Avainsana-arkisto: ravintola

Viikon fillari 4/2012 – Weeruska

Ravintola Weeruska – reilua ruokaa Alppilassa.

Mainokset

Salerno

Sunnuntailukemiseksi pienen pieni tarina Salernosta, kaupungista Campaniassa, Etelä-Italiassa. Se ei ole mikään pyöräilyn kannalta mainittava kaupunki, mutta ansaitsee tulla esitellyksi. Sijainti on nimittäin loistava, taivallisen maisematien SS 163 päässä – alku tai loppu, miten sen haluaa. Jutun KARTTA on TÄSSÄ linkissä.

Salerno, toisin kuin pohjoisemmassa sijaitseva Napoli, on siisti, suhteellisen rauhallinen ja turvallinen kaupunki. Siitä on hyvät yhteydet moneen suuntaan, sijainti vuorten kainalossa tarjoaa haastaviakin pyörälenkkejä. Satamasta pääsee laivalla pidemmällekin, niin saarille kuin Sisiliaan. Me vietimme Salernossa kaksi yötä ja yhden aurinkoisen päivän. Hotellin valintaan vaikutti merkittävästi fillarit, sillä parissa paikassa nille ei ollut osoittaa mitään pysäköintipaikkaa. Hotel Plazalla oli reilun kokoinen varasto, johon pyörämme pääsivät.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Aamupäivän kävelimme keskustan alueella ja löysimme mm. akvedukteja, roomalaisten kivestä rakentamia vesijohtoja. Salernossa sentään näkyi muutamia arkisia polkupyöräilijöitä, toisin kuin Napolissa, mutta mistään fillarikulttuurista ei todellakaan voi puhua. Keskustan kävelykatu näytti olevan myös harrastepyöräilijöiden suosima näyttäytymispaikka, moni lenkilläoleva seurue kävi himmailemassa sen päästä päähän.

Iltapäivällä poljimme pienen verryttelyn tasaista rantaa pitkin, noin 25 km etelään ja samaa tietä takaisin. Tien varrella on paljon uimaloita, ne vaikuttivat siisteiltä ja hyvin hoidetuilta. Kolmantena pyöräilypäivänä ei siis ollut ylä- eikä alamäkiä, niitä tulisi seuraavana päivänä, kun kapuaisimme merenpinnantasolta 600 m harjanteen yli Pompeijiin.

Erityisen maininnan ansaitsee rantakadulla sijaitseva Ristorante Pinocchio, jota hotellimme virkailija meille suositteli. Paikan tunnelma oli ainutlaatuinen, salissa ja terassilla asikkaita palvelevan omistajansa oloinen.  Ja ruoka – niin hyvää, että päätimme olla ottamatta riskiä ja söimme molempina iltoina samassa paikassa. Täällä sain syödä varmasti parasta vesipuhvelin maidosta valmistettua mozzarellaa eläessäni. Jos siis Salernoon saavut, suosittelen 🙂 lämmöllä.

Fillarilla Napolissa

Napoli, kaupunki Napolinlahden rannalla ja Vesuviuksen juurella. Miljoona asukasta, esikaupunkien kanssa yli 3 miljoonaa. Metropoli, Campanian pääkaupunki. Kaupunki on tällä hetkellä tunnettu mm. kaduilla haisevista jätekasoista, varkaista ja kaoottisesta liikenteestä – mikäpä siis olisi parempi paikka aloittaa kesäloma, fillarilla.

Pyörämatkailu ja pyöräily ylipäätään Napolin alueella on sekä omien pienten havaintojeni että napolilaisten fillarituttujen mukaan hyvin kehittymätöntä. Sain itsekin todeta, että mm. tiedon haku pyöräilijän näkökulmasta ennen matkaamme oli haastavaa. Siksipä ajattelin kirjoitella näin jälkeenpäin muutaman jutun matkastamme, alueittain: Napoli, Amalfin rannikko, Salerno,Pompei, Ischia, jotakin tämän suuntaista. Jopa Gianluigi, Renato-poikansa kanssa BuddyBikella päivittäin Napolinlahdella pyöräilevä nettiystäväni, josta tällä matkalla tuli ”oikea ystävä”, kertoi käyneensä useamman kerran Amalfin rannikolla mutta ei koskaan polkupyöräillen. (Gianluigin ja Renaton kuvia ja pieniä tarinoita on ollut blogissa viime talven aikana. Suora linkki pariin juttuun TÄSSÄ ja TÄSSÄ.) Nämä kuvat ja ajatukset Napolista ovat kesäkuulta 2011.

Palanen Palazzo Realea

Galleria Umberto I

Fiori

Napolissa ei tietenkään ole yhtään pyörävuokraamoa. Viikon tourimme mahdollisti Italian parhaan pyörävuokraamon That´s amoren Jerry, joka  järjesti meille kaksi Bianchin ”kaupunkipyörää” Corso Novaralla sijaitsevasta fillariliikkeestä Milano cicli Napolista. Myös Napolissa syntynyt ja Venetsiaan siirtynyt Jerry järjestää räätälöityjä pyöräretkiä Amalfin rannikolle, mutta tällöin hän ja kalusto olivat Pohjois-Italiassa. Olen vuokrannut Jerryn fillareita aiemmin Venetsiassa, Bolognassa ja Como-järvellä, palvelu on aina ollut erittäin hyvää.

Kaikki sujui erinomaisesti, suunnistimme sovittuun aikaan karttamme kanssa liikkeeseen, jossa ystävälkinen ja sydämellinen Carlo veljensä kanssa odotti meitä. Napolilaiseen tapaan (ystäväni Gianluigi selvensi asiaa myöhemmin) liikkeen ulkopuolelle alkoi kokoontua joukko kiinnostuneita ja puheliaita miehiä, ohikulkijat halusivat tietää keitä olimme ja minne olimme matkalla. Ajatus kahden naisen pyöräretkestä ilman erityistä suunnitelmaa oli heistä vähintään erikoista, lähdön tunnelma oli aivan ainutlaatinen. Samalla toteutui taas kerran italialainen ihme, jota rakastan: en osaa italiaa kuin tarpeellisten fraasien ja hengissä selviämisen kannalta keskeisen sanaston verran, eikä kukaan paikallisista osannut englantia, mutta kommunikaatio sujui ja puhuimme paljon enemmän kuin tarpeelliset muodollisuudet.

2 x Bianchi

Milano cycli Napoli, Corso Novara, Napoli

Ennen starttia ulos kaupungista olimme kävelleet päivän kaupungilla ja todenneet, että Napolissa ei juurikaan ole polkupyöräilijöitä. Reissun jälkeen viimeisenä päivänä kaupungissa bongasimme peräti neljä pyöräilijää! Jonkinlaista tahdottomuutta purkaa niin roska- kuin ruuhkaongelma osoittanee mm. se, että reilun vuoden ikäiselle sataman editse kulkevalle uudelle, koko keskustan sivuitse kulkevalle tielle ei ole suunniteltu minkäänlaista pyöräkaistaa.

Pyöräily autojen, skoottereiden ja roskien seassa vaatii taitoa ja erityistä rohkeutta, mutta se onnistuu kyllä. Minun ja Somin ajotapa oli ”autona autojen joukossa”, ohitimme kyllä jonot sujuvasti oikealta, emme keskikaistan kautta, mutta tarvittaessa haimme paikkamme jonosta ja pyrimme noudattamaan tarkasti mm. ryhmittymissääntöjä. Suuntamerkkejä viitoimme ja huidoimme hartiavoimin ja ajaminen tuntui helpolta, autoilijat kyllä kunnioittavat polkupyöräilijää. Kun myöhemmin tourimme päätteeksi seurasimme meitä satamaan vastaan tullutta Gianluigia, joka poukkoili liikenteen seassa etsien kiihkeästi itselle sujuvaa reittiä, tuntui ajaminen jo vähän… haastavammalta.

Spanish quarters, espanjalaiset korttelit

Rettifilo Corso Umberto I, Napoli

Koska Napolipäivämme oli tiistai, piipahdimme ennen iltapizzaa pizzan kotikaupungissa vielä Ciclofficinassa. Ciclofficina toimii ydinkeskustassa, sosiaalikeskuksessa, mikä tarkoittaa täälläkin eräänlaista avointa kansalais- ja nuorisokeskusta, jonka suojissa toimii erilaisia järjestöjä. Tiistai-iltaisin siellä voi käydä korjaamassa omaa fillariaan, samalla pajan pojat korjaavat ja kunnostavat pyöriä Critical Mass Napoli -tapahtumaan, joka täällä kokoaa yhteen suuren joukon roskiin ja ruuhkiin väsyneitä kriittisiä napolilaisia.

Cycloffice Napoli

Io amo pizza e Napoli

That´s amore!

Mutta sitten varsinaiseen matkaan. Suuntasimme ensimmäisenä ajopäivänä Napolista etelään, kuvittelimme katselevamme polkiessamme Napolinlahden sinisenä välkehtivää selkää. Todellisuudessa tien ja meren välissä on vielä satama-alueen päätyttyäkin niin paljon rakennuksia, ettei merestä näe vilaustakaan. KARTTA. Haastetta lisäsi kummallinen tienpäälyste, epätasaisia mukulakiviä vielä ikävämpiä olivat suuret kivilaatat – eteneminen oli paikoittain ryömimistä. Jos starttaa Napolista ja haluaa lahden etelälaidalle voi juna olla hyvä vaihtoehto, sitä meillekin suositeltiin. Meidän matkamme tarkoitus oli kuitenkin nähdä ja kokea kaikki, mikä vastaan tuli, kasvattaa ymmärrystä eikä vain polkea 😉

Lähtiessä meillä ei ollut tarkkaa suunnitelmaa määränpäästä, mutta koska jo Torre Annunziatan kohdalla näytti kaakossa Salernon suunnassa satavan ja ukkostavan, päätimme polkea vastakkaiseen suuntaan Sorrentoon. Samalla saimme kokea yhden päivän aikana Napolinlahden kaksi kovin erilaista puolta, sen miten likainen ja tiivis kaupunki rähjäisinen esikaupunkeineen muuttuu vehreäksi, kukkivaksi ja kauniiksi niemeksi.  Mutta siitä lisää seuraavassa tarinassa.

Tienäyte Pompeista

Tämä on sentään sileää... parhaasta päästä.

Vesuvius Ercolanosta nähtynä

Loppuun vielä kaksi ruokavinkkiä Napolissa, suolaista ja makeaa. Ystävämme Gianluigi vei meidät lounaalle lähellä keskusasemaa, Piazza Garibaldia ja Milano Cicli Napolia sijaitsevaan ravintolaan Mimi ”alla Ferrovia”. Ihanan lounaan päätteeksi ravintolan väki esitteli ylpeänä kuvia muista merkittävistä asiaikkaistaan, mm. Michael Schumacherista ja Federico Fellinistä.

Se makea. Sfogliatella on alueen perinteinen leivonnainen, sitruunalla tai appelsiinilla maustetulla ricottajuustolla täytetty piiras. Runsaan lehtitaikinakuorisen leivoksen rinnalla Napolissa oli kaikkialla myös ohuempaan piparkakkumaiseen kuoreen leivottua sfogliatellaa, joka olikin enemmän minun makuuni. Lähtiessä saimme Gianluigilta Suomeen viemisiksi juuri näitä pehmeäkuoriasia leivoksia, pasticceria R.M. Attanasiolta. Sokerinsa ansiosta ne säilyivät erinomaisesti – söimme viimeisen tiistaina leivotuista sfogliatelloista perjantaina, fillarimatkalla Helsingistä Perniöön.

Sfogliatelli

Juhannusaaton eväät, Napoli - Helsinki - Karjaa

Karjaa is here!

Pariisilainen päivä pyöräillen

Olen polkenut monissa eurooppalaisissa kaupungeissa, suurissa ja pienissä. Tee se itse -menetelmällä, eli tsygä alle, kartta taskuun ja jonnekin. Takataskussa aikaa ja rohkeutta ajaa harhaan 😉

Kesäkuussa 2010 poljin kolme viikkoa ristiin rastiinItaliaa kartan, kompassin ja opasteiden avulla. Heinäkuussa sai kartanluku hetkeksi riittää. Pariisin matkalla osallistuin ensimmäistä kertaa elämässäni opastetulle pyöräretkelle.

Matkavalmistelujen työnjako toimi siten, että ystäväni etsi hotellin, minä lennot ja pyöräretken. Tarjontaa oli hyvin, mutta pitkään viikonloppuun, johon sisältyi mm. Tour de Francen päätössunnuntai, ei mahtunut kuin yksi fillarireissu. Päivän polkaisu Monetin kotikylässä piti jättää tulevaisuuteen.

Varasin jo Suomesta fillarit Bike about Tours.com in kiertopyöräilylle. En tiennyt, ovatko reissut heinäkuussa yhtä täynnä kuin Eiffeltornin lippujono ja halusin varmistaa, että pääsemme polkemaan silloin kun haluamme. Miksi juuri tämä firma? Mainos toimi; lupasivat, että näemme perinnemonumenttien lisäksi mm. Jim Morrisonin talon, maailman kalleimman ravintolan, Pariisin keskustassa lymyävän luostarin, Pariisin parhaita graffiteja ja hyviä leipomoita. Back Streets 😉 in english.

Meeting Point

Kohtaamispaikka oli keskeisintä Pariisia, Notre Damen edessä (ainoan) ratsastajapatsaan alla. Siitä kävelimme Seinen yli kaupungintalon takana olevaan parkkihalliin, jossa on firman fillarit. Tässä on karttalinkki. Ei siis ongelmia löytää 🙂

Fillarit olivat jokaiselle kropalle sopivia kaupunkipyöriä, myös muutamia muita runkotyyppejä oli valittavissa. Satulassa istumiseen tottumattomiin vieraisiin oli varauduttu pukemalla jokaiseen satulaan mukava geelitäytteinen satulansuoja. Useimmat kaupunkipyöristä olivat saaneet runkoonsa oman, yksilöllisen nimen, mikä helpotti oman ajokin löytämistä kasasta pienten taukojen jälkeen. Minun ajokkini oli Pierre, ystäväni polki Matissella.

Pierre

Neljän tunnin matkan ainoa mäki oli heti alussa, kun polkaisimme ylös parkkihallin ajoliuskaa ja edelleen kohti Marais´in kaupunginosaa. Oppaanamme oli Nicole, joka kertoi olevansa, kuten moni muukin, muualta (oliko se Itävalta?) aikanaan hetkeksi Pariisiin tullut ja tänne sitten jäänyt, ja yhteinen kieli tietysti englanti. Joukkomme oli hyvin kansainvälinen, Intiasta ja Uudesta-Seelannista Yhdysvaltoihin.

Place des Square Louis XIII Vosges - taustalla Victor Hugon koti (museo)

Matka Pariisin ytimessä antoi meille sen minkä lupasi. Saimme polkea sivukatuja ja nähdä mm. Pariisin vanhimmat talot ja keskiajalta säilyneen kivitalon, jonka seinään oli juuttunut vuonna 1830 ammuttu kanuunan kuula. Piilossa keskellä Pariisia sijaitsevan luostarin, Victor Hugon & Jim Morrisonin asunnot (jälkimmäisestä, Rue Beautreillis 17, on poistettu muistolaatta sen aiheuttaneen melkoisen häiriön vuoksi), vanhaa kaupunginmuuria, Pariisin parhaan jäätelöpaikan, erään maailman kalleimmista ravintoloista La Tour l´Argent ´in. Ravintola on perustettu 1582, se mm. kasvattaa ankkansa omalla tilalla, ja syödessäsi ankkaa saa asiakas postikortin, jossa on kuva ateriasta elävänä… Ravintolan lippulaiva ei kuitenkaan ole sen keittiö vaan 400 000 pullon viinikellari, jonka valtava valikoima sisältää myös useita historiallisia viinejä. Tästä kiitos Claude Terrailille, joka keksi rakentaa miehitysvuosinavaleseinän; WIKIlinkki, viinilinkki . Ei sanut Adolf aivan kaikkea 😉

Toki poljimme myös keskeisten monumenttien kautta, kierros sopii siis yhtä lailla Pariisin ensikertalaisille kuin siellä useammin olleille.

Keskiaikaista Pariisia, yritetty ampua alas 1830 🙂

Jim Morrison asui täällä...

Pont de l´Archeveche - "Meitä ei mikään saa koskaan erottaa..."

Our Team & Musee du Louvre

Mikä sitten on Pariisin paras jäätelöpaikka? Olimme saaneet tekstiviestivihjeen ystäni puhelimeen edellisenäpäivänä ja suurina jäätelönystävinä tietysti testasimme Le Flore en L´Islen jo matkalla kohtaamispaikalle. Se kun sijaitsee aivan lähellä Notre Damea. Kesäkuussa kolme jäätelöviikkoa Italiassa viettäneenä odotukseni olivat korkealla, mutta ne täyttyivät. En osaa juuri nyt sanoin kuvata, mutta jäätelöannokseni makuharmonia oli… AH! Ja jäätelö sinänsä aivan ensiluokkaista! Pistäydyimme täällä vielä toistekin 😉

Kruununjalokivinä Malibussa marinoidut ananaspalat!

Retki kesti kokonaisuudessaan neljä tuntia, klo 15-19, pidimme matkan aikana pienen evästauon vaseman rannan kävelykaduilla. Reissun hinta oli 30 €. Bonuksena saimme sunnuntaille hyviä ehdotuksia Tourin päätöken katselupaikoiksi, sillä seurueessamme oli kymmenettä kertaa Tourin loppukiriä ja maaliintuloa katsomaan tullut herra. Jonka muuten tapasimme vielä Champs Elyseellä sunnuntaiaamuna kymmenen jälkeen… mutta siitä päivästä kirjoitan oman tarinan 😉