannasta kova ja taustalla on huhti-toukokuun työpainotteinen jakso, eli pyöräilytuntien = ajokenkien käytön määrä lisääntyi aika nopeasti.

image

Jossakin Elben (tsekiksi Labe) varrella polkiessani tunsin kantapäässä pistoa, kuin hyönteisen pureman. Siitä se sitten laajeni pistäväksi kivuksi, minulle aivan uusi ja ennen kokematon vaiva. Kunto ja fillari kestää, mutta nivelet ja jänteet pettää, Lady Annea mukaellen.

Aloitin tulehduskipulääkekuurin, mukanani on onneksi 100 kpl purkki 600 mg Buranaa, niitä kolme vuorokaudessa ja kylmää suihkua. Ja kaksi yötä Prahassa. Pidempikin tauko voisi tehdä hyvää, mutta ajattelin edetä vaikka pienen pienin päiväetapein Vltavaa etelään. Mieleni ei jaksa pysähtyä nyt.

Viikko sitten sunnuntaina saavuin Lutherstadt Wittenbergiin, siitä lähtien olen seurannut Elbe-joen pyöräreittiä aina Tsekin Melnikiin asti. Tsekissä tuo pyöräreitti on numero 2. Melnikissä Vltava-joki laskee Elbeen/Labeen ja Laben itsensä alkulatvat kurkottavat itään. Olisi ollut mielenkiintoista polkea aina Elben alkulähteille asti, mutta se menisi hieman liian sivuun kolmannesta kohteestani, joka on Schio Pohjois-Italiassa. Siistä vaihdoin Elben Vltavaan ja polkaisin Prahaan.

image

Melnikissä sattui matkan ensimmäinen rengasrikko, ja rohkenen sanoa, että ajoitus oli täydellinen. Hotelliin, jonka olin etsinyt edellisenä iltana valmiiksi, oli matkaa noin kilometri. Taluttelin Kamelin mukulakivikatua ylös vanhaan kaupunkiin, oli aika ylellistä tehdä renkaan vaihto kaikessa rauhassa kylpyhuoneessa.

Melnikistä Prahaan kulkee pyöräreitti 7, lopussa se muuttuu reitiksi A2 (city). Varsin mielenkiintoinen reitti, jonkan varrella sain katsella missä olut kasvaa. Minulla ei ole Tsekkiin tarkkoja pyöräilykarttoja, niiden mittakaavoilla karttoja varten pitäisi olla oma laukku. Niinpä seurasin maisemareitin opasteita kirjaimellisen tarkasti, kiertäen jokaisen niemen, kyläpahasen, heinäpellon, pusikon ja lauttarannan. Näin 30 km matka Melnikistä Prahaan kasvoi lähes 70 kilometriksi. Samaa siksakkia olen ajellut reissuni alusta asti, siinä yksi syy, miksi etenen kartalla aika verkkaisasti.

Prahan pohjoispuolella pääsin yllättäen koskimelonnan World Cupin VIP-alueelle seuraamaan naisten palkinnonjakoa. VIP-alue oli rakennettu katkaisemalla Prahaan vievä pyöräreitti, mutta portinvartija oli inhimillinen ja päästi minut jatkamaan matkaa, vaikkei minulla sitä hänen toivomaansa VIP-passia ollutkaan. Minun ei edes tarvinnut ottaa Kultainen Noutaja -ilmettä ja kertoa, että olen polkenut Suomesta asti ja seurannut tätä jokea monta päivää. Suomen lippu fillarissani saattoi olla minun VIP-passini. Tai sitten alan jo muistuttamaan elämän nuhruunnuttamaa kultaista noutajaa.

image

A2 pyörätie tulee Vltavan rantaa pitkin suoraan Prahan vanhan kaupungin rantaan. Kokemus oli hämmentävä. Joen rannan hiljaisuuden, pienten kaupunkien ja kylien, hillityn Dresdenin ja Wittenbergin jälkeen olin hämmentynyt sen ihmismassan ja hälinän äärellä, joka valui vanhan kaupungin kaduilla ja tungeksi Kaarlen sillalla. Minulle on siis tapahtunut jotakin?

Lapseni kysyi minulta viime jouluna tekstiviestillä Tiibetistä, voiko maisema muuttaa ihmisen. Kyllä, kyllä voi, vastasin. Niin se on, ja hyvä niin.

image

Join vanhassa kaupungissa tulokahvit, minkä jälkeen vetäydyin toiselle puolelle Vltavaa ja otin vähän etäisyyttä ydinkeskustaan. Majoituin Boteliin eli laivahotelliin, nuhjuisesta tunnelmallisesta jokilaivasta sain kahden hengen huoneen yhdelle aamuaisineen samalla hinnalla kuin keskustassa olisi maksanut hostellivuoteesta 6-8 hengen makuusalissa. Meno kaupungilla oli jo lauantai iltapäivällä sen verran reipasta, että päätin oman tilavan huoneen, vaikka heikosti äänieristetyn, olevan nyt paras vaihtoehto. Saan kaikessa rauhassa levittää Tsekin kartan lattialle ja antaa sen olla siinä. Läheisessä Ristorante Corleonessa sain todella hyvän portobello-corgonzola pizzan ja ison oluen edullisemmin kuin vanhankaupungin tulokahvin + jäätelön 😉

Kaikesta huolimatta, tänään aion palata vanhaan kaupunkiin, hyvin nukutun yön jälkeen henkiset voimani ovat taas huipussaan! Ja kilometrejä niin vähän kuin on mahdollista.

Mainokset

Kuka vaihtaa sisärenkaan tällaiseen ulkorenkaaseen?

Sen täytyy olla herrasmies tai Jarrumies. Tällä kertaa se on tainnut  olla molempia.

Viikko sitten saimme aamukahvilla Tukholmassa Cafe Blockhusportenissa tekstarin Kuopukselta. Infoneidin lenkki Linnanmäen Jarrumiesten porukassa Porvooseen oli päättynyt noin 4 kilomerin ajon jälkeen takarenkaan puhkeamiseen.

Gotlannin upeilla siloteillä Apukuski kerran huokaisi, että täällä renkaat voisi ajaa rätiksi asti – tiet olivat puhtaita ja sileitä kuin vauvan jalkapohjat. Kuopus teki kuitenkin saman Helsingissä, mikä on sinänsä aikamoinen saavutus. Joku tolkku se täytyisi olla opiskelijankin nuukuudessa 😉

Emmepä tulleet koskaan vilkaisseeksi Kuopuksen ulkorenkaita, lokarit suojaavat ne hyvin luonnollisilta silmäyksiltä. Apukuski koki olevansa osasyyllinen tapahtuneeseen. Minä saatoin vain lohduttaa lastani kertomalla, että minullekin sattui samana aamuna viikon reissun ensimmäinen ja porukan ainoa rengasrikko. Tosin Djurgårdenissa sunnuntaiaamuna paistoi aurinko, Helsingissä satoi…

Infoneidin ja Jarrumiesten keskinäistä kisaa voi tulla katsomaan Helsinki City Triatloniin sunnuntaina 25. elokuuta Helsingin Uimastadionin ympäristöön. Tai tulla omalla porukalla ja haastaa molemmat joukkueet!

Rengasrikkoja Unkarissa

Ajattelin etsiä pyöräretkeilyyn uusia näkökulmia. Esimerkiksi rengasrikot. Jos niitä käy harvakseltaan, kuten kesäkuussa Somin kanssa tehdyllä Napolin reissulla, ei tämä näkökulma toimi. Mutta kun niitä käy riittävän usein, voi rengasrikkojen kautta välittää paljon myös muuta tietoja.

Lauantaina 16. heinäkuuta 2011 lensimme Helsingistä Budapestiin ja ajoimme lentoasemalta suoraan fillarivuokraamoon Yellow Zebra Bikes, josta saimme allemme KTM:n peruspyörät. 10 € päivä. Kyllä, polkupyörät – KTM on ehkä tunnetumpi moottoripyöristä. Yksi yö Budapestissa, kaupunkiajelua oppaan kanssa, päätös: aamulla lähdemme Balatonin suuntaan.

Viisi pyörää, 11 ajopäivää, 750 kilometriä, viisi rengasrikkoa. Yksi ulkorenkaan vaihto Itävallassa helpotti kummasti matkan tekoa – vuokraamo maksoi siitä kuittia vastaan hyvityksen. KARTTA RENGASRIKOISTA ON TÄSSÄ LINKISSÄ, niistä hahmottunee myös jotenkin polkemamme reitti. Lisää ja tarkennuksia myöhemmin 😉

Kuvista välittyy varmasti jonkinlainen mielikuva siitä, millaista on Unkarin maaseutu. Ja se, mitä kannattaa pakata mukaan kesäreissulle näille main Unkari-Itävalta-Slovakia seutua. Aivan samat varusteet kuin olisi fillariretkellä Suomessa. Valmius helteeseen, kylmään, sateeseen ja kylmään sateeseen. Ja hyvä kirja, aina!

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

* * *

Karttalinkissä oli aamusella virhe, nyt sen pitäisi olla kunnossa. Kuvia voi selata nopeammin viemällä hiiri kuvan päälle ja naosuttelemalla siihen iolmestyvästä nuolesta.

SP 2 – tie Pompejiin

Lauantaina 18.6. lähdimme Somin kanssa polkemaan Salernosta Pompejiin. Reittivaihtoehtoja oli muutama, päädyimme maisemallisista syistä ranta + kinkare yhdistelmään: ensin rantatietä SS 163 takaisin länteen, Maiorin kohdalta ylös tietä SP 2. Reitti on KARTASSA vihreällä. Matkalla Maioriin vastaamme tuli ensimmäiset rehelliset fillarituristit nyytteineen, norjalainen pariskunta. Muita pyöräilijöitä tiellä kyllä oli aiempaa enemmän, olihan lauantai.

Kuten kartasta näkyy, poljimme pitkää helteistä nousua merenpinnasta yli 600 metriin, pikkuhiljaa selkämme takana meri katosi näkyvistä. Ylhäällä harjanteella aukeni eteemme huima näköala, Vesuvius, Napoli ja Napolinlahti!    Lopuksi   laskimme hetkessä kaiken kapuamamme melko jyrkkää rinnettä alas jarrutellen . Tien pinta oli hyvä, vasta laskun loppupuolella, Napolin metropolialuetta lähestyttäessä se muuttui kuoppaiseksi ja pientareet muuttua roskaiseksi. Loppulaskussa kävikin reissun ensimmäinen ja ainoa rengasrikko, ajoin lasiin ja sain eturenkaasta ilmat pois.

Tie Pompejiin ei ollut ihan helppo löytää, taisimme lähestyä sitä aika epätavallisesta suunnasta. Kysymällä löytää perille ja sakkokierroksista saa vain pidempää päivämatkaa 🙂  Pompeji, johon tutustuimme ajopäivän jälkeisenä aamupäivänä, oli sinänsä hyvin ristiriitainen paikka. Vuonna 79 Vesuviuksen tuhkaan ja laavaan hautautunut rauniokaupunki hiljaisuudessaan oli mykistä, mutta kylä sen ulkopuolella kuin suuri markkina-alue.

Apua kaksipyöräisille Kouvolan seudulla

Torstaina 30.6. lähdin aamusella polkemaan Pohjois-Helsingistä kohti uudessa Suur-Kouvolassa sijaitsevaa Inkeroista. Luvassa oli noin 135 km aurinkoista maantietä.

Ensimmäinen rengasrikko tapahtui Porvoossa. Ei hassumpi paikka, jos se oli kerran sattuakseen. Vatsassa lämmitti juuri syöty lohikeitto. Porvoon torin laidassa oli takavannetta irti kiskoessa mukava katsella hyväntuulisia kesäihmisiä.

Valitettavasti se ei olut reissun ainoa rengasrikko. Ja valitettavasti takavanteen jo jonkin aikaa vihoitellut akseli hajosi. Joskus vain sattuu… Sain pinellä nippusideviritelmällä (eläköön nippusiteet!) korjattua tilannetta sen verran, että pystyin himmailemaan reilun 10 km tuntivauhtia autolla apuun ajelevaa siskoa vastaan. Fillarointia ehti kertyä sentään 95 km.

Apu oli onneksi yllättävän lähellä. Inkeroisissa pysähdyimme juuri oviaan sulkevan Urheiluaitta Sannelan eteen. Jätin pyöräni sinne, fillamies tulisi aamusella töihin ja katsoisi, mitä olisi tehtävissä. Seuraavana päivänä sain jo puolilta päivin  soiton, Regina oli vaalmiina ajoon ja noudettavissa! Myös Apukuskin korjaavia kätösiä odottanut etujarru oli taas kunnossa. Ystävällistä, hyvää ja nopeaa pelvelua! Toivon vain suosiollisia tuulia sunnuntaille, jolloin palaan kotiin Helsinkiin…

Urheiluaitta Sannela, Inkeroinen

Domenica 2.5.2010, 14th stage – Copenhagen

Copenhagen, City of Cyclists music video.

Tähän sopii myös mainio animaatio 10 små cyclister 🙂

Jos kaipaat sunnuntaipyöräilykohdetta Helsingissä ja haluat nauttia fillaroinnin ohessa hyvän voileivän suosittelen lämpimästi äskettäin avattua Cafe Pirittaa, Eläintarhantie 12. Kahvilan omat sivut löytyvät TÄSTÄ. Tässä kahvilassa on kunnon fillaritelineet!

Pirittan pyöräparkki 🙂

Onhan se hupaisaa, että Italian kevätleirin viimeinen polkaisu on 130 km tasamaalenkki Tanskassa 😉 Ei mäkiä, mutta pohjoistuuli pohjanmereltä vastasi hyvin pientä jatkuvaa mäkeä, vähän Hollannin fiilikset. Karttaan pääsee TÄSTÄ. Illalla tuli Koto-Suomeen haikeankateellisia kommentteja: ”Tähän me ei koskaan Helsingissä päästä, ei edes… Tämä on pyöräilijän paratiisi!” Niin lähellä. Viime yönä kävi keskustan pyöräteillä kuhina aamun tunneille asti, olihan lauantai! Copenhagen: City of Cyclists, Osa 1/5.

Reilu peli, selvät säännöt 🙂

Pohjoisrannassa piti vetää irtolahkeet päälle.

Pohjois- Själland, Tanska

Tänään Torvelokin pääsi harrastamaan renkaanvaihtoa. Kuvassa taustalla näkyy päivän lenkin jyrkin ja pisin ylämäki 😉

Taustalla tanskalainen mäki!

Huomenna Tukhoilmaan, sieltä Turkuun…

Venerdi 30.4.2010, 12th stage – German Border…

Kitzbühel, Itävalta

Vappuaatto alkoi reilun 100 km siirtymätaipaleella Kitzbüheliin. Siellä Torvelo aloitti polkemisen, tarkoitus oli polkea vuorotellen kohti Müncheniä. Torvelo aloitti Kitzbühelistä kello 11:00, ensimmäinen vaihto oli Wörglissä. Hmies teki omalla vuorollaan tasamaastosta huumaantuneena 10 km pummin ajamalla tien 181 risteyksen ohi, pysäyttäjänä oli (onneksi) Schwazin kylä. Takaisin reitille ja Ebeniin, jossa oli taas vaihto.

Torvelo jatkoi rajaristeykseen, jossa tuli päivän toinen pummi: 107 (307?)vasemmalle, kun olisi pitänyt kääntyä oikealle 😦  Mikäs siinä, mies polki tien loppuun ja kääntyi ylös vasemmalle Engiin (?), jatkoi kipuamista ohi kansallispuiston lähes Engiin kahvilaan. Valveutumisen jälkeen kääntyi takasin ja palasi vielä 10 kilsaa takas tietä 107. Siitä huoltoauto poimi kyytiin ja tehtiin vielä viimeinen vaihto. Hmies polki Tagernseehen, josta siirryttiin Müncheniin.

Aurinkoinen päivä pyörien päällä, Münchenissä satoi ja ukkosti. Jäi himmailut sikseen.

KARTTA -MAP

Episode 1: To Be, or Noy to Be? Variaatio No xx

Episode 1: To Be or Not To Be? Variaatio Nr xx

Episode 2: What would Michael Scofield do?

And what will you commend, Samu I? New hoop, New Wife, New… Life 😉