Avainsana-arkisto: italialainen ruoka

Polenta & baccala – Cycling is connecting everything!

I wish this story has a happy end. I do believe in it. Sillä tarinoita, jotka eivät anna toivoa, ei kannata kertoa. Unelmia me tarvitsemme, onnen hippuja arkeen.

Yesterday I was cycling with my friend Ilse, it was raining here in Helsinki. Day before that I said Good Buy to my friend Rita, there in Schio.

Eivät he ole koskaan tavanneet toisiaan, Ilse ja Rita. Vielä.

Kotimatkalla ostin Marco Polo -lentokentältä pakolliset Italian matkan aikakauslehdet. Sale & peppe, La cucina italiana, dolci e (This is) Italia.

Polenta e baccala alla capuccina. Ohje sale & peppe, suolaa ja pippuria lehden artikkelissa Polenta e pesce, maissipuuroa & kalaa.

Koska olin juuri palannut maissipuuron ja norjalaisen turskan luvatusta maasta en voinut olla kiinnostumatta ohjeesta, jossa polentan kanssa tarjoiltava turska oli höystetty rusinoilla ja pinjansiemenillä, maustettu muskotilla ja kanelilla ja haudutettu sipulimaidossa.

Polenta- eli maissijaujot vatkataan kiehuvaan, suolattuun veteen, noin 200 g / 1 litra vettä. Seos saa hautua hitaasti muun ruoan valmistuessa.

Vehnäjauhoissa leivitetyt ja oliiviöljyssä paistetut turskafileet nostetaan sivuun odottamaan muuta muhennosta. Turskan paistinöljyssä ruskistettuihin sipulirenkaisiin lisätään neljä pilkottua anjovista ja tilkka vettä, jonkin ajan kuluttua rusinoita, paahdettuja pinjansiemeniä ja pari desiä maitoa.

Ohjeen mukaan turskafileet olisi pitänyt maustaa kanelilla, ruokosokerilla  & muskotilla ja lisätä muhennokseen, minä sen sijaan maustoin muhennoksen ja kokosin koko aterian isolle vadille.

Alle polenta, päälle sipiulimuhennosta, sitten paistetut turskafileet ja niiden päälle vielä vähän muhennosta.

Kummallisen näköistä ruokaa, joka oli käsittämättömän hyvää. Ja parasta kaikessa jakaa se ystävien kanssa.

Tämä oli hyvin pieni ja hyvin arkinen tarina, jossa oli onnellinen loppu.  Sillä elämä on suurimmaksi osaksi arkea, lähes aina vain tavallista arkea, ja siellä ne piilevät onnemme hetket.

Mutta aina voi unelmoida että joskus vielä, saman pöydän ääressä, ihan tavallisena iltana, on vielä joku muukin rakas ystävä.

IMG_7962

Ja hymyillä helmikuiselle päivälle, jolloin saattoi juosta etupihalle poimimaan kaksi laakerinlehteä.

Mainokset

Pieni lusikallinen kultaa: arancini

Il piccolo cucchiaio d´oro, Pieni lusikallinen kultaa, keittokirja joka lupaa opettaa minulle 800 parasta italialaisen keittiön ruokalajia. Selaillessani joulun hitaina päivinä Ritalta ja Robeltolta saamaani joululahjakirjaa päätin aloittaa treenit ensimmäisestä luvusta, antipasto, alkupalat.

This a story how I started training with my new Italian cooking book… well, it wasn´t so easy, but the result was TASTY! I created my own technique to make arancini, Sisilian rice balls, thanks god I have done lot of snow balls in my life!
Maybe I should have choosen something easier? I sent some photos to my friend Rita, who gave me this book. I don´t know if she was honest or just so polite, hah hah, but she wrote me some very kindly words. Those words keep me going on with my practice, I wish my friends are ready 🙂

IMG_3800

Arancini, sisilialaiset riisipallerot, joista alkupalan sijaan tuli minulle ja Apparille kaksi päivällistä, lisäksi Appari vei kaksi palleroa sunnuntailenkille lähtiessä Kuopukselle ja kolme säästimme Esikoiselle. Että ihan riittoisa ja ruokaisa alkupala, todettakoon heti aluksi.

IMG_7488

 

Tavoilleni uskollisena, uuden asian äärellä, pidättäydyin katsomasta netistä yhtään mahdollista video-ohjetta, jotka olisivat varmasti olleet avuksi. Halusin aidon tutkivan kirjallisen kokemuksen 😉

Riisipalleroihin tarvitaan 500 g riisiä, 5 rkl pecorino-juustoa, 2 kananmunaa, korppujauhoja, suolaa ja öljyä paistamiseen.

Ohjeessa neuvottiin käyttämään carnaroli riisiä, joka on kaikkein hienointa risottoriisiä. Koska tuota riisien kuningasta ei ollut saatavilla kaapistani eikä lähikaupasta, kaadoin suolalla maustettuun veteen puoli kiloa abrorio riisiä.

Riisi valutetaan, jäähdytetään ja siihen lisätään raastettu juusto. Pecorinon sijaan raastoin sekaan Castelgrotta-juustoa, jota olin saanut samassa paketissa keittokirjani kanssa. Ja hieman reilummin kuin 5 rkl.

Täytteeseen tulee 500 g tomaatteja (San Marzano, minulla rainbow luomu), 400 g jauhettua lihaa (käytin karitsaa), 400 g herneitä, ½-1 sipulia (koosta riippuen), yksi sellerin varsi, 2 rkl öljyä paistamiseen, suolaa ja pippuria.

Hienoksi pilkottu sipuli ja selleri kuullotetaan öljyssä. Pannulle lisätään ensin liha, kypsennetään, sitten tomaatit ja herneet. Kastikkeen annetaan porista hiljalleen niin että neste haihtuu ja siitä tulee sakeaa, maustetaan suolalla ja mustapippurilla.

Ja sitten se hauskin ja hermoja vaativin osa. Ohjeessa todettiin kepeästi ”modellate delle palline, formate in uncavo e riempitelo con il ragu”. No, minä yritin. Tein pallon, yritin tehdä siihen kolon, yritin vielä työntää sinne koloon täytettä, mutta siihen se jäi. Tässä vaiheessa mietin, että ihan tavallinen puuroutuva risella-riisi, josta saa hyviä susheja, olisi voinut toimia paremmin.

No, olen minä elämäni aikana lumipalloja tehnyt, joten kehittelin tähän oman tekniikan, joka selviää seuraavasta kuvasarjasta.

Itkeköön mammat Sisiliassa minun kömpelyyttäni, mutta lopputulos oli hyvä, söimme herkullisia palleroita karpalo- ja chilihillojen kanssa. Jälkimmäisestä kiitos taas kerran kollegalleni Markolle, chilimiehelle.

Hauska aloitus, nyt selailen kirjaa etsien seuraavaa treeniä. Olen jo iskenyt silmäni kukkakaalileipään, vaikkei nyt olekaan kukkakaaliaika, mutta saas nähdä.

IMG_7510

 

Kai minun on vielä jonakin päivänä poljettava Etnan rinteellä ja etsittävä illalliseksi arancineja. Kirjassa ne näyttivät niin pieniltä ja sieviltä, minun luomukseni hipoivat tennispallon kokoa. Vai tiivistyykö riisipalloon tahattomasti pohjoisen ja etelän ero?

Pizzoccheri della Valtellina – talviruokaa Italian Alpeilta

Vuoden 2014 viimeisen päivän iltana kokoonnuimme ystäviemme kanssa syömään yhdessä Ilselle. Joukko ihmisiä, jotka liikkuvat enemmän tai vielä enemmän fillareilla, sekä muutama karvakuono.

Osa illan antimista tuli vieraiden mukana, Ilsen keittiössä valmistui tattipastaa, salaattia, Pavlova, valkosuklaapiimää (ohje on tässä jutussa) ja pizzoccheria, joka oli jo  nimenä kaikille vieras, myös kokille.

Kunnes Sirkku lautasensa ääressä totesi: – Hei, minä olen syönyt tätä, silloin Alppeja ylittäessämme.

Miten tuollaisen voi muistaa?

– Oikein hyvin.

Sirkku ja Matti olivat päättäneet ylittää Alpit. Inn-joen reitiltä alkaneen päiväkausien kipuamisen jälkeen reitin lakipiste oli saavutettu ja edessä olisi lasku. Sitä edeltäneenä iltana pariskunta oli syönyt paikallista ruokaa, siis pizzoccheria.

– Pidän ylämäistä enemmän kuin alamäistä, mietin että onkohan tämä minun viimeinen ateriani. Aamulla vielä pohdin, että kannattaakohan edes hampaita pestä, jos…

Matka päättyi onnellisesti Italian Chiavennaan, jossa käännyttiin paluumatkalle, Alpit oli ylitetty.

 

Pizzoccheri on Italian Valtellinalle tyypillinen pasta. Se on lyhyttä tagliatellea, jonka valmistuksessa käytetään vehnän lisäksi tattarijauhoja. Perinteisesti se keitetään yhdessä kuutioitujen perunoiden ja kaalin (tai pinaatin) kanssa, minkä jälkeen kasvis-pastaseos ladotaan vuokaan kerroksittain Valtellina casera juustokuutioiden kanssa. Päälle vielä sulatettua voita, jossa on valkosipulia ja salviaa, halutessa pinnalle voi ripauttaa parmesan tyyppistä raastettua juustoa.

En ollut katsonut netistä valmistusohjeita ennen kuin tartuin omaan pizzoccheriini, luin paketin kyljestä ohjeet ja laitoin valmiin ruoan vielä hetkeksi uuniin. Muistin, että saadessani kerran illalliseksi pizzoccheria, se nostettiin uunista pöytään. Myöhemmin ohjeita selaillessani minulle selvisi, että tuota kyseistä pastaa oli ilmeisesti vain pidetty lämpimänä uunissa. Ruokaa ei siis tarvitse käyttää uunissa eikä muutenkaa kuumentaa kokoamisen jälkeen, vaan se on valmis tarjottavaksi.

Sain pizzoccherin ja juuston alkutalvesta tuliaisiksi Italiasta Lappiin matkaavalta ystävältä, joka oli hieman aiemmin käynyt treenimatkalla Valtellinassa. Olin säästänyt niitä miettien sopivaa hetkeä jakaa ne ystävien kanssa. Hauskaa sattumaa, että sinä iltana kun pakkasin ne kaalin ja perunoiden kanssa fillarin sivulaukkuun, saimme kaikki mausteeksi myös Sirkun pizzoccheri-tarinan.

Jos se nyt oli sattumaa?

Pizzoccheri: www.molinofilippini.com

Juusto: www.gustovaltellina.it

Ohjeita: Giallo Zafferano, BBC, Academia Barilla

Omaan pizzoccheriimme käytimme 6 perunaa (siikli), reilu 500 g kaalia, 500 g pizzoccheria, paketti (400-500 j) juustoa, 200 g voita ja 2 valkosipulin kynttä.

Tukevaa, yksinkertaista ja maukasta ruokaa! Omassa pizzoccherissamme oli käytetty tattarin lisäksi täysjyvävehnää.

Juustoksi käy mikä tahansa kermajuusto.