Avainsana-arkisto: Helsingin Polkupyöräilijät

TdH retkivauhtia 2015

Se tunne, kun seison Maunulan majalta 9:30 aloittaneen ryhmän kanssa odottamassa samaan aikaan Velodromilta startanneita. Kun Apukuski alias Masan takana tulee pitkä nauha pyöräilijöitä. Onko nuo kaikki tulossa tälle retkelle?!

Helsingin Polkupyöräilijät ry eli HePon lauantairetkien ohjelmassa on pitkään ollut ”TdH retkivauhtia”, se ajetaan muutama viikko ennen varsinaista Tour de Helsinkiä. Haluamme tarjota tilaisuuden tutustua TdH reittiin rauhallisesti, tasaisella noin 20 km keskinopeudella, pienillä juoma- ja suuremmilla ruokapysähdyksillä. 

 Lauantaina 8. elokuuta 2015 olin itse vetämässä retkeä kolmatta kertaa, tällä kertaa sweepinä eli viimeisenä, varmistellen että kaikki pysyvät letkassa. Retken varsinainen vetäjä oli Apukuski alias Masa tai PMatti ja hänen apunaan HePon pj KMatti eli Mane ja Lyydia. Tässä retkessä on aivan erityinen tunnelma, minkä vuoksi toivon jatkossakin voivani olla mukana järjestämässä tätä 140 km lenkkiä. Mukana oli maantiepyöriä, retkipyöriä, hybridejä, cyclocrosseja ja yksi ihan rehellinen fixi, viimeiselle kypärännosto ja kumarrus hienosta suorituksesta. 

Bembölen kahvituvalla, jossa pidimme ensimmäisen pysähdyksen, laskin joukon vahvuudeksi 39 pyöräilijää! Aikaisempien kahden vuoden aikana, jotka olen ollut mukana, joukko on kiitettävästi kasvanut, mutta silti tämä yllätti ennakko-odotuksemme. Kuten Matti & Matti jossakin  vaiheessa totesivat, jatkossa meidän on hieman kehitettävä järjestelyjä, eihän tällä porukalla enää pienet kahvilat (ja varsinkaan WC:t) vedä.

Aamulla Maunulan majan parkkipaikalle ajoi nuori nainen, nosti auton tavaratilasta pyörän ja kertoi saapuneensa Mäntsälästä. – Luin vuosi sitten tästä tapahtumasta samana aamuna Helsingin Sanomien Minne mennä -palstalta, ja harmitti kun en ehtinyt mukaan. Olen nyt seurannut HePon facebook-ryhmää ja odottanut, että tämä retki tulisi uudestaan.

Vastaavanlaisia kauniita lähtötarinoita saimme kuulla useita. 

– Olen seurannut HePon sivuja jo pitkään, mutta olen ajatellut että tämä on jotenkin ”suljettu” porukka. Nyt tapahtumakutsu rohkaisi lähtemään mukaan, mieli teki niin kovasti kokeilla elämäni pisintä retkeä.

– Olen ollut HePon rivijäsen jo jonkun aikaa, maksanut jäsenmaksunkin, mutta nyt houkutti niin kovasti kokeilla pitkää matkaa rauhallisesti että päätin uskaltaa mukaan.

– Olin keväällä siellä kehäratapyöräilyssä, ja kun nyt olen pyöräillyt kesällä vähän enemmän niin päätin tulla kokeilemaan tätä.

  
Nämä ja muut vastaavat viestit ovat tärkeitä meille hepolaisille. Meidän tavoitteemme on tavoittaa koko ajan uusia ihmisiä, jotka kaipaavat seuraa, tukea, rohkaisua ja apua pyöräilyharrastukseensa. Sekä suunnittelussa että tiedottamisessa onkin tärkeää yrittää kuvailla retken tai lenkin luonne siten, että siitä saa realistisen kuvan, ja myös toteuttaa se kuten on sovittu. Tämän blogi-kirjoituksenkin tarkoitus on luoda kuvaa siitä, millainen on TdH retkivauhdilla, ja ehkä näin rohkaista taas ensi vuonna jonkun uuden pyöräilijän mukaan.

Vaikka ryhmän pyöräilijöillä oli hyvinkin erilaiset lähtökohdat pitkään retkeen, oli joukko hyvin toimiva, yhtenäinen ja toisiaan kannustava. Joukkoon mahtui niin maanteiden konkareita kuin niitä, jotka eivät koskaan aiemmin olleet ylittäneet 100 km rajaa. Todella monelle tämä oli kesän pisin pyöräily, olemme todella iloisia että saamme HePossa tarjota mahdollisuuden tähän, jokaisen ilo omasta suorituksesta on yhteinen ilo. Oli sitten kyseessä palauttavaa lenkkiä polkeva juoksija tai jalat lopussa kipeinä omaa ”en olisi aamulla vielä uskonut että pystyn tähän” ennätystä polkeva työmatkapyöräilijä.

  

Lydian sanoin, kaikkien ei tarvitse osata kaikkea. Retkelle voi tulla, vaikkei osaisi vaihtaa rengasta, riittää kun sellainen on mukana. Apu on aina lähellä, tälläkin matkalla kävi kolme rengasrikkoa. Ensimmäisen renkaan vaihtoi KMatti, kaksi seuraavaa pyöräilijä itse, ja aina mukaan jäi joku vetäjistä varmistamaan reitillä pysymisen, kunnes muu joukko olin tavoitettu.

Retki on erinomainen tapa tutustua uusiin ihmisiin, kerätä ja jakaa tietoa, kysyä mikä ikinä pyöräilyssä kiinnostaa, aikaahan on paljon. Retkeilystä, kuntolenkeistä, työmatkoista, talvipyöräilystä, kilpailuista, HePon toiminnasta, varusteista, Team Rynkebystä, puheenaiheita on yhtä paljon kuin polkijoita. Tai sitten polkea ihan hiljaa, nautiskella elokuisesta maalaismaisemasta, joka näyttää ja tuoksuu kauniilta. Tällä kertaa sääkin oli suotuisa, saimme yllin kyllin auringonpaistetta mutta emme pisaraakaan sadetta.

Myös ryhmässä ajaminen oli usealle aivan uutta, moni kertoi pyöräilleensä aina vain yksin. Tämän ja muut aiemmin kuvailevat seikat huomioiden oli lähes käsittämätöntä, miten kauniisti tuo lähes neljänkymmenen pyöräilijän helminauha liikkui ja pysyi koossa! Rehellisesti, tämä oli täyden kympin ryhmä!

  
Koska ajajia oli paljon ja hyvin erilaisia, päättivät Matti & Matti viimeisellä taukopaikalla Nikkilässä tarjota hieman nopeampaa ryhmää viimeiselle noin 30 kilometrille. KMatin mukaan starttasikin pieni joukko, jotka polkivat perille noi 26 km keskinopeudella (KMatti voi tarkentaa). Lähdössä PMatti lupasi shampajaa sille, joka pesisi KMatin Kuninkaanmäen kinkareessa. Ja perillä Velolla totesimme, että jaamme Tuomaksen sinne kuljettamat eväät kaikkien kanssa. – Luotin kaimaan 😉

Tuomas ja Lydia olivat edellisenä iltana hakeneet meiltä rinkallisen tavaraa: kuohuviinilaseja, veitsiä, ruis snackeja pari pulloa shampanjaa, Italiasta tuomaani vuohenjuustoa ja sopressa-salamia. Minulla ja Apukuskilla oli vielä kilistämättä Apparin parin viikon takaiselle PM kullalle, olin silloin pyöräretkellä Italiassa ilman pyörää, ja päätimme tehdä sen nyt vanhojen ja uusien tuttujen seurassa. Laseja olin varannut vain 12, sillä kuten alussa sanoin, en osannut kuvitella joukon kasvavan näihin mittoihin. Mutta hyvin tuo kaikille riitti. Kaikki eivät tulleet Velolle asti, jos koti oli loppumatkan varrella se veti pitkän päivän päätteeksi kuin magneetti. 

Ja se hetki, kun kuulet lauseen: – En olisi vielä aamulla uskonut, että pystyn tähän. Ja että tämä tuntuu näin hyvältä.

Jos mielessä on vielä varsinainen TdH, on hyvä muistaa, että senkin voi polkea ilolla ja innolla, ilman mitään turhia paineita. Siteeraan taas Lyydia, joka lopussa naureskeli Kätilöopiston mäessä (varsinaisessa kuntoajossa) kirittelijöille ja ohittelijoille: – On yksi ensimmäinen sija, sitten on vain muita sijoja. Jokaiselle yksi. 

   
   

Mainokset

Viikon fillari 23/2015 – Ihan itse tehty!

Helsingin Polkupyöräilijöiden sunnuntairetkiletka on hauskan näköinen kooste mitä erilaisimmista polkupyöristä. Mukana on mummiksia, cyclareita, nojapyöriä ja vaikka mitä. Viime sunnuntaina Rantoja ja puutarhoja -retkellä oli mukana myös tämä ihan itse tehty nojakki.   

HePon kaikille avoimet sunnuntairetket starttaavat Maunulan majalta (Keskuspuisto) kello 10:30. Retket ovat ohjattuja, ilmaisia, ne eivät edellytä jäsenyyttä. Sunnuntairetket ovat auhalliseen tahtiin poljettavia, niillä keskitytään katselemaan maisemia tai juttelemaan uusien ja vanhojen tuttavien kanssa. Pysähtelemme kiinnostavissa paikoissa, ja retken vetäj on aina suunnitellut reitin varrelle taukopaikan, jossa voi nauttia päiväkahvit.

Kuvat ovat viime sunnuntain retkeltä. Odotamme ilolla uusia retkeilijöitä mukaan!

  
   

Right to Ride – Hyväntekijäisyys-spinnig Meilahdessa 14.2.

Right to Ride, oikeus ajaa polkupyörällä. Olen ollut pyöräilyopettajana Helsingin Pyöräilijöiden Satu Leppäsen ideoimissa ja toteuttamissa maahanmuuttajien pyöräilykouluissa ja saanut kuulla silmästä silmään asian, jonka olen aiemmin vain lukenut artikkeleista.

”Teille suomalaisille on niin itsestään selvää, että kaikki osaavat ajaa polkupyörää. Minun kotimaassani…”  tästä alkaa monta hyvin erilaista tarinaa, Euroopan ytimestä Ranskasta Venäjän yliopistokaupunkien kautta afrikkalaisiin kyliin. Hyvin erilisissa tarinoissa on polkupyörän lisäksi yksi yhteinen teema, se että tuo paikasta toiseen melko nopeasti liikkuva kulkuneuvo on kielletty erityisesti naisilta.

10675759_761454977275393_3033472750383527486_n

Bamyanissa toimii aktiivinen nuorten naisten polkupyörätiimi nimeltään Right to Ride. Tytöt harjoittelevat tavoitteellisesti ja osallistuvat kilpailuihin. He haluavat urheiluharrastuksensa ohella murtaa afgaanityttöjen elämää rajoittavia ahtaita sääntöjä. Muslimitytölle polkupyöräily ei ole ihan tavallinen harrastus ja he saavatkin kuulla monenlaista huutelua tienvarrelta maantiellä harjoitellessaan. Tytöt eivät huutelijoista välitä ja heillä on harrastukselleen perheidensä tuki.
Helsingin Polkupyöräilijät ry (HePo) tukee yhteistyössä Naistoimittajat ry:n kanssa Right to Ride-joukkueen toimintaa. Right to Ride –tukiryhmä kerää varoja ja varusteita joukkueelle. Tarvetta on mm. ajovaatteille, kypärille ja pyörille.
 (S. Ikonen)

Yhteistyökumppaneiksi ovat lupautuneet jo alkutaipaleella Halti, Suomen Puolustusvoimat, Luhta ja SP Bike Service Oy Salosta.

Hyväntekeväisyystilaisuudet alkavat helmikuun lopussa, luvassa on sisäpyöräilyä, naurujoogaa ja nojatuolipyöräretki Himalajan vuoriston rinteille.

Ystävänpäivänä lauantaina 14.2. pidetään Meilahden urheiluhallissa spinnig-harjoitus, jonka osallistumismaksu 20e käytetään Right to Ride tiimin ajopaitojen hankintaan. Mukaan ovat tervetulleita niin kehäraakit kuin harrastusta aloittelevat, paikan päällä saa tukea sekä henkisellä että fyysisellä puolella. Ystävää ei jätetä edes ylämäessä, paitsi kisoissa 😉 Harjoituksen vetää HePon Satu Leppänen.

Kysymiksiä ja ajatuksia hankkeesta voi lähettää HePon puheenjohtajalle matti.kinnunen@hepo.fi tai Team Orvokille team.orvokki@gmail.com

Keep on cycling in the free world!

Merkitse kalenteriisi myös torstai 26.2. ja lauantai 28.2.

IMG_7537

Viikon fillari 21/2014 – Jopolle kyytiä

Ei tiennyt JOPO mihin oli matkalla. Viime kevään fillarimessuilla sen voitti helsinkiläinen opiskelija, jolla oli jo kaksi fillaria. Niinpä HePolainen kukkahattutäti osti fillarin vieraspyöräksi hyvään ylihintaan, nuoria täytyy tukea 🙂IMG_4255

Aluksi oli aika hiljaista, JOPO pääsi kauppamatkoille ja kasvimaalle.

IMG_5447

Sitten saimme kymmenenksi päiväksi syyrialaisen vieraan, joka muiden ollessa töissä tutki JOPOlla pohjoisen Helsingin polkuja ja teitä. Ja polki myös HePon Valkovuokkoretken 10.5., reippaat 51 km kotiovelta kotiovelle!

IMG_5630

Sunnuntaina 18.5. JOPO sai kyytiä Suvilahdessa, jossa HePolaiset Kukkahattutädit opettivat polkupyöräilyn jaloa taitoa muualta Suomeen muuttaneille naisille, oli joukossa yksi mieskin.

Katso VALOKUVAT täällä.

Svenska YLE teki fillarikoulusta ajatuksia herättävän jutun, voit katsoa sen täällä.

JOPO on muuten erinomainen harjoittelupyörä aikuiselle! Lämmin kiitos Helsingin Seurakuntayhtymälle, joilta saimme lainaan viisi valkoista, taivaallista JOPOa.

Team Orvokki hengessä, Kilometrikisassa myös kesällä 2014 🙂

Ajakaa siskot ajakaa!

Lattialla lojuu Elenalta ja Aleksilta saatu kalenteri, johon Apukuski on raapustanut lenkkejä, kuntoajoja ja kisoja joissa aikoo polkea.

IMG_5289

No entäs me, siskot?

Tarjolla olisi esimerkiksi maanantaisin  Hannan uudet Hitaat HePo-lenkit naisille, lähtö Viikistä kello 18.00. Oiva paikka tavata tuttuja ja saada uusia.

Naisten Etappiajon – Stage Race for Women – 9.-11. 5. 2014 yhteydessä järjestetään myös kuntoajo. Lauantaina 10.5. Vantaan Seutulan koululta ajettava kuntoajo EI ole kilpailu eikä siellä oteta aikaa. Siellä vain poljetaan ja nautitaan pyöräilyn sietämättömästä keveydestä!

Kuntoajossa on valitavana kaksi matkaa, 10 km ja 41 km, molempien reittien varrella on tauko- ja huoltopisteitä. Seutulan koululla on kahvio sekä tapahtumarasteja lapsille; käykääpä lukemassa tarkemmin mitä!

Voi kunpa saisin Orvokin kevätkuntoon, olisi kiva polkea sillä samaa reittiä, jolla naiset kisaavat kolmantena kilpailupäivänä! Pyöräilyhameen helmat hulmuten 😉

Kaikkein leppoisinta ja rennointa menoa niin naisille kuin miehille, kaiken ikäisille ja kokoisille, tarjoavat tietysti Helsingin Polkupyöräilijöiden sunnuntailenkit.  Lähtöpaikka on aina Maunulan ulkoilumaja, jonne voi tulla jo kello 10:00 kahville ja jutustelemaan. Matkaan lähdetään 10:30.

Ensi sunnuntaina 27.4.2014 on ohjelmassa TdK eli Tour de Keskuspuisto. Retken tarkempi kuvaus on TÄÄLLÄ.

 

 

 

Viikon fillari 11/2014 – Jopolla kesän kilometrikisaan?

IMG_4255

IMG_4252

IMG_4256

Nämä messut meni, mutta kesän Kilometrikisa on vasta tulossa. Jopolle kyytiä? Olisi kiva kuulla, minne se kulkee.

Cafe Ketjuöljy: Chili-suklaakakku

Lempikakkuni, jonka olen leiponut monena vuonna evääksi itselleni Tour de Helsingin katsomoon, kun odottelen perheenjäseniä maaliin. Cafe Ketjuöljyn suosituin kakku.

Gluteeniton herkku. Pieneen kakkuun leivotaan peräti 350 g suklaata!

13669_104127852937841_6306644_n

 

Ohje on vuoden 2005 Hesarista, silloin kun lehti oli suuri ja kaunis. Yhdelle sivulle saattoi sommitella monen kauniin kakun ohjeet ja kuvat. Kakkujuliste. En ole tabloidi-täti, mutta toimeen tullaan.

KAKKUUN TARVITAAN  1½ dl sokeria, 200 g tummaa suklaata, 125 g voita, 4 munaa, ripaus suolaa ja 3/4 dl perunajauhoja.

KUORRUTUKSEEN TULEE 150 g tummaa suklaata, 25 g voita, 1 dl kuohukermaa ja 1/4 –  ½ tl cayennenpippuria.

Sulata kattilassa voi, 1 sd sokeria ja paloiteltu suklaa, anna seoksen jäähtyä.

Erottele kananmunista keltuaiset javalkuaiset. Vatkaa valkuaiset ja loppu sokeri kovaksi vaahdoksi.

Lisää keltuaiset yksi kerrallaan hyvin sekoittaen hieman jäähtyneeseen suklaaseokseen. Siivilöi myös jauhot ja sekoita hyvin.

Lisää joukkoon varovasti käännellen valkuaisvaahto.

Paista kakku irtopohjavuoassa 175 asteisessa uunissa puolisen tuntia, kakku saa jäädä sisältä hieman koskteaksi.

Kuorrutus kannattaa tehdä vasta tarjoilupäivänä. Kiehauta kattilassa kerma. Ota kattila liedeltä ja lisää kermaan voi, paloiteltu suklaa ja pippuri. Hämmennä voimakkaasti, valuta tasainen massa kakun päälle.

IMG_2771