Avainsana-arkisto: hotelli

Polkupyöräparkkeja, panzioita ja hotelleja

Kerran elämässäni olen majoittunut hotelliin, jonka vastaanottovirkailija oli täysin neuvoton, kun kysyimme pysäköinti paikkaa kahdelle fillarille. Se oli kotikaupunkini Helsingin keskustassa 🙂

– Tämä kun on tällainen keskustahotelli, selitti ystävällinen, hämmentynyt nuori nainen vastaanotossa.

Tilanne oli suorastaan hassu; olenhan löytänyt paikan pyörälleni niin Berliinin, Rooman, Firenzen, Pariisin, Bolognan ym eurooppalaisten kaupunkien keskustoissa, tarvittaessa olemme nukkuneet vaikka samassa huoneessa, pyöräni ja minä.

Pyöräretkeilyn yksi ihanuus on juuri se, että aamulla ei yleensä tiedä, missä illalla on. Ja löytyykö ylipäätään mitään majapaikkaa? Korkeasesongin aikana suosituilla paikoilla se voi olla haaste, jonka eteen saa tehdä kovasti töitä, mutta aina on tähän asti jotakin löytynyt.

Olen koonnut tähän juttuun huviksi ja hyödyksi kahden viikon Budapestista Budapestiin reissun pyöräparkit & majoitukset. KARTTA reitistä yöpymispaikkoina on tässä linkissä. Ehkä siitä on jollekin iloa tai apua? Edes matkabudjetin laadintaan? Varsinaisia matkavinkkauksia olen ajatellut jatkossa kirjoitella kolme: Budapestista Balatonille, Burgenlandin viiniteillä ja Tonavan vartta Bratislavasta Budapestiin.

Tällä reissulla en muuten juuri koskaan kysynyt, mihin voisin viedä polkupyöräni. Se kerrottiin minulle 🙂

1. yö: Budapestissa lauantaina 16.7.2011. Hotel Ambra **** kahden hengen ok huone 68 €, sisälsi hyvän aamiaisen. Siisti, mainio henkilökunta. Lähellä pyörävuokraamoa (Yellow Zebra Bikes) ja oopperaa. Fillarit parkkitalossa, johon pääsi kadulta autohissillä.

Hotel Ambra, Budapest, Hungary

2. yö: Sunnuntaina 17.7. poljimme vilkkaiden teiden laitamia Budapestista kohti Balatonjärveä ja päädyimme nukkumaan ihanaan Székesfehérváronin kaupunkiin. Hotel Magyar Király ****, pikkuisen luxusta, varsinkin aamiaisella, kahden hengen huone aamiaisella 100 €.  Ajoimme fillarit liuskaa pitkin hotellin alla olevaan autotalliin.

Hotel Magyar Kiraly

Székesfehérváron

3. yö: Balaton-järven rannalla, Balatonfúredin lomakaupunki. Käsittämättömän paljon matkailijoita monissa pikkuruisissa hotelleissa ja majataloissa. Jouduimme kolkuttelemaan useammalle ovelle, ennen kuin löysimme yösijan viidelle,  Hotel Unista ***. Nostalgiaa, melkein kuin olisimme olleet Neuvostoliitossa. Vaatimatonta mutta siistiä. kahden hengen huone aamiaisella mutta ilman shampoota 80 €. High season. Loistava sijainti, keskellä kylää ja mainio puutarhatontti Balatonin rantaan. Pyörät nukkuivat vertaisseurassa ulkona, katoksen alla. Hotellissa eivät käyneet mitkään maksukortit, vain Unkarin Forintit käteisenä!

Balatonfúred

Hotel UNI

4. yö: Tiistaina 19.7. Ajoimme Balatonin pohjoisrannan idästä länteen kukkuloille koukkaillen ja majoituimme Keszthelyn kaupunkiin hotelli Helikoniin. Outo ulkoa, ok sisältä. Kahden hengen huone puolihoidolla all inclusiv 32090 huf eli noin 125 €. Fillarit sisääntulon lipan alla monen muun samanlaisen seurassa.

Hotel Helikon

Balaton-järvi/Keszthely

5. yö: Edellisenä yönä satoi ja ukkosti, säätiedot lupasivat sadetta koko Unkariin ja Keski-Eurooppaan. Suomessa olisi ollut helle. Poljimme kohti luodetta ja majoituimme Sarvarin kaupunkiin. Pieni, vaatimaton, siisti ja viihtyisä Hotel Viktoria keskustassa linnan lähellä, kahden hengen huone aamiaisella 65 €. ”Reissun huonoin lisävuode”, kommentoi Torvelo. Fillarit aidatulla sisäpihalla katoksen alla.

Hotel Viktoria

Sarvar, Hungary

6. yö: Matka jatkui Unkarin karun raja-alueen halki Itävallan puolelle, Burgenlandin osavaltioon. Majoituimme Oberpullendorfi kylään  Sporthotel Kurziin, tennishotelliin, jonka massakentillä on pelattu mm. Itävallan mestaruudesta. Kenttä maksoi hotellin asukkaille 5 € tunti, valmentajalla 25 €. Kahden hengen huone puolihoidolla 119,20 €. Pari pyörää yöpyi autotallissa, loput hotellin pihalla.

Sport Hotel Kurz

Oberpullendorf

torstai 21.7.2011

7. yö: Perjantaina pyöräilimme loivien mäkien javiiniviljelmien kautta päiväkahville Unkarin Soproniin ja sieltä taas Itävallan puolelle Donnerskirchenin kylään. Majoitukset olivat melko täynnä, mutta löysimme yhden vierashuoneiston. Gästehaus am Anger, 2 mh + keittiö, 30 € /henkilö, aamiaisella. Pyöräparkki oli pihamaalla puutarhakatoksessa.

Gästehaus am Anger

Donnerskirchen

8.-9. yö: Lauantaina 23.7. pyöräilimme Itävallasta Slovakian puolelle, Bratislavaan. Tänne olimme tehneet poikkeuksellisesti ennakkovarauksen, halusimme varmistaa hyvän hotellin kahden yön pysähdykseen. Hotelli Mercure Bratislava Centrumissa saatoin katsella suihkusta Tour de Francea ja Cadel Evansin upeaa aika-ajoa 🙂 Nettitarjous, kahden hengen huone kahdeksi yöksi ilman aamiaista 124 €. Mainio hotelli, pyörät yöpyivät hotellin alla autotallissa.

Mercure Bratislava Centrum

Cadel Evans

10. yö: Bratislavasta poljimme Tonavan vartta alajuoksuun, yöpaikkaa etsimme Unkarin puolelta kauniista Gyorin kaupungista. Pension Petö, kahden hengen huone aamiaisella 50 €. Siisti, tilava huone, ihan ok. Ja pyörät viettivät yön ulkona, suljetulla sisäpihalla.

Gyor, Unkari

Pension Petö

11. yö: Gyorista takaisin Tonavan varteen ja kohti Esztergomia katsomaan Unkarin suurinta kirkkoa, Esztergom Basilikaa. Moni muu oli päättänyt tehdä samoin, sillä saimme hakea majoitusta pitkään. Panzio RIA, kahden hengen huone aamiaisella 60 €. Sijainniltaan oikein hyvä, mutta kylpyhuone kyllä tuoksahti kostealle… Olimme ajatelleet viipyä kaupungissa kaksi yötä, mutta ei tässä majoituksessa – aamulla jatkoimme siis matkaa. Tämä oli muuten reissun ainoa majoitus, joka ei voinut järjestää kolmikolle lisävuodetta, vaan kaksi erillistä huonetta. Pyörät olivat pihakatoksessa.

RIA panzio

Esztergom

12. yö: Maisemiltaan yksi kauneimmista ajopäivistä päättyi Budapestin pohjoispuolella sijaitsevaan ”taiteilijoiden kaupunkiin” Szentendreen. Budapestin läheisyys tuntui; vaikka kaupungissa kuhusi iltapäivällä matkailijoita, oli majoitusta niukasti tarjolla, vapaita huoneita vielä vähemmän. Tänne tehdään siis päiväkäyntejä. Loppujen lopuksi saimme huoneet Zita panziosta. 3 kategorian majoitus oli vaatimaton mutta siisti, 2 hengen huone aamiaisella maksoi vain 8000 forinttia eli noin 32 €. Fillarit yöpyivät aamiaisterassilla pihalla vaeltavien kanojen seurassa.

ZITA panzio

Szentendre

13.-14. yö: Aamulla pyysin Kuopusta Suomessa etsimään meille Budapestistä hotellin viimeiseksi kahdeksi yöksi. Tärkein kriteeri oli sijainti. Se olikin paha rasti, sillä Budapestissä oli Formula 1 viikonloppu, mutta jotakin saimme. Hotelli Erzebet, 2 henhen huone kahdeksi yöksi 136 € + aamiainen 4 x 6 €. Fillarit viipyivät hetken ennen palauttamista vuokraamoon hotellin huoltokäytävässä – tämä oli ainoa paikka, jossa saimme niistä kuitin.

Hotelli Erzebet

Yellow Zebra Bikes

Olihan se hassu päätös fillarireissulle, hotelli ja kaupunki täynnä formulafaneja kisapassit kaulassa ja ferrari lippikset päässä. Onneksi lensimme Suomeen jo lauantai-iltana 😉 15. yö ei saapunut painajaisineen vaan omassa sängyssä syvää unta nukkuen. Apparikin ehti vielä sunnuntaina Sipooseen ikäsarjojen PM-polkaisuun.

Mainokset

Viikon fillari 11/2011 – Bicycle Hotel Amsterdam

Vietin pari viikkoa sitten viikon talviloman yhdessä vanhan tuttavani flunssan kanssa. Ei kertynyt talvikuvamateriaalia. Mutta pahimpien päivien jälkeen jaksoin selata sängynpohjalla vanhoja kuvia. Huomasin, että muistiinpanojeni mukaan en ole käyttänyt tätä seinäkiipeilyä harrastavan hollantilaispyörän kuvaa – jo on aika!

Arvoisat lukijat, kokemisen arvoinen ainakin kerran, Van Ostade Bicycle hotel Amsterdam 🙂 van Ostadestraat 123, SV Amsterdam.

Kapeassa ja jyrkässä portaikossa kävely edellyttää hyvää kuntoa ja mielellään solakkaa ruumiinrakennetta, mutta sehän ei ole tämän kaupungin muissakaan hotelleissa tavatonta. Kahden hengen huoneessa täytyy olla hyvä rytmi ja liikkeen taju, kun molemmat on paikalla. Ettei törmää tai jää alle. Vaatimaton, rento meininki, hyvin ystävällinen palvelu, fillarivarasto omalle ja talon pyörille; hotellista voi vuokrata pyörän, jos ei oma ole mukana. Tunnelma, joka täytyy kokea 🙂 ehkä vielä kerran.

Torstai, Thursday, Thor´s Dag? :)

Map is waiting his NEW cervélo in Helsinki… I´m eating and cycling in Como 🙂 Eilen lentokone ei laskeutunutkaan Milano Malpensaan, josa minun ja PäpSin piti tavata Jerry ja maksaa fillarit, vaan Milano Linateaan. Vaan eipä hätää, Italian paras pyörävuokraamo vei pyörät Comoon hotelli Firenzen parvekkeelle odottamaan, maksun aika olisi myöhemmin. Linatean lentokentältä pääsimme 4 € lentokenttäbussilla suoraan Milano Central rautatieasemalle, josta lähtee kerran tunnissa juna Comoon, 3,60 €. Italiassahan on Euroopan edullisinta matkustaa junalla! Juna pysähtyi Como San Giovanni asemalle, kaupungin länsireunalle, josta on lyhyt kävelymatka keskustaan. Kaupunkiin tulee kaksi rautatietä, toinen ohittaa sen ja toinen päättyy keskustaan. Malpensan junayhteys kulkee tältä Como Nord Lago asemalta, junan vaihto on Saronnossa. Matka Linateasta Comolle oli kaiken kaikkiaan nopea, helppo ja edullinen. Ja ehdimme kuin ehdimmekin perille vielä illallisaikaan, onneksi se on täällä myöhään 😉

Thorin päivän aloitimme himmailemalla fillareilla kaupunkia ristiin rastiin. Polkupyörä on aivan verraton tässäkin kaupungissa, jalan en jaksaisi tutkia ja harhailla kaikkia kauniita, kiinnostavia, pieniä, risteileviä ja mutkittelevia katuja. Ja toki tutustuimme tuhatvuotiseen Duomoon. Duomon rakennustyöt aloitettiin 1396 ja saatettiin loppuun 1740. Fasadi valmistui 1457.

Kaupunkikierroksen jälkeen lähdimme polkemaan auringosta nautiskellen Como-järven vasenta eli läntistä rantaa. Lounaalle päätimme polkea Sveitsin puolelle. Miksi? No ei miksikään, kunhan saimme syyn kääntyä eräässä risteyksessä. Ja saimmepa syödä taatusti kalliimpaa lounasta Sveitsin frangeilla kuin euroilla hinnoiteltuna 😉 Mutta hyvää, ja se on tärkeintä!

Puut. Vihreitä, suurin osa, mutta kyllä kuolleitakin ja putoilevia lehtiä jo on. Tuntuu syksyltä, vaikka päivällä auringon paistaessa on lämmin. 

Teatro socialen edessä oli kiitosten ja Kiitosten, toiveiden ja onnellisuuden puu. Minäkin kirjoitin sinne toiveeni, jonka varmasti myös moni muu lausuu. Katso huomenna…

Tour de Tallinn

Kaikki alkoi Pariisissa, kun rikoin hyvin häilyviä rajojani ja osallistuin opastutellu pyöräretkelle. Huomatakseni, miten mukavaa on ajaa jonkun perässä, ilman karttaa ja kompassia, ja miten mukavaa on kuunnella tarinoita kaupungista, jonka kuvitteli suurin piiretin tuntevansa.

Kun ystäväni P soitti ja sanoi varanneensa lauttaliput ja hotellin kahdelle akalle & kahdelle tsygälle minä googlasin Tallinnan opastetut pyöräretket. Löysin yhden ja laitoin e-mailin, johon Toomas vastasi. www.citybike.ee

 

Polkaisimme siis vähän ennen viittä (17:00) Tallinnan vanhassa kaupungissa Uus 33 sijaitsevan toimiston/myymälän/pyöräkorjaamon eteen. Matkaan oli lähdössä yhteensä yhdeksän hengen seurue, in english, toki palvelua saa tarvittaessa muillakin kielillä. Myös suomeksi 😉

Matkaajia Euroopasta ja Aasiasta & me kaksi suomalaista. Me kaksi, jotka olemme visiteeranneet jo aikanaan Neuvosto-Eestissä. Ja siitä eteenpäin aina uskollisesti kerran kesässä ja talvessa. Olemme nähneet kaiken… emmekä silti tienneet mikä tuo puisto oikeastaan oli, miten se oli syntynyt ja säilynyt ja mikä sen merkitys tämän päivän arjessa on. Tai ymmärtäneet, mikä on matkailun ja turismin merkitys tälle kaupungille; Virossa on 1,3 miljoonaa asukasta ja vuosittain siellä käy yli 2 miljoonaa turistia. Huh.

Ennen meidän starttia lähti matkaan seitsemän naisen polttariseurue, seitsemän hengen kimppapyörällä polkien. Pyörävuokran ohella CITYBIKE tarjoaa näillä 7 hengen pyörillä myös kuljetuksia ja opastettuja ajeluja.

Oppaamme oli sympaattinen nuori mies, joka hoiti tehtävänsä rutiinilla ja ok. Luulen, että hän on ratapyöräilijä. Tuli vain sellainen tunne. Jännitystä? Tai jotakin… Hän tiesi faktat, puhui ok ameriikkalaisella aksentilla (nopeasti), polki reippaasti, mutta ei ihan ymmärtänyt polkuturistin tempoa. Minä ja P olimme joukosta ainoat, jotka olimme nähneet kaiken aiemmin. Muille joukkueen jäsenille kaikki aukesi ensimmäisen kerran; he kaipasivat selvästi aikaa ihmettelyyn. Toivon ja uskon, että pojat oppivat päivien myötä. Ettei kiertopolkaisu ole kisa vaan fiilistelyä ja läsnäoloa 😉

Kadriorka Park – Swan Lake

Retki kesti noin kaksi tuntia ja maksoi 16 € vuokrafillarilla ja 8 € omalla fillarilla. Edullinen, sanoisin. Hintaa voisi nostaa, mutta myös aikaa voisi varata tunnin verran lisää. Kaksi tuntia uteliaille, kaupunkiin virittyneille matkailijoille on aika vähän. Suosittelen lämmöllä tämän firman palveluja ja toivon pojille onnea ja menestystä yrityksensä kanssa!

Puhkaja, Tauno  Kangro 1996

Puhkaja, Tauno Kangro 1996

I bike Tallinn 😀

* * * * *

Fillarin kuljetus reitillä Helsingistä Tallinnaan maksaa suomalaisella Eckerö Linella kesällä 2010 5 €/suunta. Sekä meno- että paluupäivänä laivalla oli useita polkupyöriä. Tallinnassa ei ole hyvää kaupunkipyöräkulttuuria eikä juurikaan pyöräteitä tai -kaistoja. En ihmettele, että paikalliset tuntuvat valitsevan mieluummin jalkakäytävän kuin ajoradan. Pyörä kaupunkiretkellä Tallinnassa on erinomainen himmailuväline, mutta minun mielestäni edellytyksenä on riittävä siviilirohkeus ajaa autojen seassa; jos et rohkene ajaa Helsingissä Hämeentiellä älä lähde fillarilla Tallinnaan, siitä voi tulla ilon sijasta stressiä 😉

Helsinki-Tallinna 1.8.2010

Majoitumme Viru hotellin 21 kerroksessa Tallinnan kattojen yllä, pyörämme yöpyivät alakerrassa matkatavaroiden säilytyshuoneessa. Ei huolta 🙂

Last Sunday in Paris – Farewell 2.0

Viime sunnuntai Pariisissa – Jäähyväiset 2.0

Olimme valmistautuneet hyvin. Herätyskello soi pariisilaisessa hotellihuoneessa 8:30. Ystäväni on selvästi sprintteri tyypiä, sillä minä vasta muistelin kylpyhuoneen suuntaa kun hän oli pakannut kasseihin brunssin, joka syötäisiin Champs Elyseen varrella rauta-aitojen katveessa. Leipää, kolme juustoa, viikunahilloa, ilmakuivattua kinkkua, sardiineja, hunajameloneni, luomu valkkari ja espanjalainen kuohuviini Alberton voitonmaljaksi 🙂

Perjantain fillariretkellä olimme saaneet tärkeät tärpit kymmenettä kertaa Tourin maaliintuloa seuraamaan tulleelta herralta: parhaat eturivipaikat jaetaan kymmenen jälkeen. Ei siis muuta kun matkaan.

Pariisin poliisin muuttofirma - kodittomille kyytiä

Varhaiset Viikingit

Puolenpäivän aikoihin paikalle kerääntynyt kisaväki vielä kunnioitti meidän ja muiden piknik lounaalla aidan vieressä olevien alustoja (valkea hotellin froteepyyhe), mutta sen jälkeen alkoi hermostuneet tassut tepsutella reunalla siihen tahtiin, että päätimme kerätä nyyttimme ja alkaa seisoskella tyhjän aidan vieressä. Katsellen ei mitään, omaa vallattua reviiriä lempeän sivistyneen tiukast puolustaen. Harvoin olen katsellut mainoksia niin mielelläni kuin tuolloin, kaikki vaihtelu aidanvarrelle oli tervetullutta. Sponsoreiden näyttävä karnevaalikulkue toimi hyvänä lämppärinä varsinaista loppuhuipennusta odotellessa.

Keskipäivän aikaan...

Rakastan pyöräilyä, se on minun elämäntapani, ja olen jonkin verran kiinnostunut myös kilpapyöräilystä. Kesäkuussa kapusin Monte Grappan huipulle vain ymmärtääkseni, miltä oikea ylämäki tuntuu. Kisa ei kuitenkaan kiinnosta minua niin paljon kuin siihen liittyvät muut inhimilliset ilmiöt. Se näkyy myös näissä kuvissa ja niin olkoon  🙂

Jo aamusella minulle selvisi, että tänään täällä kansa ei juhli Contadorin voittoa eikä sure Schleckin huonoa onnea. He olivat tulleet jättämään jäähyväisiä Lancelle, Tourin seitsemänkertaiselle voittajalle (1999-2005).

Au revoir Lance!

Kun pitkän päivän odotuksen jälkeen Mark, Thor & co suhahtivat ohitseni ehdin ymmärtää pari asiaa.

1) Jos haluaa seurata kisaa, ei kannata matkustaa Ranskaan vaan varata hyvää ruokaa ja rentoutua sohvan nurkkaan Eurosportin ja Peter Selinin loistavan selostuksen ääreen.

Me olimme sentään Champs Elyseellä, jota pojat polkivat monta kertaa ylös ja alas. Mietin, miltä tuntuisi olla jonkun toisen etapin varrella, jossa kuuluisi yhden kerran Fiuu… jollei juuri silloin sattusi hakemaan kahvia 😉

2)  Pojat polkevat tolkuttoman kovaa!

Ei sitä TV-kuvasta ymmärrä. Enkä minä ymmärtänyt vielä kun näin pääjoukon kiitävän ohitseni, oivallus syntyi vasta nähdessäni huoltoautot, jotka porhalsivat huimaa ylinopeutta katua ylös. Luulisi, että autot hetkessä tavoittavat ajajat ja polkevat jarrua, mutta nehän vain pysyttelevät perässä. Miten ne selviävät vuoristo-osuuksilla?

Thor, Mark ja muutama (!) muu

Andy?

Siinä ne sitten polkivat Champs Elyseetä ylös ja alas ja ranskalaiset aukaisivat aluksi ääntään Sandy Casarille. Alempana kadulla olevalta screeniltä saimme seurata maalisuoran tapahtumia. Kovin yrittivät lähellämme olevat mukavat norjalaiset kannustaa Thoria etappivoittoon, kaikki myötätuntomme heille.

Mitä sitten? Champs Elyseen Spektaakkeli oli hieno. Katsellessani joukkueiden paraatiajoa ymmärsin, miten tärkeä hetki se myös polkijoille oli; monella oli kädessä kamera, jolla he tallensivat itselleen muistot tuosta hienosta hetkestä. Kadun varrella tavattiin kannattajia ja ystäviä, onniteltiin tuttuja toisissa tiimeissä.

Team RadioShack ajoi paraatissa mustissa 28 paidoissa, jotka tuomarineuvosto oli käskenyt aiemmin vaihtaa pois; päivän etappi piti siis polkea tallin virallisessa ajoasussa. Jäähyväisinä Tourille Mr Lance halusi muistuttaa, että vaikka Tour de France on päättynyt jatkaa parhaillaan 28 miljoonaa syöpäpotilasta ympäri maailmaa omaa kisaansa sairauden kanssa. Asia, joka koskettaa jokaista, sillä joka neljäs ihminen sairastaa jossakin vaiheessa elämäänsä jonkin syöpätaudin.

Cervélo Test Team

Carlos Sastre

Canon Man

Kohtaamisia

Men in Black - Team 28

Mr Lance Armstrong - Farewell 2.0

Alberto Contador

On mielenkiintoista ja liikuttavaa, miten Contadorin voitto herätti monessa pyöräilyn ystävässä tunteita. Tenniksessä on luonnollista, että vastustajan virhe ja huono tuuri ovat toisen tie menestykseen. Pyöräilyssä pitäisi noudattaa herrasmiessääntöjä. Ehkä. Mutta vaikka ammattilaispyöräily on huippu-urheilua, ei pidä unohtaa, että Tour de France ja jokainen siihen osallistuva talli ovat liikeyrityksiä. Keltainen paita ja voittajan nimi tilastoissa ovat loppupeleissä ja palkkaneuvotteluissa parempi meriitti kuin herrasmiehen käytös. On helppo lla herrasmies, jos tietää, ettei itsellä ole kuitenkaan jakoa kokonaiskilpailussa.

Ja eikös tämä sama tapahdu jollakin tavoin, vähän mukaellen, jokaisessa pikkuruisessa kisassa ja kuntopolkaisussa? Herrasmiehet roikkuvat peesissä kilometri tolkulla mutta eivät suostu kertaakaan vetämään; kun porukan vetäjä siirtyy sivuun ja tarjoaa paikkaa nousee moni herrasmies rinta kaarella yläasentoon 😉 Tunnelma on kuin junassa tai bussissa, vilkuilua alta kulmien, kun lipuntarkastaja nousee sinne ja joku tietää matkustavansa pummilla. Se koira älähtää jonka silmässä on malka, vai miten se menikään? 🙂

Pitkä päivä. Kun Ymmärsimme, että nyt on GAME OVER, jatkoimme matkaa katua ylös Hotelli Concorde Lafayetteen luomaan silmäyksen Pariisin ylle ja nauttimaan trikolorin värisen HELLO PARIS drinkin, jota Pariisissa kevään asunut opiskelutoverini oli suositellut.

Hotellin ympärys oli täynnä Tiimien autoja, busseja ja rekkoja ja hotelli muuta kisaväkeä. Fanien seisoessa pihalla kameroidensa kanssa onnistuimme ystävällisen portierin ja aulaemännän avulla löytämään tiemme 35 kerrokseen.

Paluu alas oli hupaisa. Kun tulimme hotellin ovesta oli tähtiä odottavien fanien joukossa samainen herra, joka oli neuvonut meille katselupaikat. Salamavalot eivät räiskyneet meitä vasten, mutta ystävämme oli ällistynyt: ”Where are YOU coming? What are you doing….?”

”We just said Goodbye for Paris”

😉

Bike Italy!

I bike Italy!

Tämä on tiivistelmä Rooma-Venetsia reissusta kesällä 2010…

Pyöräilin kesällä 2010 puolisoni kanssa kolme viikkoa Italiassa. KARTTA, johon on merkitty reitti linnuntietä, on tässä linkissä. Alkuperäinen tarkoituksemme oli polkea Roomasta Toscanan halki suoraan kohti Firenzeä ja Bolognaa, johon tyttäremme saapuivat 11 päivän ajaksi. Viterbossa ja Orvietossa vietettujen öiden aikana syntyi kuitenkin uusi suunnitelma, päätimme ylittää Apenniinit hieman korkeammalta kohtaa ja näin katsastaa Umbriaa ja Ligurianmeren rannikkoa. Matkaa kertyi loppujen lopuksi kokonaisuudessaan 1300 km. Pisin päivämatka oli 146 km, lyhyin 58,5 km, mutta se nyt ei kerro yhtään mitään. Ei kinkareista, ei väsymyksestä jota loman alussa repussa kannetaan, ei kahviloissa istutuista hetkistä 🙂 Ei hetkistä, jolloin on pakko pysähtyä ja kysyä: miksi minä olen täällä?  Päivätaipaleet olivat kilometreissä huomattavasti lyhyempiä mutta ajassa juuri sellaisia kuin olin ennalta ajatellut.

Lensimme fillareitten kanssa 13.6. Helsingistä Pariisin kautta Roomaan, lentoyhtiö oli KLM. Lentoyhtiön valinnan ratkaisi kokonaishinta yhdistelmälipulle Helsinki-Rooma & Venetsia-Helsinki. KLM kuljettaa edelleen pakatut fillarit normaalina matkatavarana 20 kg asti, mikä voi merkitä matkalipun kokonaishinnassa melko paljon. Pyörät oli pakattu pehmeisiin kuljetuslaukkuihin, joista oli painon vuoksi poistettu sisällä oleva metallinen tuki ja pyörät. Samalla laukuuista tuli helposti kokoontaitettavia; pakkasimme ne Roomassa pahvilaatikkoon ja UPS hoiti paketin kuljetuksen Roomasta Mestreen, jossa meillä oli jo varattuna viimeinen majoitusyö. Kuljetus maksoi alle 20 €, Jerry Napolin www.rentalbikeitaly.com firman kautta.

Alkumatkan ainoa tavoite oli olla lauantaina 19.6. Bolognassa, jonne tyttäremme saapuivat. Bolognaan saimme em. Jerry Napolilta kaksi vuokrapyörää, sieltä käsin teimme koko poppoo retken Firenzeen. 10 päivän perheloman aikana teimme Bolognasta käsin omia ja yhteisiä pikku lenkkejä sekä vietimme muutamia lepopäiviä; niitä mahtui koko matkaan yhteensä neljä.

Via Firenze

Nuorison palattua Suomeen 30.6. jatkoimme matkaa kohti pohjoista, Alppien rajaa. Sieltä oli vielä laskeutuminen Mestreen, josta paluulento Amsterdamin kautta Helsinkiin lähti sunnuntaiaamuna 4.7. Sopiva aika poistua, sillä pari päivää myöhemmin annettiin Pohjois-Italian kaupunkeihin hellevaroitus.

Olimme varanneet etukäteen ensimmäisen ja viimeisen yön sekä perheloman aikaiset majoitukset. Omaa matkaamme teimme fiiliksellä, katsotaan mihin mennään ja kuinka pitkälle jaksetaan. Ja aina saimme vuoteen ja puhtaat lakanat. Kahtena aamuna teimme varhaisia päätöksiä ja katsoimme majoituksen valmiiksi netistä. Ne olivat päiviä, jolloin en ollut ihan vakuuttunut omasta jaksamisestani, ja halusin jotakin varmuutta etapin loppuun. Kummallakin kerralla tämä varatoimenpide osoittautui turhaksi, minulla taisi olla vain alkumatkasta uskon puutetta itseeni polkijana.

MIKSI FILLARILLA ITALIAAN?

1) Italia on pyöräily-ystävällinen maa

Ajaminen on helppoa ja turvallista, sillä Italiassa polkupyöräily on elämäntapa, osa arkea. Autoilijat huomioivat ja kunnioittavat pyöräilijää, pelkokerrointa ei ole 🙂 Taajamien kohdilla ja kaupungeissa saattaa olla pyöräteitä- ja kaistoja, joiden käyttäminen on kokemukseni mukaan kuitenkin vapaaehtoista. Pyöräilijä harkitkoon, missä kunkin nopeudella on paras ajaa. Pyöräturistina liikkuessa on vastaanotto kaikkialla erityisen sydämellistä ja lämmintä.

2) Ystävällisiä ihmisiä 🙂

En osaa italiaa kuin jokusen fraasin, esim. ”Anteeksi, onko tämä oikea suunta… oikealle, vasemmalle?” Se riittää, eikä sitäkään tarvita. Suurin osa lukuisista tapaamistamme ihmisistä ei puhunut englantia ollenkaan tai hyvin heikosti. Kommunikointi ei kuitenkaan ole kielitaidosta kiinni. Risteyksissä, aukioilla, kahviloissa, hotelleissa, kaikkialla kohtasimme vain ystävällisiä ihmisia, joilla oli aina halu ja aikaa auttaa, neuvoa ja palvella. Sujuvasti italiaksi, jota lopulta aloin ymmärtää kohtalaisen hyvin. Kieltämättä myös sujuva elekieli helpottaa kommunikointia.

3) Hyvä ruoka

Mitähän tästä sanoisi? Meidän oli mahdotonta löytää ruokaa, joka ei maistuisi. Paninit, pastat, risotot, bruschettat, juustot & kinkut, pizzat, jäätelö,… AH! Ja kahvi, Jokaisen kummallisimmankin kyläpahasen kuppilan 50 snt espresso… Voit syödä hyvin edullisesti, halvalla, tai laittaa ruokailuun enemmänkin rahaa, miten haluat. Pyöräillessä tulee helposti keskittyneeksi Primi Piattoihin, ensimmäisiin ja niihin hiilihydraattipitoisiin ruokalajeihin 😉 Joskus ehdotus tuli tarjoilijalta, joka tiesi Girostamme: ”Ehkä valmistamme teille suuren kulhollisen oikein hyvää pastaa, vaikkapa… katsokaa sitten, tarvitsetteko enää muuta.”

4) Maisemat ja tiivis asutus

Italia on niin suuri ja profiililtaan monimuotoinen maa, että sieltä löytyy varmasti jokaiselle oma tie ja maisema. Jos et halua hikoilla ylämäissä, polje vaikka Po-joen vartta ja suistoa. Jos taas haluat katsoa maisemia kauemmas, nouse kinkareille ja nauti. Maaseutua tai kaupunkeja, aina tiivis asutus takaa tiiviin palveluverkon, esim. vesivarastoja voi täydentää jatkuvasti tienvarren kahviloissa.

5) Majoitus

Majoitusta on tarjolla paljon, kaikkialla, ja varmasti jokaisen lompakolle sopivaan hintaan. Pyörän säilytys ei koskaan ollut ongelma, niille löytyi aina hyvä ja turvallinen paikka.

6) Junat

Italiassa on tiivis rautatieverkosto ja edulliset hinnat. Matkan hinta määräytyy kilometrien mukaan, esim. lippu Modenasta Bolognaan maksoi 3,10 € ja Bolognasta Riminille noin 8 €. Jos otat fillarin mukaan paikallisjunaan ostat yksinkertaisesti yhden lipun itsellesi ja toisen pyörällesi. Junan (yleensä) etuosassa on erillinen osasto polkupyörille. Siirtymätaipaleita voi siis halutessaan tehdä edullisesti junalla.

7) Voisiko enää olla mitään muuta?

I bike Italy

Hotel Annamaria, Cesenático, Italy

Lauantai 3.7. – Viimeinen polkaisu Mestreen

Haikeutta. Tänään oli viimeinen ajopäivä kolmen viikon Italian reissulla. Mestressä, Venetsian mantereen puoleisessa kaupungissa, odotti hotellihuone ja seuraavana aamuna aikainen lento Helsinkiin. Nuha oli vienyt voimia, ja muutenkin suurin into polkea tasamaata kohti määränpäätä ei ollut suuri. Tie 245 Bassanosta Mestreen oli ok, ei mitenkään erityinen. Parasta katseltavaa olivat lukuisat häät, joita lauantaina vietettiin jokaisessa kylässä, jonka läpi poljimme. Koko matkan KARTTA – MAP on tässä linkissä; olen merkinnyt sinne pisteitä, joiden kautta poljimme, ja joitakin tieosuuksia.

Lauantaipäivän häähumua

Alkumatkasta ohitimme Rossano Venetossa Wilierin tehtaan http://www.wilier.it/it/ . Perinteistä italialaista polkupyöränvalmistusta vuodesta 1906, runko mm. Marco Pantanille. Tässä vielä linkki YouTubeen, Bicycle World: Wilier Bikes with Mark Deterline. Pantanin patsaalla Cesenáticossa on itseoikeutetusti Wilierin runko.

Rossano Veneto

Cesenático 18.6.2010

Päivä oli tolkuttoman kuuma, vettä ja juomaa kului. Yhden täydennystauon pidimme Castelfranco Venetossa, jonka ydinkeskustaa ympäröi upea kaskiaikainen linnoitus.

Castelfranco Veneto

Parikymmentä kilometriä ennen Mestreä sattui reissun ensimmäinen välinerikko, minulta påamahti yksi takapinna poikki. Eipä siitä onneksi ollut merkittävää haittaa himmaillessa kohti määränpäätä. Mestreä luoteesta lähestyessämme kohtasimme varmasti koko reissun parhaat pyörätiet- ja kaistat, niitä oli ilo ajella. Pohjoisessa pyöräkaistoja on taajama-alueilla paljon, mutta niiden taso vaihtelee kovasti. Pääsääntöisesti valitsimme autotien, mutta joskus vilkasliikenteisellä tieosuudella salli pyörätie ajelun ja juttelun rinnakkain. Italiassa pyöräteiden käyttö on terveen järjen mukaista ja joustavaa. Niitä saa käyttää, mutta voit myös ajaa ajotiellä, jos sen parhaaksi näet. Kukaan ei osoita mieltä, se kuuluu asiaan, kunhan noudatat samoja liikennesääntöjä kuin muut.

Perillä Hotelli Antonyssa odotti Rooman hotelliin jätetty paketti, jossa olivat pyörälaukkumme. Pehmeät laukut sai pakattua tiiviiseen pakettiin, painoa koko pakkauksella oli alle 10 km. Jerry Napoli http://www.rentalbikeitaly.com/ oli järjestänyt kuljetuksen UPSllä oman firmansa kautta, hintaa palvelulle tuli noin 15 €.

Fillarilaukut

Saimma viedä pyörät ylös huoneeseen purkamista ja pakkausta varten, Mapin ei siis tarvinnut viettää aikaa autotalissa tai pihalla. Mukavampaa puuhaa ilmastoidussa huoneessa 🙂 Huoneen ikkunasta näkyi lahden toisella puolella oleva Venetsia, jonne minun ei todellakaan tehnyt mieli. Olin siellä huhtikuussa, kun kävin tervehtimässä kevätleireileviä Mapia ja Torveloa, ja muistan hyvin millainen ihmispaljous ja hälinä siellä oli jo silloin. Mitä se onkaan nyt, heinäkuun alussa?! Ei minulle, aoinakaan tänään, kiitos. Kylällä hotellin vieressä oli Gelateria, joka myi kotitekoista jäätelöä. Korvasin illallisen intohimollani, italialaisella jäätelöllä, tällä erää viimeisellä: jugurttia, pistaasia, sitruunaa ja suklaata. Mestren Parco San Giulianosta kantautui Aerosmithin konsertin ääniä. Sopisiko tämän tarinan loppuun Aerosmithin Dream on?

Ajot on ajettu

Päivämatkaa tuli 68,9 km. Näin ollen Minun oma Giro d´Italia 2010 oli pituudeltaan 1304,4 km. Mapilla pari lenkkiä pidempi…