Avainsana-arkisto: Mallorca

Viikon fillari 18/2013 – SMS

Se hetki, kun sekä pyörä että pyöräilijä ovat hievahtamatta paikallaan. Vain sormet liikkuvat.

IMG_8348

IMG_8401

Mainokset

Viikon fillari 16/2013 – seepra

IMG_8385

IMG_8387

IMG_8388

Viikon fillari 13/2013 – Rosas

IMG_8362

IMG_8365

IMG_8366

IMG_8367

IMG_8364

Palma de Mallorca, February 2013.

¡Hola! Kannattiko?

Satunnaiselle blogiin eksyneelle: lähdin viikoksi 8 talvilomalle Mallorcalle, jossa puolisoni ja itseoikeutettu Apukuskini oli pyöräillyt viikon ennen minun ja reissupyöräni Kamelin saapumista. Pyöräillyt paljon suunnitelmallisemmin, tavoitteellisemmin ja määrätietoisemmin kuin me koskaan, siis minä ja Kameli. Mallorcan mutkat ovat Apukuskille ennestään tuttuja, hän se minut sinne houkutteli.

IMG_8455

Minä ja Apukuski palasimme reissusta sunnuntai-iltana, Kameli vasta tiistaina. Se oli odotettavissa, koska sille myytiiin Mallorca-Kööpenhamina välille vain jonotuslippu. Samalla lennolla palasi kanssamme samaisessa hotellissa leireillyt isohko norjalaisseurue, joilla oli varattuna fillaripaikat ennen minua. Toisaalta, kaikessa on puolensa. Kotona lumen maassa en Kamelia vielä kaipaa, ajelen arkena Orvokilla, ja SAS toimitti fillarin mukavasti kotiovelle asti. Jäi yksi raahaamisen vaiva.

IMG_8343

Tein lähtöpäätökseni joulun tienoilla, matkustuspäivät olivat työni/lomani vuoksi tarkat ja halusin suht helpot ja suorat lennot. Maksoin Helsinki-Kööpenhamina-Mallorca meno-paluu lennosta mielestäni aika paljoin, noin 350 €, lisäksi fillarin kuljetuksesta 45 €/suunta (SAS). Matkustuspäivissä ja -ajoissa hieman joustamalla tai varhaisemmalla varauksella hintaa voisi toki pudottaa.

Mitä muuta saisi reilulla 400 eurolla? Esimerkiksi lähes 300 kiloa Eloveena kaurahiutaleita, mutta en minä kyllä jaksa enkä edes halua syödä lomallani pelkkää kaurapuuroa. Aamupuuro jugurtin kera riittää, ja sitä hotellissamme sai. Joskus täytyy polkea kauas löytääkseen täydellisen päiväkahvipaikan.

IMG_8327

Apukuski varasi viimevuotiseen tapaan vuokrafillarin Berganti Bikesta, hiilikuiturunkoinen maantiepyörä 15 päiväksi maksoi 190 €, siis noin 12 € päivässä. Vuokrapyörä on hyvä ja huoleton vaihtoehto ja tarjontaa Mallorcalla on hyvin, niin maantie, maasto kuin tavallisia arkifillareita.

Minulle oman pyörän raahaaminen oli tärkeää lähinnä terveydellisistä syistä. Olen saanut geneettisenä perintönä sairauden, joka hiljalleen tuhoaa tukirankaani. Kivun minimoimiseksi tuttu, omaan kroppaan sovitettu ja totutettu pyörä on turvallinen ja varma. Samalla uudet havainnot auttavat koko ajan muokkaamaan omaa fillaria muuttuvaan kroppaan sopivaksi. Enkä kiellä, oli siinä tunnettakin mukana – olen kiintynyt Kameliin.

IMG_8457

Hotelli oli sama kuin Apukuskilla aiemmin, Sunprime Hotell Palma Beachilla. Vinkki tuli aikanaan tamperelaiselta pyöräsuunnistajalta, kiitos siitä.

Norjalaisomisteinen hotelli, jossa luonnollisesti leireili norjalaisia seuroja ja ravintolan TV:stä katsottiin hiihdon MM-kisoja. Rinnakkaiselo Lycra-Lassejen kanssa tuntui pohjoismaalaisen kotoisalta.

IMG_8434

Loistava sijainti, hyvä fillarivarasto, ystävällinen henkilökunta, kuntosali, helmi-maaliskuussa kaksi norjalaista urheiluhierojaa, Rune ja Kristine. Vuosi sitten oli vain Rune, mikä kertoo osaltaan tämän rantalomasaaren off-season bisneksen kasvusta.

Runsas ruokapöytä oli hyvin kotiruokatyyppistä eli ei mitään suuria makuelämyksiä. Kanaa ja possua, possua ja kanaa. Tapas baarit olivat kaukana tästä todellisuudesta, olin oikeasti urheiluleirillä.

Kovin gourmeeta ei urheilijoille voi valitettavasti tarjota, ruokaa  näytti kuluvan huimia määriä ja puolihoidon hinta pitäisi olla kilpailukykyinen. Aamupalalla oli chorizon ja muiden antimien ohessa tarjolla luonnollisesti puuroa 🙂

Meidän erillisrakennuksessa sijaitsevassa studiossamme majoitus + aamiainen + illallinen maksoivat 35 €/henkilö.

IMG_8353

Mitä  minulle jäi mieleen ajeltuani viikon ristiin rastiin saarta, yksin ja Apukuskin kanssa?

Viini nukkuu, omenapuut kukkivat ja lampaat laiduntavat.

Autoilijat, jotka ovat ylettömän huomaavaisia fillareita kohtaan.

Ja aidat. Pohjoismaalaisen silmissä se, että joutomaatkin on aidattu ja lukittu porttien taakse, on kieltämättä lähes ahdistavaa. Kai täällä lammas- ja omenavarkaita sitten riittää, vai onko oma maa ja omat rajat vain niin pyhiä?

IMG_8339

Sää oli välimerellisen vaihtelevaa. Lämpötila + 8 ja 18 välillä, tuulta ja tyyntä, sadetta ja poutaa. Jonain päivänä posket hehkuivat D-vitamiinikuurin jäljiltä, toisena swixin hiihtorukkaset oli parasta mitä matkalaukusta löytyi. Paras varuste, jonka matkalaukustani löysin, olivat villasekotteiset maastohiihtoon tarkoitetut urheilusukat ja Haltin hiihtohanskat 🙂 Minulla kun on kylmät kädet ja varpaat.

Vaikka saari on melko pieni eivät maantiet täältäkään polkemalla loppuneet. Loppujen lopuksi aika pienen siivun ehdin viikossa näkemään ja kokemaan. Äkkinäiselle elämäntapapyöräilijälle tuli vastaan myös fyysiset rajat. Tahtoa ajaa olisi ollut enemmän kuin reisissä voimaa, välillä täytyi polkea lyhyempiä reissuja kuin mieli olisi tehnyt.

Kuvan varustus on muuten viikon viileimpänä päivänä, ei ihan normikeli.

IMG_8469

Viikon leireily Lycra-Lassejen kanssa taisi olla minulla ihan riittävän pituinen, huomasin että sisälläni alkoi herätä vaeltamisen kaipaus. Lähtö ja paluu samaan paikkaan on ihanan helppoa, mutta kun  viimeisenä päivänä ohitin rantatiellä viiden hengen seurueen, joka polki sateessa sivulaukkuineen ja nyytteineen, olin kieltämättä hieman kateellinen. Vaikka minua odottikin kuuma kylpy ja cava.

Kannattiko? Kyllä, aina kannattaa. Kaikki.

Kuuluisan mäkikotkan ja arjen ajattelijan sanoin, elämä on laiffii. 

IMG_8360

Viikon fillari 9/2013 – Monument Miro

IMG_8381

IMG_8382

IMG_8383

Palma de Mallorca, Spain, February 2013

Talvipyöräilijöitä joka lähtöön

VAROITUS: Tämä juttu ei sisällä pyöräilypoliittista kannanottoa eikä mitään muutakaan älykästä sanomaa. Tämän tarinan ainoa tarkoitus on jakaa hippusen pyöräilyn ilosanomaa, pyöräilyn sietämätöntä keveyttä.

IMG_8423

Onpa hauskaa seurata somessa pääkaupunkiseudun talvipyöräilykeskustelua. Myhäillä, kun ei itse enää jaksa kiihtyä lumikasoista eikä ottaa kantaa millainen pyörä tai ajovarusteet pitäisi olla, jotta voisi fillaroida töihin. Ja voiko Talvikilometrikisaan kuitata talviloman lumettomilla teillä ajetut kilometrit? Ei jessus, parempi se kai terveydelle on loma satulassa kuin sohvalla 🙂 No, vilkaisu peiliin ja tunnustan, kyllä sekin aika on ollut.

Tämän pienen lomasen jälkeen aion tehdä kuten niin monen monta vuotta aiemminkin, jyystää vanhalla crescentilläni toppatakki päällä ihan minne mieleni tekee. Koko tämä talvipyöräilyhässäköinti on aika uusi ilmiö ja varmasti se jokusen vuoden jälkeen  tasaantuu. Sitten kun meillä pyöräilijöiden sijaan on tavallisia ihmisiä, jotka liikkuvat polkupyörillä.

Blogin nimeen mip63 viitaten, ikääntyminen ei ole ikävä asia. Kun elää tarpeeksi kauan, alkaa maiseman ääriviivat pehmentyä ja mittakaava kasvaa.

Täällä leudon talvisään lomasaarella Mallorcalla näyttäisi olevan pääsääntöisesti neljänlaisia pyöräilijöitä.

1. Lycra-Lasset, jotka liikkuvat parvissa, pareina, tai ihan yksin ja levittäytyvät ympäri saarta. Niitä, jotka syövät, lepäävät ja ajavat jokapäiväisen treeninsä ohjelman mukaan.

IMG_8432

Näihin kuuluvat mm. kaikki hotellimme norjalaiset seuraleireilijät, myös juniorit, jotka leireilevät täällä historian, englannin ja matematiikan kirjojensa kanssa. Ja Apukuski.

2. Fillarituristit, jotka liikkuvat niin ikään yksin, pareittain tai pieninä ryhminä, mutta eivät Lycra-Lassejaen kaltaisina laumoina. Tämäkin joukko levittäytyy ympäri saarta, heitä kohtaa kaikkialla, ja tähän joukkoon mahtuu myös paljon mielenkiintoisia yksityiskohtia – nojapyöriä, tandemeita, tervaskantoja, aisti- ja liikuntavammaisia. Lycra-Lassetha ovat, anteeksi vain, aika samanlaista kiiltävää massaa 😉

IMG_8437

Fillarituristeja edutakoon Kamelini, sillä kai minä kuulun tähän joukkoon.

3. Talvehtivat eläkeläiset, jotka pyöräilevät rauhallisesti rantaraitilla ja istahtavat katselemaan meren aaltoja. Toppatakeissaan ja kaulahuiveissaan he huokuvat ihanaa rauhaa ja elämään tyytyväisyyttä.

IMG_8404

4. Commuter-pyöräilijät eli ne ihan tavalliset ihmiset, jotka liikkuvat paikasta toiseen polkupyörällä. Jokusen kohtaa rantaraitillakin, mutta kohdatakseen heitä on paras polkaista kaupunkiin.

IMG_8399

Eli kyllä meitä maanteille mahtuu, monenlaisia matkaajia. Taidan muuten olla hotellin ainoa asukas, joka tilaa illallisella veden lisäksi lasin viiniä 😉 Että sellaisessa seurassa tällä kertaa.

Norjalaisten juniorityö kyllä kieltämättä herättää lämpöisiä tunteita ja ihailua. Viime vuonna sama joukko kokeili 2 x 2 viikon leireilyä, tänä talvena se vaihdettiin yhdeksi kolmen viikon leiriksi. Hienoja lapsia ja nuoria, hyvä henki, koulutyö sujuu yhtä suunnitelmallisesti kuin treenit. Valmentajat ja huoltajat pitävät hyvää huolta pikkuisistaan.
Meillä Suomessa ei taida edes yhteen junnuikäsarjaan mahtua niin montaa kilpailijaa kuin Norjassa yhteen seuraan seuraan.

IMG_8408

Onni on kukkiva omenapuu

Lähdinpä Kamelin kansssa viikon talvilomalle Mallorcalla, Apukuskini seuraksi, lumettomien teiden äärelle. Näin tämä meidän parisuhdepyöräily toimii: Apparilla oli  minun saapuessani takana kova treeniviikko, saatoimme polkea muutaman yhteisen ajopäivän. Hänelle palauttavaa, minulle pershikeä.

Neljä ajopäivää, lähes 500 km ristiin rastiin saarta, mitä on jäänyt mieleen: lampaita, Lycra-Lasseja ja kukkivia omenapuita. Kasvavatkohan kaikki maailman omenat täällä?

IMG_8328

Viimeisen 10-15 vuoden aikana Mallorcasta on kehittynyt merkittävä talvipyöräilykeskus.  Leuto ilmasto, tiheä hyväpäälysteinen tieverkosto, vaihteleva maaston profiili, tarvittavat palvelut ja pyöräilymyönteinen ilmapiiri vetävät niin harrastajia kuin ammattilaisia ympäri Eurooppaa tänne vuodesta toiseen.

Samaan aikaan kun suurin osa hotelleista on suljettu palvelee osa talvehtivia eläkeläisiä ja toinen mokoma pyöräilijöitä. Kuten Sunprime, jossa itse majoitumme. Tässä hotellissa on viikolla 8 vain norjalaisia seuraleireilijöitä ja me kaksi suomalaista senioripyöräilijää 🙂 Tällä joukolla työllistyy respan lisäksi ravintolan väki, siivoojat, huoltomiehet ja kaksi norjalaista hierojaa, Brune ja Kristel. Hotellin alakertaan on tullut pyörävuokraamo, jota ei vielä vuosi sitten ollut, se kertonee kasvusta ja odotuksista tätä matkailun osa-aluetta kohtaan. Elämää varsinaisen sesongin ulkopuolella.

Jokapäiväisen pyöräilyn keskellä minulle viikko lumetonta, sohjotonta ja kuivaa maantietä on tervetullut tuulahdus. Kotona odottaa varmasti vielä hyvät hiihtokelit, hetken onni on kukkiva omenapuu. Taidanpa taas pukea pyöräilyhameeni trikoitteni päälle ja lähteä tuonne Lycra-Lassejen joukkoon himmailemaan 🙂

IMG_8337