Avainsana-arkisto: mapei day

Mapei Day 3/7 – matkavalmisteluja

– Miten te olette valmistautuneet tuohon kisaan Passo Stelvion kunikuudesta, joku kysyi. 

Vastaus tiivistyy kahteen sanaan: Ostamalla lentoliput.

Bormio-Passo Stelvio kisa ei ole kuntotapahtua, johon lähdetään bongaamaan klassikkokinkare. Sinne pitää mennä polkemaan MV-tasolla * oman elämänsä ennätystä, maisema-ajoa voi harrastaa vuoden muina päivinä.

Kuka tahansa jaksaa kävellä puolimaratonin (21,097 km) ja moni jopa hölkätä, jotkut juosta. Mutta entä jos koko matka on ylämäkeä? Ja melko jyrkkää? Silloin tuo matka on huikea myös pyöräilijälle, varsinainen aika-ajo, johon ei valmistauduta hetkessä. 

Team Orvokin polkijoiden eväät takataskussa ovat 1) Hyvä peruskunto 2) vielä parempi ajotekniikka 3) mäkikokemusta 4) korkea kipukynnys 5) luja tahto ja usko.

Satunnainenkin lukija ymmärtää, että em. ominaisuuksia ei hankita vuodessa. Niiden eteen tehdään töitä, tosin osan joku on saanut syntymälahjana. 

  
Joukkueen ainoa alppinisti on luonnollisesti italialainen ajajamme Sten, jonka on mahdollista treenata pitkiä ylämäkiä vaikka päivittäin. Hiihtäjän kesäharjoitteluohjelmaan kuuluu kerran viikossa fillari, ja ylämäkiä hän kapuaa kesähelteillä myös rullasuksilla. Nuoren miehen hapenottokyky on niin huima, että Sten on joukkueen ehdoton ennakkosuosikki huipulla, kapteeni Apukuski tietää sen.

Kyllä muukin joukkue on Alppien kinkareita kavunnut, jopa Kuopus, joka viime keväänä valloitti mm. toisen klassikkonousun Monte Grappan. Itse muuten kapusin tuolle samalle kinkareelle viime kesänä, sillä kertaapohjoista reittiä, tavoilleni uskollisena sateessa, ukkosessa noin 30 kg nyyttien kanssa 😀 (Kategoria Helsinki-Italia all Day Long).

Ensi viikolla matkaan. Team Orvokki lentää Helsingistä Venetsiaan, josta ajetaan vuokra-autolla Schioon tapaamaan ystäviä ja poimimaan takapenkille Sten. Kesäisin Venetsiaan lentää suoraan Helsingistä sekä Finnair että Norvegian Air, mutta talvisin ei mikään. Orvokit lentävät tällä kertaa Finnairilla, myös kaikki kolme fillaria saatiin samalle lennolle.

Polkupyörän kuljetus Helsingistä Venetsiaan oli varattava etukäteen, tosin jotkut lentoyhtiöt ovat äskettäin poistaneet ennakkovaraus mahdollisuuden ja siirtyneet lähtöpäivän tilanteen mukaiseen myyntiin. Jos tarvitset matkalle mukaan oman fillarin kannattaa siis tutustua huolella kuljetusehtoihin jo ennen oman lipun ostoa, niissä on eroja. Niin ehdoissa kuin hinnoissa. Viime kesänä Apparin fillari jäi Helsinki-Vantaalle, koska Finnair ei kuljeta pakkaamattomia pyöriä. Paitsi… kun kuukautta myöhemmin palasin Kamelin kanssa Salzburgista Helsinkiin, ja välilaskun jälkeinen lento oli Finnairilla. Lähtöselvityksessä ei millään tavoin kyseenalaistettu polkupyöräni mahdollisuutta palata kotiin. Nätisti neuvoivat minne Kamelin piti mennä.

Jokaiselle fillarille on varattu oma matkalaukku, erityinen pyöränkuljetuslaukku. Siitä lisää ensi viikolla kun fillarit puretaan ja pakataan.

Alkujaan Orvokit ajattelivat polkea kisan vuokrafillaeilla, mutta Veloce pyörävuokraamon tarjous oli enemmän kuin huono. Vuokrapyörät viideksi päiväksi olisivat maksaneet enemmän kuin oman pyörän kuljetus, ja vaikka pyörien taso oli hyvä ei se ollut lähelläkään omia ajokkeja. Italiassa hyvät pyörävuokraamot ovat vielä melko harvinaisia, ja tässä tilaneessa muutamat ahkerat yrittäjät voivat pitää hinnat totuttua korkeammalla. 

Siis tärkeimmät matkavalmistelut: lentoliput (myös fillareille), vuokra-auto, majoitus Bormiossa. Done!

Way to go!

Ai niin, se *MV-tason ajo. Ehkä jätän sen sittenkin tuonnemmaksi. Team Orvokin sedät kyllä tietää 😉

  

Mainokset

Mapei Day 2/7 – Team Orvokki-Laattapiste

2. KETKÄ? Team Orvokki-Laattapiste

Jutun 1. osa on luettavissa TÄÄLLÄ

Mapei Day on perinteikäs päivä, jolloin sekä juoksijat että pyöräilijät tavoittelevat  Passo Stelvion (2758 m) kuninkuutta. Miltä kuulostaisi pinkaista virallinen puolimaraton (21,097 m) ylämäkeen, nousua matkan aikana on 1533 m? Vuoristojuoksu on pohjoisessa Italiassa suosittu harrastus, joten varmasti heinäkuun toisena sunnuntaina monen levottomat juoksutossut odottavat Bormiossa (1225 m) lähtölaukausta matkaan.

Team Orvokki-Laattapiste ei ole mukana tuossa lähdössä, sillä pyöräilijät starttaavat vasta juoksijoiden jälkeen. Heidätkin on jaettu kahteen ryhmään, ensimmäisessä starttaavat Italian kansallisen kilpailulisenssin omistavat ja toisessa lähdössä muut.

Team Orvokki-Laattapiste lähtee matkaan viisihenkisellä joukkueella, jokaisella on tavoitteena oma henkilökohtainen kuninkuutensa tai kuningattaruutensa. Vain joukkueen italiainen jäsen on aiemmin polkenut ks. nousun, muille se on vielä valloittamaton kinkare.

Joukkueen seniori, il nonno & capitano, on Team Orvokin virallinen Apukuski, myös Paltsin Pantanina tunnettu Matti P. Matti on esitelty jo edellisessä jutussa, joten pidemmittä puheitta seuraavaan. 

KUVA ei ole omani, vaan lainaa, mutta keneltä? Hiilarikuurin HeliVekki?

 

Joukkueen Hevonen, mies joka osaa ottaa itsestään irti enemmän kuin on mahdollista, on Mika H alias Torppis. Miksu on ilmiö; kun maitohappo ja kipu saavat muiden koneet sammumaan, Miksu vielä liikkuu. Nauttii kivusta, ei kai se muuten ole mahdollista.  Apparin hyvä ystävä ja pyöräveli, mies joka on kivunnut Apparin kanssa monta Alppien kinkaretta, monenlaisissa sääolosuhteissa. Polki juhannuksena vesisateessa Taavetista Helsinkiin 230 km pitääkseen seuraa Apparille, jolla oli hieman lyhyempi ajo (170 km). 

  

Mustahevonen on niin ikään Apparin pitkäaikainen hyvä ystävä, Kuopuksen kummisetä Heikki Hessu K, tunnistaa ehkä myös nimen Torvelo. Hessu saa pääasiallisen ravintonsa maastohiihdosta ja golfista, mutta hiihtäjän voimilla ja seikkailijan innolla hän on bongannut edellisten kanssa monta Alppien kaunista kinkaretta. Hevosen lisäksi Hessussa asuu pieni lehmä, vai pitäisikö sanoa sonni, miehellä on nimittäin lehmän hermot. Häntä ei saa hermostumaan mikään eikä kukaan, kylmän rauhallisesti hän esim. selvittää ongelmia ranskalaisella lentokentällä sujuvalla suomen kielellä. Mr Cool, myös delegoinnin mestari 😉 

  
Team Orvokissa jo toista vuotta polkeva italialainen Sten alias Stefano Z saa Hessun tavoin pääasiallisen ravintonsa maastohiihdosta, lisäksi molempien suosikki ovat pitkät matkat perinteisellä tyylillä. Harrastukseen viittaavan ruotsalaisen lempinimensä hän on saanut schiolaisilta ystäviltään, jotka talvella menevät ylämäet mielummin hissillä kuin hikoillen. Parikymppisen nuorukaisen kesäharjoitteluun kuuluu kerran viikossa fillarilenkki, myös ensimmäisessä jutussa esitellyn isoisän perintö ja perheen elämäntapa ovat opettaneet hänet istumaan pyörän satulassa. Stenistä tulee Apparille mäkikisassa todellinen vastus. *)

KUVA: Rita Z

  

Joukkueen kuopus ja ainoa prinsessa on Apukuskin Kuopus Aliisa. Koska kirjoittajan lisäksi olen hänen äitinsä, on parasta, että jätän esittelyn tähän 😉

  

*) Paljastanko, että Apparia oikeasti pelottaa? Nuoren miehen hapenottokyky on jotain ihan muuta kuin seniorin, lisäksi Sten on saanut treenata niin fillarilla kuin rullasuksilla juuri pitkiä nousuja, joita Suomessa ei ole. Viime kesänä miehet ajoivat Italiassa muutaman yhteisen lenkin. Erään reilun 10 km pitkän nousun alla (nousua noin 1000 m eli keskimäärin 10 %) Sten sanoi tekevänsä oman treenin, tavataan mäen päällä. Aluksi Appari pidätteli hymyä, mutta jonkin ajan kuluttua hymy hyytyi. Tällä kertaa paras valtti olisi se, ettei Sten ottaisi kisaa kovin tosissaan – muuten joukkueen ykköskuski ei ole ykköskuski.