Avainsana-arkisto: pyörätie

Viikon fillari 2/2013 – ETA – landed – ciclocarril

ETA (estimated time of arrival) Helsinki-Vantaa 19:00. Sen muistikortin, jossa on tämän viikon fillari. Onneksi viikko on vasta aluillaan 🙂

* * *

Vaikkapa tämä, terveisiä talvisesta Madridista. Näin helsinkiläisen silmin hyvät talvipyöräilyolosuhteet, mutta… lisää siitä myöhemmin.

IMG_5515

IMG_5450

Mainokset

Pyörätiet laduiksi?

Lauantaina 1.12.2012 aukesi Helsingin Paloheinässä ensimmäiset hiihtoladut, hiihtäjiä oli mukavaksi ruuhkaksi asti.

Sunnuntaina 2.12.2012 joku oman elämänsä hiihtosankari oli avannut uran Kauppatorin reunaa kiertävälle, auraamattomalle pyörätiellä.

Talvella pyörätiet laduiksi ja fillarit ajoradoille? Kuvan autolla kun näyttää olevan ihan hyvät oltavat.

Eteläranta, Helsinki 2.12.2012

Eteläranta, Helsinki 2.12.2012

Ei ole Napoli entisellään

Tasan viikko sitten, sunnuntaina 21.10.2012, talutimme Apukuskin kanssa fillarit lauttaan ja siirryimme Sorrentosta lahden toiselle puolelle Napoliin. 30 minuuttia, 12 €/ henkilö + 6 €/pyörä. Olimme polkeneet luonnonkivistä ladotun rantatien Napolista Sorrentoon edellisellä viikolla, yhdensuuntainen matka riitti. Se oli koettu.

Kivet tiellä on ladottu 45 asteen kulmassa etenemissuuntaan, joten Unioninkadun kaltaista etupyörän uppoamisvaaraa ei ole, vaikka saumavälit ovat välillä pelottavan suuret. Maastopyörällä matka olisi sujunut jouhevammin, etenin Kamelilla noin 10 km tunnissa. Eikä tuolla etanaetapilla ollut mäkiä, silloin tällöin jokin loiva nousu ja lasku. Kokemus sekin, siinä ehti katsella ympärilleen. Jotain hyvääkin tuossa kammottavassa tienpinnassa oli, esim. lasinsirut upposivat turvallisesti syviin saumaväleihin.

Ei ollut Napoli enää entisellään. Olimme piipahtaneet kaupungissa jo menomatkalla Sorrentoon, haimme Apukuskille Milano Ciclistä Jerryn vuokrafillarin. Tällä pikavisiitillä en kuitenkaan ehtinyt huomata muutosta, joka kaupungissa on tapahtunut reilun vuoden aikana (Kesäkuu 2011, Vedi Napoli).

Olen seurannut talven mittaan Cicloverdi FIAB Napolin  juttuja ja kuullut yksittäisiä kommentteja  tutuilta, mutta silti yllätyin. Maailman halvin pyöräkaista, katuun maalattu fillarin kuva, voi ola pieni juttu ihmiskunnalle mutta suuri asia napolilaisille pyöräilijöille.

Reilu vuosi sitten kesällä 2011 etsin parin päivän visiitillä viikon fillareita, mutta sain bongattua koko kaupungista vain pari polkupyörää. Napolin arjessa ei yksinkertaisesti ollut polkupyöriä. Ystäväni Gianluigin sanoin: ”Olimme vuosia Renaton kanssa lähes ainoita pyöräilijöitä keskustassa, erikoisuuksia”. Toki tämä kaksikko ei ole ihan pyöräilyharrastuksen tavallisimmasta päästä, Buddy Biket eivät ole vielä kovin yleisiä.Renato on Gianluigin hurmaava 17-vuotias autistinen poika, joka on saanut koko ikänsä ajella Napolin rantoja ja puistoja isänsä kyydissä.

Nyt kaupungilla oli paljon erilaisia pyöriä ja pyöräilijöitä! Mm. koko pitkä ja kaunis rantakatu on suljettu autoilta ja muutettu kävely- & pyöräilykaduksi, viikonloppuisin siitä muodostuu varsinainen huvipuisto. Mielenkiintoista oli huomata liikenteessä myös monia sähköavusteisia polkupyöriä, niin Napolissa kuin lahden toisella puolella Sorrentossa ja Positanossa. Pyörällä poljettiin myös tumma puku päällä.

Mikä tämän muutoksen sitten on saanut aikaan? Tiedustelin asiaa kahdelta pitkän linjan pyöräilyaktivistilta, Antoniolta ja Claudiolta, ja he olivat yhtä mieltä syistä.

Molempien mielestä nopean muutoksen takana on ennen kaikkea  talouden kriisi, mutta käytännössä liikkumista pyörillä ovat edistäneet uudet rakennetut ja rakenteilla olevat pyöräilyverkot ja kaistat  (katuun oli maalattu jopa opasteita, porto), nuoret ihmiset, jotka ovat nopeasti omaksuneet polkupyörän omaksi tavakseen liikkua sekä mahdollisuus kuljettaa pyörä ilmaiseksi köysiradalla – Napolissa korkeuserot kaupungin ydinkeskustassa ovat huimat.

Luonnollisesti kaikki konkreettiset muutokset ovat edellyttäneet kaupungin johdolta tahtoa ja rohkeutta tehdä muutoksia, joita varmasti on vastustettukin voimakkaasti. En usko, että esimerkiksi kauniin rantakadun muuttaminen kävelykaduksi on tapahtunut kivuttomasti, sehän on vienyt monta kilometriä aiemmin autoille varattua tilaa.

Reilu vuosi sitten valittu uusi pormestari Luigi De Magistris on monien mielestä merkittävä yksittäinen muutoksentekijä. Samalla kun polkupyörät ovat lisääntyneet ovat katujen jätekasat pienentyneet, suurelta osin jopa kadonneet. Lupaukset eivät jääneet vaalipuheiksi.

Varmasti suuri merkitys kaikella on aktiivisilla kansalaisilla, jotka ovat vuosia tehneet työtä pyöräilyn edistämiseksi. Cicloverdi FIAB Napoli & Critical Mass Napoli ovat varmasti luoneet osaltaa pohjan muutokselle, nyt aika vain oli oikea.

Napolissa toteutuu minun ajatukseni pyöräilyn tulevaisuudesta. Emme tarvitse lisää pyöräteitä vaan lisää pyöräilijöitä ja asennetta. Mitäs jos vain maalattaisiin Mannerheimintielle pyörän kuvat asfalttiin ja jatkettaisiin ajamista siellä autojen seassa. Liikenteen kaoottisuudesta huolimatta (napolilaisilla ei ole liikennesääntöjä, vaan kukin ajaa miten parhaaksi näkee) jokainen autoilija kunnioittaa polkupyöräilijää. Autot voivat hivuttaa ja kolhia toisiaan, mutta eivät fillaria.

Löysimme Apukuskin kanssa keskustasta myös jotakin aivan erinomaista, josta olisi opiksi muillekin. Siis jäätelön lisäksi. Jalkakäytävien/pyöräteiden luiskat olivat erinomaisia, niiden kohdalla ei tarvinnut pelätä.

En tiedä milloin maailmaa fillarillaan kiertänyt Matti Rämö on viimeksi pyöräillyt Napolissa, mutta varmasti hänkin laskisi kaupungin sijoitusta ranking-listalla ”maailman kauheimmat pyöräilykaupungit”.

Onneksi pari asiaa oli Napolissa kuitenkin ennallaan. Kuten pizza, sfogliatella ja Vesusius. Ja ihanat ihmiset.

Viikon fillari 41/2012 – Angry Bike

Peli-idea? Angry Bike väistelee pyörätiellä eteen tupsahtelevia yllättäviä esteitä…

Tämä monsteri ajeli Helsinki-päivänä 12.6.2012 Vanhassa Kirkkopuistossa. Jotain hyvin hellyyttävää oli sen matkakumppaneina etukorissa. Helsinki Jees!

Viikon fillari 35/2012 – Roihuvuori

Roihuvuoripäivää vietettiin perjantaina 24.8.2012.

Kolmen H:n luiska

Näin sen pitää mennä. Kolmen H:n luiska: hyvä, helppo ja halpa.

Torpparinmäessä kesällä 2012 osa katua avattiin kaukolämpötöiden vuoksi. Ennen avaamista tämä tienylityspaikka oli samanlainen loukku kuin kaikki muutkin. Reunakivetyksen kohdalla tarvittiin taitoa ja tasapainoa.

Kuva puhuu puolestaan, turha sitä on sanoittaa. Sen lisäksi, että tällainen luiska on hyvä ajaa, on se helppo (ja nopea) tehdä. Ja halvempi, kuin ne reunakivet. Eikä tähän juutu talvella lumiaura.

Jotain on siis nytkähtänyt eteenpäin 😀

Viikon fillari 18/2012 – Varjoja paratiisissa

Kevätaurinko – vihdoinkin!

Varo varjoja paratiisissa: kun sepeli lähti lasinsirut tuli.