Avainsana-arkisto: Pyreneet

Mestarien jalanjäljillä

Siestan jälkeen maailman paras huoltoajaja pakkasi reppuunsa Henning Mankelin Kiinalaisen ja kameran ja käveli autotallille.

map59 ja kuopus halusivat ajella mestarien jalanjälkiä, Tourin 7. päivän loppunousun Andorra la Vellasta Arcalisiin (?). Siis matkaan. Pitäisikö tässä kohtaa puhua renkaanjäljistä?

Isältä pojalle... eikun tyttärelle!

Isältä pojalle... eikun tyttärelle!

Monestakin syystä junnu istutettiin huoltoautoon ennen viimeisiä nousuja. Kommentit olivat ikäkaudelle ominaisen teräviä, itseironiaakin vielä riitti. ”Mä nyt teen niinkuin kaikki välineurheilijat eli syytän pyörää…” Nopsakin on kuulema herkempi kuin tämä. Varmasti onkin, Mäkelänkadun pyörätietä ajellessa 🙂

Varoitus vai kehoitus?

Varoitus vai kehoitus?

map sai jatkaa matkaa ihan yksin. Yhtään pyöräilijää ei tullut vastaan eikä myötä, loppumatkasta ei enää autojakaan. Ja miksi olisi. Taas kerran omin silmin todistin tätä merkillistä tapahtumaa, jossa ihminen kipuaa hillitöntä mäkeä ylös raahaten mukanaan itseensä kiinnitettyä metallista tai hiilikuituista härveliä. Vaikka samalle huipulle pääsisi muutenkin.

Loppu lähellä!

Loppu lähellä!

Ihmettelenpä vaan. Lähtökorkeus la Vellasta pitäisi olla 977 m ja loppukorkeua 2240 m.  Missähän se Oikea maali piilee, sillä viimeisen ajettavan paikan korkeudeksi oli maastoon merkitty 2220 m. Eteenpäin ei voinut jatkaa, sillä tie muuttui kärrypoluksi. Kapea, hiekkainen ja kuoppainen. Ei se kyllä sovi maalisuoraksi eikä maantiepyörällä ajettavaksi, jollei siinä tehdä kuukaudessa levennyksiä ja asfaltointia. Vai saako kaikki tänne asti 10.7. polkeneet 20 metrin bonuksen?

Huipulla ei tuule mutta on xxx kylmä

Huipulla ei tuule mutta on xxx kylmä

Mainokset

Alamäkeä Andorra la Vellaan

Aamu Andorrassa. Näkymä hotellihuoneen ikkunasta oli häikäisevä.

Encamp, Andorra

Encamp, Andorra

Polkaisinpa Orvokin kanssa kylille, ensin ”pääkaupunkiin” Andorra la Vellaan. Sinne on matkaa vaivaiset 5 km, koko matka alamäkeä lasketellen.Onneksi oli edes vastatuuli, joka tarkoitti myötätuulta paluumatkan 5 km nousulle 🙂

Pyöräilijän paikka täällä on ajoradalla, niinhän se saisi olla kotosassakin. Ja vaikka tie on kapea, jyrkkä ja mutkainen, sujuu pyöräily autojen rinnalla ihmeen hyvin. Koska täällä on totuttu ennakoimaan ja huomioimaan fillareita 🙂 Ja koska nyt kesäkuun alussa suurin osa autoilijoista on paikallista väkeä. Mutta saa täällä tien laidassa tarkkana olla.

Maantien laitaa Andorrassa

Maantien laitaa Andorrassa

Itse kaupunki, Andorra da Vella, muistuttaa lähinnä suurta ostoskeskusta. Ei ole  minun paikkani… On se merkillistä, että kaikki tuo tavara ensi kuljetetaan tänne 2000 m korkeuteen vuoristoon, ja sitten ihmiset kuljettavat ne taas pois, kuka minnekin

Andorra da Vella

Andorra da Vella

map59 kävi illalla vielä polkaisemassa hotellin takana kohoavalle huipulle – friikki…  Härveli jäi kotiin, tämän reissun polkaisut poljetaan Kuwaharalla, vai oliko se Harakiri.

Mitä matkalla oppi: illalla ylhäällä on aika viileää. Ylämäessä hiki hersyy ja lämpöä riittää, alamäkeä varten olisi tarvinnut vähän pitkähihaista. Huomenna täytyy vaihtaa uudet jarrupalat.

Härvelimies lähdössä Kuwaharalla mäkitreeniin

Härvelimies lähdössä Harakirillä mäkitreeniin

Totuus tuplatonnista

Polkes Polkes poikien Tuplatonnin piti olla 140 kilometrin polkaisu, jossa kivutaan kaksi kertaa 1000 metriä rikki. Vaan kuinkas sitten kävikään. Tämä on yksi kolmesta totuudesta.

Matkaa Pyreneiden ylityksestä kertyi lopulta 192 km. Pojat eivät rikkoneet 1000 m käyrää kahta kertaa, eli tästä alkaa tulkinnat. Tehtiinkö tuplatonni vai ei?

Kokonaisnousu reitillä oli vähintää 3500 m, jonkun mukaan 4000 m ja rapiat. Olisiko tupalatonni tehty, JOS kokonaisnousu olisi ollut 4000? Ei, tai kyllä. Hyvä, että erimielisyydet kuuluvat jääneen tälle tasolle. 

Pisin yhtämittainen nousu oli 38 km ja se päättyi reitin korkeimpaan kohtaan 1513 m. Coll d’Ares, Ranskan ja Espanjan raja keskellä vuoriston hiljaisuutta. On siinä ylämäellä pituutta. Rajalla oli yksi koju, suljettu, eikä sitten mitään eikä ketään muuta. Saas nähdä, saadaanko poikien omaa kuvitusta edes jälkikäteen?

Vastaavasti pisin vapaalla laskettu lasku (ei yhtään kammenkirtämää) oli 13 km.  Osa laskun nautinnosta meni kuitenkin siihen, että alkoi sadella ja asfaltti oli märkä. Alamäestä tuli liukkaalla jarruttamisen harjoitus. Sormiakin alkoi palella. Ei tainneet lapaset kuulua poikien leirivarusteisiin. Lapasten lisäksi Suomen tasamaapolkemiseen erikoistuneiden pyöräilijöiden kannattaa ottaa reppuun mukaan ylimääräinen takapakka ylämäkiä varten 🙂

Torppiksen Contador ja Sipoon Sastre

Torppiksen Contador ja Sipoon Sastre