Avainsana-arkisto: joulu

Viikon fillari 1/2015 – Räuchermann

Tänä vuonna jouluvierainamme olivat äitini lisäksi ystävämme Babetten kaksi koiraa, Griso ja Mostarka. Vanhempiensa luota Saksasta palatessaan Babette toi meille Räuchermannin, kotiseutunsa jouluperinteeseen läheisesti liittyvän puisen ukon.

– Koska niitä on niin monenlaisia, ajattelin, että varmasti löydän myös polkupyörän.

IMG_3892

Räuchermann on Saksan ja Tsekin välisten Ore vuorten leluntekijöiden luomus, joka on saavuttanut suuren suosion lähialueiden joulunvietossa. Puisen, piippua tupruttelevan ukon yläosa on koverrettu ontoksi. Sen alaosa toimii jalustana pienelle suitsukkeelle, joka palaessaan nousee savuna ukon suusta. Niin ukkoja kuijn suitsukkeita on saatavilla monia erilaisia, perinteisesti ne ovat esittäneet alueen työväkeä: metsureita, metsästäjiä, kaivostyöläisiä ja sotilaita.

IMG_3890 IMG_3893 IMG_3894

Mainokset

Joulun parhaat – 50 nuove salite in bicicetta ja muita herkkuja

– Se on vain ihmisten keksimä erityinen päivä, siis ihan oikeasti ihan tavallinen päivä, kuvaili esikoiseni joulua. Ja oli oikeassa.
– Jep, näin on. Mutta tämä keksintö auttaa ainakin minua selviämään järjissäni tämän pimeän vuodenajan yli.

Jotain mitä odottaa, vaikken oikein tiedä miksi, jotain mikä antaa lupauksen siitä, että lopulta valo voittaa pimeyden, äiti aurinko ei ole jättänyt meitä lopullisesti. Tälläkään kertaa.

Vaan mikä teki joulusta joulun, tästä meidän pimeästä keskitalven päivästä? Joulukuusi, kynttilät, glögi ja piparit, hyvät juustot, rosmariinimarinoitu poronpaisti. Anikselle ja vaniljalle maistuva taatelihilloke. Punatulkkuliina, jonka kirjoin kauan kauan sitten. Haltialan metsän kuusi, jonka lapset joka joulu koristelevat.

Omassa lähiperheessäni vietettiin lahjatonta joulua, se on helppoa nyt kun lapsemme ovat jo aikuisia. Annamme lahjoja ja lahjoituksia ympäri vuoden, aina kun siihen on oikea hetki, ja joulussa on jo itsessään lahjaa ja iloa yllin kyllin.

Yhden lahjan kuitenkin saimme, Apukuski ja minä, se pääsi yllättämään meidät kuin irtiotto pääjoukosta. Kotiin kannettu keltainen posta Italia -laatikko vihjasi, että viime kesän pyöräretkellä saamamme uudet ystävät Rita & Roberto halusivat jakaa joulupäivät kanssamme, vaikka viettäisimme joulua eri paikoissa.

Avatessamme huolella pakattuja kääröjä löysimme monia itselle rakkaita ja tuttuja asioita Italiasta: cotecchino makkaran, Asiagon juustoa, mostarda-hilloa, amaretti keksejä, Cantina Valleogran Amalo kuohuviiniä, Libera Terran sitruunahilloa, linssejä,  ja monia muita pieniä aarteita. Oliivipuusta tehty pieni pyhä perhe. Panettone jossa on kuva Bassano del Grappan vanhasta sillasta. Ritan keittämää limoncelloa..

Mukana oli myös se yksi ainoa asia, jonka olin pyytänyt lähettämään, La Cucina Italiana -aikakauslehden joulunumero. Italiassa on monia ihania ruokaan keskittyviä aikakauslehtiä ja ne ovat  huiman edullisia, parilla eurolla saa upeita ohjeita ja kuvia sesongin herkuista.

IMG_3905 (1)

Kokeilin valkosuklaapiimää – Cioccolato bianco caldoa (lämmintä valkosuklaakaakaota) heti aatonaattona, kun ystäväni Babette toi koiransa meille jouluhoitoon. Se oli niin suuni mukaista, että vaihdoin joulupäivän jälkiruoaksi aikomani perinteisen tiramisun tähän herkkuun. Kyllä poronpaistin päälle kelppaa hörpätä piimää! Hassua sinänsä, että tämä oivallus piti kierrättää Italian kauttatänne piimän luvattuun maahan.

Lämmin valkosuklaakaakao kahdelle

1,5 dl piimää, 100 g valkosuklaata, 0,6 dl kermaa, 0,5 dl maitoa, limetti.

Sulata suklaa, sekoita maito ja piimä ja lämmitä neste. Vatkaa lämpöiseen piimään sulatettu suklaa ja 1/3 raastetusta limetin kuoresta. Kaada juoma laseihin, lusikoi pinnalle kermavaahtoa ja sen päälle loppu limetin kuori.

Herkkujen herkku, jälkiruoka jälkiruoan päälle, todellinen dolce!

Jouluherkkujen ja ikioman uuden pandoro-vuoan lisäksi saimme kaksi kirjaa, 50 kinkaretta pyöräilijöille ja 800 italialaisen keittiön parasta ohjetta. Pieni lusikallinen kultaa, Il piccolo cucchiaio d´oro, sisältää mm. Baccala alla Vicentina ohjeen, melko erikoisen kalaruoan, jota 89-vuotias Teresa keitti minulle viime lokakuussa. Perinteisesti polentan kanssa tarjoiltavassa kalamuhennoksessa kuivattu turska saa seurakseen mm. valkosipulia, maitoa, parmesania ja oliiviöljyä.

2013 julkaistussa ja 2014 italiaksi käännetyssä teoksessa 50 nuove salite in bicicletta Daniel Frieb ja Pete Gooding esittelevät 50 uutta ehkä hieman vähemmän tunnettua kinkaretta Euroopassa. Makuasioita, toimittajan valintoja Norjasta Belgian kautta Alpeille ja Apenniineille, uusia haasteita ja unelmia viritellen. Klassikot on jo nähty 😉 Ja yksi näistäkin tuli kavuttua viime kesänä 30 kg nyytit Kamelissa, Passo Rolle, päivä ennen Monte Grappalle nousua. Passo Rollen rintellä oli muuten yksi kauneimmista näkemistäni karjoista.

Sekä Appari että Kuopus viihtyivät hyvin teoksen parissa, sieltä löytyi mm. yksi kinkare, jonne tie vie helmikuun leirillä… muuta siitä lisää kun vuosi vaihtuu, uudet nousut ovat uusia tarinoita.

 

Bike of the Week 52/2012 – Merry Christmas

Hyvää Joulua – Merry Christmas – Buon Natale!

Helsinki - December 2012

T. Orvokki ja minä – Violet & I

… and my personal Lead Out Man too!

Bike of the Week 51/2011 – Merry Christmas!

 

Piparkakkujen aikaan – Gingerbreads :)

Joulupastaa Apukuskilleni – Christmas Pasta for my personal Leadout Man

Vietimme Apukuskin yntymäpäivää  juuri joulupastan äärellä, tosin pasta ei tainnut tällä kertaa olla kaikkein paras valinta. Apparin vasen käsi operoitiin (viidennen kerran reilun vuoden aikana) pari päivää sitten eikä hiilareitten kulutus  sängynpohjalla vasen käsi ja oikea jalka kohoasennossa ole kovin kummoinen.

Mutta joulupastan olin päättänyt keittää. Hauskan jouluisen kuviopastan olin löytänyt jo jokin aika sitten Stockmannilta. Aluksi ajattelin suomalaisen joulupastan sisältävän perinteisen joulukinkun. – Miten mielikuvituksetonta, tokaisi 19-vuotias totuudentorvi.

No mitäs sitten? Joulupastaan?  Haluaisin kuitenkin jotain pikkuisen perinteistä… ehkäpä savustettua lohta? Ja kun mukaan lorauttaa hieman vodkaa on isänmaa tiiviisti ruoassa mukana 🙂 Ja liekitys sopisi mitä mainioimmin pimeään kynttiläaikaan. Ohje on alkujaan italialaiselta ruokasivustolta, jossa vierailen tämän tästä.

Flambeerattu savulohipasta

350 g jouluista kuviopastaa

250-300  g savustettua lohta

1-2 dl vodkaa, molemmilla onnistuu – makuasia

2 dl kermaa

1 pilkottu sipuli

persiljaa

oliiviöljyä

suolaa

1. Laita ensin pasta kiehumaan.

2. Paista sipuli öljyssä vaalean ruskeaksi.

3. Lisää lohi, anna sen sekoittua sipuliin muutama minuutti. Lisää persiljaa ja tarvittaessa suolaa. Ole varovainen suolan kanssa, sillä lohi voi olla varsin suolaista!

4. Ota pannu pois liedeltä, kaada pinnalle vodka ja liekitä se. Muista varoa otsahiuksia 😉

5. Lisää nyt kerma ja muutama ruokalusikallinen pastan keitinvettä, anna kiehua vielä pari minuuttia. Näin mm. vodkan maku tasaantuu.

6. Lisää valutettu pasta kastikepannuun, kääntele ja kuumenna pastaa  hetki. Voit lisätä sekaan vielä lorauksen oliiviöljyä, sitten tarjoiluastiaan ja päälle ehkä ripaus persiljaa.

Harmi, ettei liekittäminen ja valokuvaaminen onnistu samaan aikaan – ainakaan minulta. Onneksi päivänsankari näki liekkien humahduksen.

Tänä vuonna kehittelin pastajutun jokaiselle vuoden 2011 kuukaudelle, ihan huvin ja vaihtelun vuoksi. Sillä syöminen on kyllä yhtä kivaa kuin pyöräily, ja pasta & pyöräily kuuluvat erottamattomasti yhteen. Saas nähdä, mitä sitten. Pian uusi pyöräilyvuosi 2012 koittaa!