Avainsana-arkisto: kartta

Balaton körut – pohjoista rantaa

Tämä on tarina heinäkuulta 2011, kun pyöräilin viisihenkisessä porukassa Budapestistä Balatonille ja sen pohjoista rantaa toiseen päähän. Toki siitä vielä edemmäskin, mutta se on jo toinen juttu. Kirjoituksia tästä reissusta voi lukea kategoriassa 2011-07 Hungaricum. Tässä on KARTTA, johon olen merkinnyt toistaiseksi vain yöpymispaikat.

Seurueeseemme kuului kaksi pariskuntaa ja toisen 17-vuotias poika. Olimme varanneet pari viikkoa etukäteen vuokrapyörät Yellow Zebra Bikesta, jonka toimisto + fillarivarasto sijaitsevat Budapestin Oopperan vieressä. KTM:n peruspyörät, ihan hyvät retkeilyyn, hinta 10 € vuorokausi. Koska vuokra-aika oli niin pitkä, että etukäteen maksettu vuokra oli korkeampi kuin normaali takuusumma 100 €, emme maksaneet takauita lainkaan.

Budapest on mainio kaupunki liikkua fillarilla. Pääväylien yhteyteen on rakennettu paljon pyöräkaistoja, joilla pääsee sujuvasti siirtymään kaupunginosasta toiseen. Perinteisempiäkin jalkakäytävän yhteydessä olevia pyöräteitä on jonkun verran. Aukoton tuo verkosto ei tietenkään ole, mutta myös autoteillä ja kävelykaduilla polkeminen sujui hyvin. Lentoasemalta pyörävuokraamoon ajanut taksikuskimme varoitteli meitä autoista, mutta eivät ne minun mielestäni juuri Helsinkiä kummoisempia olleet.

Näkymä sateisesta Budasta Pestiin

Pestin rantaa, Marcius 15. ter

Kossuth Lajos ter, Attila Jozsef

Attila Jozsef

Ensimmäinen varsinainen ajopäivä, startti Budapestista Szekesfehervariin, oli koko kahden viikon reissun ikävin. Tie oli melko kapea ja liikenne vilkas, ajaminen oli stressaavaa. Kovin paljon pyöräilijöitä ei tuon päivän aikana vastaan tullut, muutamia kuitenkin. Opimme saman tien, että polkupyörällä ajokieltoa ei valitettavasti aina voi noudattaa, kun vaihtoehtoista tietä ei ole.

Mitähän tuo teksti tarkoittaa?

Szekesfehervarin vanha kaupunki kävelykatuineen ja historiallisine rakennuksineen oli kaunis, hyvin kaunis. Se on ollut keskiajalla kuninkaan kaupunki eli Unkarin keskus, ja majesteettisuuden voi edellen aistia. Perinteen mukaan vain tässä kaupungissa suoritettu kuninkaan kruunaus oli laillinen, joten siellä onkin kruunattu 37 Unkarin kuningasta.

Szekesfehervar

katutaidetta

Szekesfehervar

Szekesfehervar

Szekesfehervar

Szekesfehervarista Balatonille valitasimme pienen tien, ajomukavuuden vuoksi. Suuntasimme Ösin kautta Balatonfüzföön, joka sijaitsee aivan järven koilliskulmassa. Balatonille saavuttaessa alkoikin sitten pyörätie, Balaton körut, joka kiertää koko järven ympäri. Se on paikoittain oiken hyvä ja huonoimmillaankin ihan ajattevaa. Poljimme Balatonin pohjoisrannan idästä länteen, yövyimme Balatonfüredin ja  Keszthelyn kaupungeissa. Täällä opin uuden sanan unkaria, dinnye, vesimelooni 🙂 Niitä riitti!

Balaton körut

Balaton

Keszthely

dinnye

Balaton on matala, sameavetinen, ruovikkorantainen järvi, jonka pohjoisrannalla ei nähdäkseni ole vuoria, kuten sanotaan, vaan mäkiä 😉 Järven puolivälissä, Tihanyn niemen jälkeen, poikkesimme rantareitiltä mäkien puolelle, viiniviljelmien keskelle. Näin saimme sekä tarvittavaa vaihtelua niin kovin tasaiseen tiehen että jokusen lisäkilometrin.

Matkailoijoita oli heinäkuussa paljon, myös pyöräilijöitä.  Saimme molempina iltoina kysellä majoituspaikkaa useammalta tiskiltä; majoituksista kirjoittelin aiemmassa saman kategorian jutussa. Me emme kantaneet telttoja mukana, mutta Unkarissa näytti ainakin tällä reitillä olevan paljon leirintäalueita ja telttailijoita, siis mainio paikka telttailijoille.

Rannoilla on vilskettä

Balaton

Balaton

Mitään niin mielenkiintoista emme kohdanneet, että olisimme halunneet viipyä Balatonilla pidempään.  Paprikakana, gulassi ja papusoppa tuli syötyä. Yksinkertaista, selkeää, konstailematonta ja rehellistä lähiruokaa. Me jatkoimme maissi- ja auringonkukkapeltojen halki kohti Itavallan Burgenlandia ja toista ruovikkoista järveä. Burgenlandin viiniteistä myöhemmin.

Paprikakanaa

Gulassia

Papusoppaa

Mainokset

Rengasrikkoja Unkarissa

Ajattelin etsiä pyöräretkeilyyn uusia näkökulmia. Esimerkiksi rengasrikot. Jos niitä käy harvakseltaan, kuten kesäkuussa Somin kanssa tehdyllä Napolin reissulla, ei tämä näkökulma toimi. Mutta kun niitä käy riittävän usein, voi rengasrikkojen kautta välittää paljon myös muuta tietoja.

Lauantaina 16. heinäkuuta 2011 lensimme Helsingistä Budapestiin ja ajoimme lentoasemalta suoraan fillarivuokraamoon Yellow Zebra Bikes, josta saimme allemme KTM:n peruspyörät. 10 € päivä. Kyllä, polkupyörät – KTM on ehkä tunnetumpi moottoripyöristä. Yksi yö Budapestissa, kaupunkiajelua oppaan kanssa, päätös: aamulla lähdemme Balatonin suuntaan.

Viisi pyörää, 11 ajopäivää, 750 kilometriä, viisi rengasrikkoa. Yksi ulkorenkaan vaihto Itävallassa helpotti kummasti matkan tekoa – vuokraamo maksoi siitä kuittia vastaan hyvityksen. KARTTA RENGASRIKOISTA ON TÄSSÄ LINKISSÄ, niistä hahmottunee myös jotenkin polkemamme reitti. Lisää ja tarkennuksia myöhemmin 😉

Kuvista välittyy varmasti jonkinlainen mielikuva siitä, millaista on Unkarin maaseutu. Ja se, mitä kannattaa pakata mukaan kesäreissulle näille main Unkari-Itävalta-Slovakia seutua. Aivan samat varusteet kuin olisi fillariretkellä Suomessa. Valmius helteeseen, kylmään, sateeseen ja kylmään sateeseen. Ja hyvä kirja, aina!

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

* * *

Karttalinkissä oli aamusella virhe, nyt sen pitäisi olla kunnossa. Kuvia voi selata nopeammin viemällä hiiri kuvan päälle ja naosuttelemalla siihen iolmestyvästä nuolesta.

Como-järven kevätleirin loppuselvitys

Viisikko otti tuntumaa maantiekauteen ja lyhyisiin ajohousuihin Pohjois-Italian uhkeissa järvimaisemissa 15.-25.4.2011. Tässä on tiivistelmä reissun puitteista, jospa siitä olisi jollekin vastaavaa suunnittelevalle iloa ja apua. Jutun KARTTALINKKI on tässä.

LENNOT

Helsinki-Milano. Lennon hinta tietysti vaihtelee lentoyhtiön, reitin (suora/välilaskuja) ja ostoajankohdan mukaan. Fillarin hinnoittelu sen sijaan on vakio: KLM 0 € (ainoa matkatavara), Finnair 40–60 € / suunta. Finnair lentää Malpensan lentokentälle, KLM liikennöi sekä Malpensaan että Linateen.

LENTOKENTTÄKULJETUS

Juna Malpensasta Leccoon maksaa noin 10 €, taksi neljälle + fillareille oli 200 €. Sama matka yhdelle ilman fillaria, siis tavallisella taksilla oli 130 €. Taksit on hyvä varata etukäteen, hinnoissa oli tuotakin kyytiä tiedustellessa jonkun verran eroa. Viisikon ja minunkin kyytini ajoi Taxi Varenna. Linaten kentälle ei ole rautatietä, mutta sieltä pääsee parilla eurolla bussilla nopeasti suoraan Milanon päärautatieaseman eteen. Juna-aikatauluja voi hakea Trenitalian reittioppaasta.

MAJOITUS

Villa Topazio sijaitsee Como-järven itärannalla Liernassa, hieman Leccosta pohjoiseen. Se on kahdessa kerroksessa sijaitseva huoneisto, 3 mh + olohuone + keittiö + 2 wc + 2 suihkua (6-7 henkilölle). Terassilta aukeaa kaunis näkymä Como-järvelle. Uima-allas on vielä huhtikuussa kiinni, mutta tenniskentät käytössä .

10 yötä + kulut (kiinteä summa, sis. loppusiivouksen, sähkön, kaasun, veden ym.) = 1600 € + 240 € = 1840 €. Lisäksi lämmityksestä maksettiin kulutuksen mukaan, jokunen euro päivässä. Ei ole ensimmäinen kerta, kun ylimääräisiä majoituskuluja tulee vähän niin kuin nurkan takaa, kuten tuo lämmitys. Keski- ja Etelä-Euroopassa se on hyvin tavallista, mutta siihen ei vain totu.

Majoitus oli tälle joukolle hieman ylimitoitettu, sillä alkujaan reissuun piti lähteä +2 polkijaa – elämässä sattuu kaikenlaista yllättävää.

RUOKA

Leiri oli ruoan suhteen omavarainen eli kaikki ateriat valmistettiin itse. Liernan kylässä oli leipomo ja market, joista saatiin kaikki tarvittava. Loppuselvityksessä ruokakuluja todettiin kertyneen noin 10€/mies/päivä. Siinä on siis kaikki, aamupalasta iltapastaan.

Kauppojen ja kioskien aukioloaikoja on melko mahdotonta selvittää. Siihen on tyytyminen. Samoin paikalliseen kieleen, kauniiseen italiaan. Vain Mc Donaldsissa kuulee myyjien puhuvan ymmärrettävää englantia, muuten on pärjättävä viitomilla ja italian alkeilla. Onneksi niillä pärjää, jos tahtoa on 🙂

TIET JA REITIT

Como-järven ympäristö tarjoaa maisemallisesti upeita, monipuolisia pyöräilyreittejä, jokaisen polkijan ajohalujen mukaisesti. Sopivia reittejä riittää kaikille päiville omien tarpeiden ja intohimojen mukaan. Suurin osa poljetuista reiteistä on TÄSSÄ KARTASSA.  Joidenkin omia himmailuja en saanut tälle kartalle.

Huonona puolena on syytä mainita teiden päällyste, joka ei aina ole riittävän hyvä. Mitä pienempi tie, mitä korkeammelle mennään, sitä huonompi päällyste. Ajaessa piti olla valppaana. Ero teiden pinnoilla Italian ja Sveitsin puolella oli kuin yöllä ja päivällä! Myös pitkät tunnelit ovat stressaavia ajaa.

Liernasta lähtiessä tulee monta ketaa ajetut siirtymätaipaleet turhankin tutuiksi. Toisaalta siirtymiä kauemmas on helppoa ja edullista tehdä Como-järven poikki liikennöivillä lautoilla ja rantaradan junalla. Junalla matkustaminen Italiassa on sekä halpaa että helppoa. Yksi lippu itselle ja yksi fillarille, yleensä veturin takana olevassa vaunussa on oma osasto pyörille. Hiljaisina aikoina voi fillarin rohjeta ottaa mukaan osastollekin. Esim. mies + fillari Liernasta Tiranoon maksoi noin 10 €  Ja siirtymisiä lukuunottamatta samoja teitä ei tarvitse ajella, jos ei halua. Eri korkuisia, eri pituisia ja erilaisella nousuprosentilla olevia vuoria löytyy parin tunnin ajomatkan sisällä useita.

Ja sitten paras, juuri Italian erityisyys: autoilijoiden myönteinen suhtautuminen pyöräilijöihin. Myös kadunmiehillä riitti ystävällistä jutusteltavaa pyöräilystä, aina  italiaksi, mutta ilo ja myönteinen asenne erottuivat.

Useat Alppitiet olivat vielä kiinni, ne aukeavat touko-kesäkuussa. Kun portilla oli puomi ja selvä kielto, ei varsinkaan yksin polkevana voi lähteä kokeilemaan, vaikka tien päässä olikin houkuttelevia unelmanousuja. Kuka sieltä löytäisi, jos jotakin sattuisi? Mäkimiehet jäivät vähän hakuselle.

* * *

Liitän tähän vielä Juniorin matkapäiväkirjan ja näkemyksen, Italiaa ensikertalaisen kokemana:

Italia päivä päivältä, näin sen koin

tekijä: Juniori, 26. huhtikuuta 2011 kello 17:22

Pe 15.4. Matkustuspäivä, kotoa liikkeelle 12-aikaan ja perillä Liernassa puolen yön jälkeen. 5-tuntia vaihtoaikaa Damissa, tuli ”sipulin” kenttä tutuksi.

La 16.4. 5-miehinen leirimme heräilee 8-aikaan. Aamupalaa, pyörien kasausta ja sitten baanalle. Ajellaan Liernasta Leccon kautta Bellagioon jossa syödään. Sitten suunta ensimmäiseen mäkeen. Hampurilaisen palat pyrkii suuhun kun noustaan Madonna del Ghisallon huipulle 754m korkeuteen. Valokuvia, alas ja kämpille. Päivään kilometrejä 95, nousumetrejä 800 ja ajoaikaa vajaa 4-tuntia. Päivän erikoisena mainittakoon 4,5km tunneli joka ajettiin 2x.

Su 17.4. Tonnikerhoon!! 3h tasamaa ajelun jälkeen noustiin 1200-korkeuteen, mulle ja J:lle eka tonnin ylitys. Päivään 5h40min ajoaikaa, 1700 nousumetriä ja 126km matkaa.

Ma 18.4. Jakautumista. Map lähtee kukonlaulun aikaan kohti Sveitsiä ja 2300-korkeutta, Ruusu lähtee myöhemmin ajamaan Map vastaan ja me J:n kanssa palautellaan ajelemalla Como järven rantoja 4h30 min / 116km. Tasamaa päiväänkin 800metriä nousua.

Ti 19.4. Piti käydä ajamassa yksi tämänvuotisen Giron etappi, mutta vilkkaan liikenteen vuoksi jouduttiin improvisoimaan. Päivän aikana noustiin 3-kinkamaa ylös, parhaimmillaan 1300m korkeuteen. Päivän aikana alkoi polveni kipeytyä mikä teki päivästä pitkän ja tuskaisen. Porukan mukana kuitenkin kämpille asti ja mittariin lukemat 132km, 5h45min ja nousumetrejä 1860. Henkilökohtainen via Dolorosa.

Ke 20.4. Oli tarkoitus ajaa Giro di Lombardian reittiä. Aamulla jo portaiden alas kävely oli vaikeaa, lähdin kuitenkin poikien matkaan. Eka ylämäen kaltainen ja osaltani peli oli selvä, pyörä ympäri ja kämpille huilimaan. Ajoa 81km / 3h. Poikien reissukaan ei sujunut ihan suunnitellusti mutta joku 7h ja 160km parin donan nousumetreillä kasaan kuitenkin. KOVIA HOMMIA sanoisi eräs seuramme jäsen.

To 21.4. Ruusun viimeinen leiripäivä. Porukalla himmailua tasaisemmilla teillä 78km ja 3h30min. Polvi tuntuu sietävän ajamista kun ei ole ”ajo päällä”.

Pe 22.4. Map ja J lähtee Sveitsiin ja korkeuksiin, polven takia en uskalla lähteä kauas joten ajelua omineen. 9-km päästä majapaikastamme, Bellanon kylästä lähtee tie ylöspäin jonne suuntaan testaamaan kivunsietokykyä. Rauhallisella tahdilla pääsen 1170-korkeuteen, huipulla takki päälle, banaani ja burana kitusiin ja alas. Perään palauttelua tasamaalla, Mip:n ja A:n kanssa kahvit Leccossa ja niin on tämäkin päivä poljettu. 100km, nousua 1300m ja 4h20min polarin lukemat. Onnistuneen päivän kunniaksi illalla lynx-viskiä.

La 23.4 ”Välipäivä”, Map viettää päivän perheensä parissa, J ja I kirjan parissa torkuskellen, minä 3h kevyesti poljeskellen, josta osan matkaa paikallisen lenkki-porukan beesissä nautiskellen.

Su 24.4 Viimeinen ajopäivä-viimeinen nousu. J:n ja Map:n kanssa kiivetään about tonniin, Map painelee edellä keveästi kuin laitumelle päästetty ori, toiset herrat suorittaa perässä. Mäen jälkeen päästään pirulliseen vastatuuleen jossa Map saa nauttia vetovuorosta yllin kyllin. Lopuksi päästään Leccoon jossa odottaa ”Mäkkäri” purilaisineen. J:n kanssa syödään ja himmaillaan 16km kämpille, Map puolestaan suuntaa Gisallon huipulle ostamaan postikortteja- ON SE VAAN KOVA LUU!! Päätöspäivään 85km, 1500-nousumetriä ja vajaa 4h ajoa. Kämpillä pakkaillaan pyörät ja kamppeet, aika hiljaisia on jätkät, jopa Jukka!!

Ma 25.4 Kuudelta ylös, seiskalta matkaan, illalla 18:30 mies ja pyörä ehjinä kotona. Sauna ja ruisleipää. Hieno reissu, muuta ei oikein osaa sanoa. Toistekin varmasti lähden, Suunta ja seura selvinnee aikanaan.

Viikon fillari 15/2011 – Edam, osa 2

Sitä viime Viikon fillarin sämpylää tämän kanavan varrella ja hollantilaispyörän vierellä syödessämme viereisen penkin vanha herrasmies lähestyi ja kysyi kohteliaasti: ”Excuse me, do you pronounce it Suomi”. Suomen liput liehuivat fillareissamme. Tässä on parin vuoden takaisen reissun kartta.

Edam 2009

Edamia Edamissa

Sivusalkku

Bike Italy!

I bike Italy!

Tämä on tiivistelmä Rooma-Venetsia reissusta kesällä 2010…

Pyöräilin kesällä 2010 puolisoni kanssa kolme viikkoa Italiassa. KARTTA, johon on merkitty reitti linnuntietä, on tässä linkissä. Alkuperäinen tarkoituksemme oli polkea Roomasta Toscanan halki suoraan kohti Firenzeä ja Bolognaa, johon tyttäremme saapuivat 11 päivän ajaksi. Viterbossa ja Orvietossa vietettujen öiden aikana syntyi kuitenkin uusi suunnitelma, päätimme ylittää Apenniinit hieman korkeammalta kohtaa ja näin katsastaa Umbriaa ja Ligurianmeren rannikkoa. Matkaa kertyi loppujen lopuksi kokonaisuudessaan 1300 km. Pisin päivämatka oli 146 km, lyhyin 58,5 km, mutta se nyt ei kerro yhtään mitään. Ei kinkareista, ei väsymyksestä jota loman alussa repussa kannetaan, ei kahviloissa istutuista hetkistä 🙂 Ei hetkistä, jolloin on pakko pysähtyä ja kysyä: miksi minä olen täällä?  Päivätaipaleet olivat kilometreissä huomattavasti lyhyempiä mutta ajassa juuri sellaisia kuin olin ennalta ajatellut.

Lensimme fillareitten kanssa 13.6. Helsingistä Pariisin kautta Roomaan, lentoyhtiö oli KLM. Lentoyhtiön valinnan ratkaisi kokonaishinta yhdistelmälipulle Helsinki-Rooma & Venetsia-Helsinki. KLM kuljettaa edelleen pakatut fillarit normaalina matkatavarana 20 kg asti, mikä voi merkitä matkalipun kokonaishinnassa melko paljon. Pyörät oli pakattu pehmeisiin kuljetuslaukkuihin, joista oli painon vuoksi poistettu sisällä oleva metallinen tuki ja pyörät. Samalla laukuuista tuli helposti kokoontaitettavia; pakkasimme ne Roomassa pahvilaatikkoon ja UPS hoiti paketin kuljetuksen Roomasta Mestreen, jossa meillä oli jo varattuna viimeinen majoitusyö. Kuljetus maksoi alle 20 €, Jerry Napolin www.rentalbikeitaly.com firman kautta.

Alkumatkan ainoa tavoite oli olla lauantaina 19.6. Bolognassa, jonne tyttäremme saapuivat. Bolognaan saimme em. Jerry Napolilta kaksi vuokrapyörää, sieltä käsin teimme koko poppoo retken Firenzeen. 10 päivän perheloman aikana teimme Bolognasta käsin omia ja yhteisiä pikku lenkkejä sekä vietimme muutamia lepopäiviä; niitä mahtui koko matkaan yhteensä neljä.

Via Firenze

Nuorison palattua Suomeen 30.6. jatkoimme matkaa kohti pohjoista, Alppien rajaa. Sieltä oli vielä laskeutuminen Mestreen, josta paluulento Amsterdamin kautta Helsinkiin lähti sunnuntaiaamuna 4.7. Sopiva aika poistua, sillä pari päivää myöhemmin annettiin Pohjois-Italian kaupunkeihin hellevaroitus.

Olimme varanneet etukäteen ensimmäisen ja viimeisen yön sekä perheloman aikaiset majoitukset. Omaa matkaamme teimme fiiliksellä, katsotaan mihin mennään ja kuinka pitkälle jaksetaan. Ja aina saimme vuoteen ja puhtaat lakanat. Kahtena aamuna teimme varhaisia päätöksiä ja katsoimme majoituksen valmiiksi netistä. Ne olivat päiviä, jolloin en ollut ihan vakuuttunut omasta jaksamisestani, ja halusin jotakin varmuutta etapin loppuun. Kummallakin kerralla tämä varatoimenpide osoittautui turhaksi, minulla taisi olla vain alkumatkasta uskon puutetta itseeni polkijana.

MIKSI FILLARILLA ITALIAAN?

1) Italia on pyöräily-ystävällinen maa

Ajaminen on helppoa ja turvallista, sillä Italiassa polkupyöräily on elämäntapa, osa arkea. Autoilijat huomioivat ja kunnioittavat pyöräilijää, pelkokerrointa ei ole 🙂 Taajamien kohdilla ja kaupungeissa saattaa olla pyöräteitä- ja kaistoja, joiden käyttäminen on kokemukseni mukaan kuitenkin vapaaehtoista. Pyöräilijä harkitkoon, missä kunkin nopeudella on paras ajaa. Pyöräturistina liikkuessa on vastaanotto kaikkialla erityisen sydämellistä ja lämmintä.

2) Ystävällisiä ihmisiä 🙂

En osaa italiaa kuin jokusen fraasin, esim. ”Anteeksi, onko tämä oikea suunta… oikealle, vasemmalle?” Se riittää, eikä sitäkään tarvita. Suurin osa lukuisista tapaamistamme ihmisistä ei puhunut englantia ollenkaan tai hyvin heikosti. Kommunikointi ei kuitenkaan ole kielitaidosta kiinni. Risteyksissä, aukioilla, kahviloissa, hotelleissa, kaikkialla kohtasimme vain ystävällisiä ihmisia, joilla oli aina halu ja aikaa auttaa, neuvoa ja palvella. Sujuvasti italiaksi, jota lopulta aloin ymmärtää kohtalaisen hyvin. Kieltämättä myös sujuva elekieli helpottaa kommunikointia.

3) Hyvä ruoka

Mitähän tästä sanoisi? Meidän oli mahdotonta löytää ruokaa, joka ei maistuisi. Paninit, pastat, risotot, bruschettat, juustot & kinkut, pizzat, jäätelö,… AH! Ja kahvi, Jokaisen kummallisimmankin kyläpahasen kuppilan 50 snt espresso… Voit syödä hyvin edullisesti, halvalla, tai laittaa ruokailuun enemmänkin rahaa, miten haluat. Pyöräillessä tulee helposti keskittyneeksi Primi Piattoihin, ensimmäisiin ja niihin hiilihydraattipitoisiin ruokalajeihin 😉 Joskus ehdotus tuli tarjoilijalta, joka tiesi Girostamme: ”Ehkä valmistamme teille suuren kulhollisen oikein hyvää pastaa, vaikkapa… katsokaa sitten, tarvitsetteko enää muuta.”

4) Maisemat ja tiivis asutus

Italia on niin suuri ja profiililtaan monimuotoinen maa, että sieltä löytyy varmasti jokaiselle oma tie ja maisema. Jos et halua hikoilla ylämäissä, polje vaikka Po-joen vartta ja suistoa. Jos taas haluat katsoa maisemia kauemmas, nouse kinkareille ja nauti. Maaseutua tai kaupunkeja, aina tiivis asutus takaa tiiviin palveluverkon, esim. vesivarastoja voi täydentää jatkuvasti tienvarren kahviloissa.

5) Majoitus

Majoitusta on tarjolla paljon, kaikkialla, ja varmasti jokaisen lompakolle sopivaan hintaan. Pyörän säilytys ei koskaan ollut ongelma, niille löytyi aina hyvä ja turvallinen paikka.

6) Junat

Italiassa on tiivis rautatieverkosto ja edulliset hinnat. Matkan hinta määräytyy kilometrien mukaan, esim. lippu Modenasta Bolognaan maksoi 3,10 € ja Bolognasta Riminille noin 8 €. Jos otat fillarin mukaan paikallisjunaan ostat yksinkertaisesti yhden lipun itsellesi ja toisen pyörällesi. Junan (yleensä) etuosassa on erillinen osasto polkupyörille. Siirtymätaipaleita voi siis halutessaan tehdä edullisesti junalla.

7) Voisiko enää olla mitään muuta?

I bike Italy

Hotel Annamaria, Cesenático, Italy

Lauantai 3.7. – Viimeinen polkaisu Mestreen

Haikeutta. Tänään oli viimeinen ajopäivä kolmen viikon Italian reissulla. Mestressä, Venetsian mantereen puoleisessa kaupungissa, odotti hotellihuone ja seuraavana aamuna aikainen lento Helsinkiin. Nuha oli vienyt voimia, ja muutenkin suurin into polkea tasamaata kohti määränpäätä ei ollut suuri. Tie 245 Bassanosta Mestreen oli ok, ei mitenkään erityinen. Parasta katseltavaa olivat lukuisat häät, joita lauantaina vietettiin jokaisessa kylässä, jonka läpi poljimme. Koko matkan KARTTA – MAP on tässä linkissä; olen merkinnyt sinne pisteitä, joiden kautta poljimme, ja joitakin tieosuuksia.

Lauantaipäivän häähumua

Alkumatkasta ohitimme Rossano Venetossa Wilierin tehtaan http://www.wilier.it/it/ . Perinteistä italialaista polkupyöränvalmistusta vuodesta 1906, runko mm. Marco Pantanille. Tässä vielä linkki YouTubeen, Bicycle World: Wilier Bikes with Mark Deterline. Pantanin patsaalla Cesenáticossa on itseoikeutetusti Wilierin runko.

Rossano Veneto

Cesenático 18.6.2010

Päivä oli tolkuttoman kuuma, vettä ja juomaa kului. Yhden täydennystauon pidimme Castelfranco Venetossa, jonka ydinkeskustaa ympäröi upea kaskiaikainen linnoitus.

Castelfranco Veneto

Parikymmentä kilometriä ennen Mestreä sattui reissun ensimmäinen välinerikko, minulta påamahti yksi takapinna poikki. Eipä siitä onneksi ollut merkittävää haittaa himmaillessa kohti määränpäätä. Mestreä luoteesta lähestyessämme kohtasimme varmasti koko reissun parhaat pyörätiet- ja kaistat, niitä oli ilo ajella. Pohjoisessa pyöräkaistoja on taajama-alueilla paljon, mutta niiden taso vaihtelee kovasti. Pääsääntöisesti valitsimme autotien, mutta joskus vilkasliikenteisellä tieosuudella salli pyörätie ajelun ja juttelun rinnakkain. Italiassa pyöräteiden käyttö on terveen järjen mukaista ja joustavaa. Niitä saa käyttää, mutta voit myös ajaa ajotiellä, jos sen parhaaksi näet. Kukaan ei osoita mieltä, se kuuluu asiaan, kunhan noudatat samoja liikennesääntöjä kuin muut.

Perillä Hotelli Antonyssa odotti Rooman hotelliin jätetty paketti, jossa olivat pyörälaukkumme. Pehmeät laukut sai pakattua tiiviiseen pakettiin, painoa koko pakkauksella oli alle 10 km. Jerry Napoli http://www.rentalbikeitaly.com/ oli järjestänyt kuljetuksen UPSllä oman firmansa kautta, hintaa palvelulle tuli noin 15 €.

Fillarilaukut

Saimma viedä pyörät ylös huoneeseen purkamista ja pakkausta varten, Mapin ei siis tarvinnut viettää aikaa autotalissa tai pihalla. Mukavampaa puuhaa ilmastoidussa huoneessa 🙂 Huoneen ikkunasta näkyi lahden toisella puolella oleva Venetsia, jonne minun ei todellakaan tehnyt mieli. Olin siellä huhtikuussa, kun kävin tervehtimässä kevätleireileviä Mapia ja Torveloa, ja muistan hyvin millainen ihmispaljous ja hälinä siellä oli jo silloin. Mitä se onkaan nyt, heinäkuun alussa?! Ei minulle, aoinakaan tänään, kiitos. Kylällä hotellin vieressä oli Gelateria, joka myi kotitekoista jäätelöä. Korvasin illallisen intohimollani, italialaisella jäätelöllä, tällä erää viimeisellä: jugurttia, pistaasia, sitruunaa ja suklaata. Mestren Parco San Giulianosta kantautui Aerosmithin konsertin ääniä. Sopisiko tämän tarinan loppuun Aerosmithin Dream on?

Ajot on ajettu

Päivämatkaa tuli 68,9 km. Näin ollen Minun oma Giro d´Italia 2010 oli pituudeltaan 1304,4 km. Mapilla pari lenkkiä pidempi…

Perjantai 2.7. – Monte Grappa, Viinavuori

Mun tie on maantie...

KARTTA päivän juttuun on tässä linkissä.

Ylämäki on merkillinen asia. Sitä polkiessaan elää niin hetkessä, kuin ikinä on mahdollista. Hae sopiva rytmi, hengitä, juo, rennosti, rennosti… Älä mieti matkaa, älä edes seuraavaa mutkaa. Rullaa, rullaa, rullaa. Tai survo. Yritä irrottaa maisemasta kaikki ilon aiheet, nuo vuohet tai kissankellot. Vaikka nousu jatkuisi, jatkuisi, kilometri toisensa jälkeen. Kymmeniä kilometrejä. Juo pienin hörppäyksin, älä oksenna, nestettä ei ole varaa hukata. Minä pidän ylämäistä 🙂

Acqua!

Alamäki on enemmän surullinen kokemus. Pari ensimmäistä kilometria laskua ovat huimia: Vau, miten matka taittuu! Sitten seuraa kauhunsekainen hämmennys. Poljinko minä muka tämän kaiken ylös?! 10 km jälkeen jarrukättä alkaa särkeä (alamäessä jokainen on oma oma jarrumiehensä). Olen oppinut tämän reissun aikana laskemaan alamäkiä itselleni ihan reipasta vauhtia, mutta en minä siinä enää kykene katselemaan maisemia. Tänään yritin, kerran, ja tein reissun ainoan ajovirheen, onneksi hyvässä paikassa. Enkä kaatunut. Alamäessä pitää keskittyä ajamiseen tai jarruttaa kädet krampissa.

Lopuksi tulee suru. Tässäkö se oli, kaikki mitä kapusin? hetkessä laskettu alas?

My way 😉

Heräsin yöllä kurkkukipuun ja totesin, että Mapin ”flunssa” oli tarttunut minuun. Aamulla herätessä kurkkukipu oli häädetty Buranalla ja Paratabseilla pois, mutta jäljellä oli tukkoinen nenä ja voipunut olo. Ajokenkien sijaan puimme aamiaisen jälkeen sandaalit jalkaan ja teimme tunnustelevan ja pohdiskelevan kävcelyn Bassanon vanhassa kaupungissa. Katsastin 1100-luvulla rakennetun kirkon ja 1500-luvulla rakennetun puusillan, Ponte Veccion, (http://it.wikipedia.org/wiki/Ponte_Vecchio_(Bassano_del_Grappa) joka oli jo aamusella melkoisen täynnä grappan ja paikallisen liköörin maistelijoita. Tai ehkä joillakin edellinen ilta vielä jatkui 😉

Sillalle vievät kadut olivat täynnä mitä ihanimpia herkku- ja keramiikkakauppoja. Sieniä, hunajaa, polentaa ja muita paikallisia tuotteita sekä mitä mielikuvituksellisimpia keramiikka-astioita, esim. www.leceramiche.net. Selvisin (lähes) ikkunaostoksilla, sillä jokainen ylimääräinen gramma tai kilo on poljettava itse reissun loppuun asti. Vähän tattipolentaa… Syke nousi nuhaisena jo kävelystä, mutta siitä huolimatta päätimme kavuta Cima Grappalle. Paluulento Helsinkiin on sunnuntaiaamuna Venetsiasta, siis joko tänään tai ei ollenkaan. Taas kerran näitä suuria mauttomia viisauksia: Kaikki, mikä ei tuhoa parisuhdetta, vahvistaa sitä.

Bassano & Brenta-joki

Lähdimme polkemaan Monte Grappalle puolen päivän aikoihin. Juuri silloin, kun suurin osa väestä alkaa valmistautumaan lounaalle ja siestalle. Mäessä oli siis vastaantulijoita, mutta eipä juuri ohittajia. Eikä se johtunut minun vauhdistani 😉 Edessä oli noin 30 km ylämäki, etulaukussa mukana molempien vaihtopaidat laskua varten. Lähtöpaikan korkeus oli 128 m, tie 148 loppui 1750 m. Nousua oli siis reilu 1600 m. Pahin oli alku, mutkien 1-3 (kurvit on numeroitu) väli. Vaikka saman kinkareen huhtikuussa Torvelon kanssa polkenut Map oli kertonut tämän, tuli minulle ensimmäisten kilometrien aikana pieni uskon puute.

Hävitä saa, mutta ei luovuttaa, eli oksennukseen asti olisi yritettävä. En oksentanut.

Tie 148 Monte Grappalle

Tie Monte Grappalle on hyvä kuntoinen ja hyvin merkitty. Kuten jo kerroin, jokainen kurvi (tornato) on numeroitu, lisäksi korkeuttakin voi seurata tienvarren merkeistä.

Tienvarren merkintöjä

Koko matkan olimme polkeneet kohti sumuisia vuoria ja noin 2 km ennen huippua alkoi sitten sataa. Näkyvyys oli alle 100 m. Se sitten niistä maisemista ja monumenteista, minulle riitti kuppi kuumaa kaakaota ja panini. Monte Grappa -juttuja voi etsiskellä myös blogin juttusarjasta 2010-04 Duo Torvelo in Italy. Esim. otteita Hannu Mäkelän kirjasta Syksy Venetsiassa.

Cima Grappa 1770 m

Alamäestä jo kirjoitin. Paitsi lehmistä. Liikennemerkit tienvarressa varoittivat meitä kauriista, lehmistä, kuopista, kivivyöryistä ja mutkista. Ylämäkeä polkiessa tutustuimme alustavasti kuoppiin ja mutkiin, alamäessä edellisten lisäksi lehmiin, jotka olivat jostakin syystä siirtyneet suurin joukoin tielle.

Kävelevää Ricotta-juustoa!

Päivämatkan pituus oli tänään 65,4 km, matkaa Italiassa olin tehnyt 1235 km. Sitten rutiinit: suihku, pyykki ja lepo. Heräsimme riittävän ajoissa ehtiäksemme illalliselle, tattirisottoa ja grillattua kalaa.

Ponte veccio, Bassano