Aihearkisto: Sedät kisailee

Viikon fillari ja fillaristi 31/2015 – Team Orvokin Ridley + Apukuski 

Mukavia uutisia tuli Suomesta. Viikon fillariksi nousee valkea Ridley-ratsu, jolla ei ole vielä etunimeä. Terveisiä vaan Tomille ja kotitalliin/Team Cycle Center CCH. 

Team Orvokin virallinen Apukuski polki sillä sunnuntaina Pohjoismaiden Mestariksi. Apparin kuvan on ottanut toinen Orvokki, HeliVeikki. 

  

  
Onnea Appari! Komiat on uudet villasukat ykköspaikalla 😀

Seuraava kunnon kisa olisi sitten TÄÄLLÄ

Mainokset

Polkupyöräilyä ja puutarhanhoitoa

Polkupyöräily ja puutarhanhoito voivat ihanuudestaan huolimatta olla vaikea yhtälö, ainakin täällä pääkaupungissa, jossa elämänpyörä vaihtaa vaihdetta aina toukokuussa, toukotöiden aikaan. Viikonloput ovat täynnä niin fillarikisoja kuin retkiä ja tapahtumia, joista ei voi olla poissa, ne imevät kuin magneetti, joka talvisin on piilossa untuvapeiton alla.

Keväällä 2014 muutimme Apukuskin kanssa uuteen kotiin, olin jo talvella kaupat tehtyämme laittanut varaukseen  viljelypalstan lähimmältä puutarhalta. Olin jonossa viides, ja vuokraamisesta vastaava herrasmies arveli, että vuosittain vapautuu 2-4 palstaa. Olin siis melkoisen yllättynyt, kun kollegoideni kanssa kevätretkellä Tallinnassa sain puhelun jossa tiedusteltiin, haluammeko tulla valitsemaan palstamme, nyt niitä olisi vapaana. Jo vain, annoin Apparin yhteystiedot, hän polkisi paikalle ja tekisi valinnan.

Kesällä 2014 olin varannut 8 viikkoa lomaa pyöräilläkseni Pohjois-Italiaan ja takaisin, palauttamaan kakkuvuoan, jonka lainasin italiailaiselta vaihto-opiskelijalta. Palstamme jäisi siis Apukuskin hoitoon. Toiminnan miehenä hän tilasi pellolle konemiehen, joka käänsi ja möyhi pitkään kesannolla olleen vanhan merenpohjan (lue: savimaan). Ja hetkessä oli palstastamme tullut siikli- & sipulimaa, syyrialaisen ystävämme Rahmanin avulla. 

Muistan sen sateisen toukokuun illan, kun seisoimme palstan laidalla, Appari ja minä. En malttanut mieltäni vaan totesin ääneen, että perunamaako tästä nyt sitten tulee. Harvoin on Appari ääntään korottanut, taidan olla ainoa ihminen maailmassa joka saa hänet edes joskus kiivastumaan. – Se on ihan minun asia mitä täällä kasvaa, jos sinä aiot pyöräillä koko kesän ja minä jään tänne…. 

Ajoimme kilometrin matkan kotiin eri reittejä. 

 
Syksy toi siiklit ja sipulit ja minusta tuli perunaruokien master chef, niin runsas se sato oli. Mutta sattuneista syistä syystyöt jäi tekemättä, niin kyntö kuin hiekoitus, elämässä tapahtui yllättäviä asioita. Keväällä meitä siis odotti parantelematon maa, kova haaste, vaikkei ihan niin kova kuin ensimmäisenä keväänä.

Helmikuussa Italiassa tein ystäväperheemme pojalle tarjouksen, hänellä kun on sekä kokemusta puutarhanhoidosta, hiihtäjän voimat että ikävä Suomeen: tulisiko hän tekemään toukotöitä, jos maksaisimme matkat ja ylläpidon. Tovin kuluttua saimme myöntävän vastauksen ja näin tiesimme, että Appari saisi keväällä koluta kaikki haluamansa kisat ja kuntoajot ja minulla olisi lupa tehdä töitä niin myöhään kuin vain jaksaisin, lisäksi voisin osallistua kaikkiin haluamiini maailmanparannustapahtumiin.

 
Tapsa (suomalainen nimi on Torppiksen käsialaa) tuli ja käänsi kovan maan käsin, huh! Kärräsi hevosenlantaa ja aina sateiden tauottua yritti murskata multakikkareita. Mutta ei siinä henki mennyt, kyllä hän ehti juoksemaan, hiihtämään ja pyöräilemään, tapaamaan ystäviä ja osallistumaan elämänsä ensimmäiseen pyöräilytapahtumaan. – I bet the prime minister, iloinen alku Keravan kevätpolkaisussa, maastohiihtäjän treenit Italiassa ovat aika yksinäisiä. Kiitos Torppikselle, jolta löytyi sopivan kokoinen lainafillari ROSA.  

Urheilevan puutarhurin palatessa Italiaan oli puutarhassamme tapahtunut lähtötilanteeseen nähden suuri muutos. Pihalla ollut kasvulaatikko oli siirretty palstalle odottamaan salaattien siemeniä. Lehtijuurikas, lehtikaali ja pinaatti olivat jo aloittaneet kasvukauden, koeviljelmällä on varhaisia taimi- ja siemenrivejä. Viimevuotiset saksankirveli, karhunlaukka ja raparperi antavat jo satoa, yhdestä Rahmanin tekemästä penkistä kurkistaa punahierakkaa ja persiljaa. Ja ihmesipulit, ehkä purjoa, ne jotka sain Rouva Ryytimaalta. Ehkä tänä kesänä tiedän, mitä ne on.

Kyllä se tästä, kunhan maltamme pyöräillä kotimaassa. Kesäkuun alussa teemme ystäviemme kanssa reilun viikon fillarireissun Loire-joelle, toivottavasti saan taloomme muuttavalle nuorisolle myytyä myös taimien kastelun. Italiassa piipahdamme Apukuskin kanssa vuorotellen, sillä polkupyöräily ja puutarhanhoito ovat haastava yhtälö.

Tänään Appari polkee viimeisen etapin AHH ajoissa, minä taidan lähteä palstalle pinaatin kanssa.

Alla oleva poseeraus on HeliVeikin otos eiliseltä maantiepätkältä AHH ajoissa. Tänään sulosunnuntaina HeliVeikki on itsekin maantiellä, jetlagista toipumassa. Team Orvokilla on siis neljä masteria maantiellä, jos laskemme Laten mukaan. 

 

  
      

Laavakenttien kutsu – La mia grande avventura

”Maantielle vaan
Tahdon tuntemattomaan,
Sieltä kultaa löytää saan,
Näin kerrottiin

Tielle vaan
Joukkoon ensimmäisien…” (Lumikenttien kutsu)

IMG_4002

Talvi oli tullut. Tiet jäätyivät, neljä Nuuskamuikkusta ja yksi Pikku Myy lähtivät etelään. Heidän sielunsa vaativat sitä täällä vietetyn ajan jälkeen, samoin kuten se vaatii täälläoloa etelässä vietetyn ajan jälkeen. Vaan kuinkas sitten kävikään?

Tarina kertoo, että perillä joku oli ymmällä. – Eihän tämä ole Gran Canaria? Muut Muikkuset katselivat hetken ympärilleen. – Ei muuten olekaan, taisin ostaa meille lennot Tenerifalle.

– No, onhan tämäkin Kanarian saaria, Teiden rinteellä riittää kapuamista.

”Tielle vaan
Joukkoon ensimmäisien
Alle tuulten jäisien
Taas painuttiin

Polttamaan
Jäätä vaikka kylmä on,
käsky tullut kohtalon
Käy eteenpäin,
Vuorten taa”

La mia grande avventura

IMG_4008

So long Cathy!

altAnlwu6LZnokDJh0ZXPnTqMJPkfS7zOSBUvXjzq18jifO

 

Lumipakolaisina Tenerifalla Antero, Janne, Kari, Laura, ja Matti.

Tämän pääsiäisen ihme – The Miracle of Eastern 2014

Pitkäperjantain aamuna alkoi näyttää siltä, että Apukuski lähtee ja jättää minut. IMG_5275En ollut asiasta juurikaan huolissani, sillä näin on käynyt monen monta kertaa. Aina se on tullut takaisin. Nyt vain tuntui hieman erilaiselta, ehkä se tunne oli lievä epävarmuus. Huolesta en puhuisi, vielä. Jäin odottamaan tämän pääsiäisen ihmettä. Sitä, että 180 neliön asuntomme irtaimisto siirtyy uuteen 80 neliön kotiimme, tai jonnekin. Sen pitäisi tosiaan tapahtua juuri nyt, pääsiäispyhinä, ensi keskiviikkona taloon muuttaa uusi perhe. IMG_5279 uuSinä lähdit pois, minä katselin parvekkeelta loittonevaa selkääsi…” Arvaan ettet murehdi tätä muuttoa. Päätin etten minäkään lähde sinne yksin kirjoja ja kiinalaisia kulhoja pakkaamaan. Kai se näinkin menee, muutto. Leivonpa grappakakkuja, yhden Miksulle, yhden Ilselle, Veeralle ja Martynille lauantain talkoisiin. Ja sitten vielä… Nauttikaahan keväästä, pyörällä tai ilman!

Matteus 6:26-27 Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä, eivät ne leikkaa eivätkä kokoa varastoon, ja silti teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ja olettehan te paljon enemmän arvoisia kuin linnut! Kuka teistä voi murehtimalla lisätä elämänsä pituutta kyynäränkään vertaa?

* * *

This weekend, Eastern 2014, we should move from 180 m2 to 80 m2. But it seems we are not working for that…

 

Viikon fillari 16/2014 – Toscanan helmi

Apukuskin ja Koon huhtikuinen leiri Toscanassa alkoi koettelemuksilla. Lähtöä edeltävänä päivänä lento Helsingistä Firenzeen peruttiin. Näppärät sedät löysivät kuitenkin korvaavan lennon Tukholman kautta Roomaan, sillä seurauksella, että fillarit jäivät 48 tunniksi Tukholman kevääseen.

Sedät kieltäytyivät ystävämme Jerryn/Veloce tarjouksesta tuoda kaksi maantiepyörää Toscanaan. Mitäs turhia, kun majapaikassa oli kaksi vieraspyörää, joista toinen oli jopa ajokunnossa!

WP_20140328_001

Ensimmäiset treenipäivät ajettiin vuorotellen, toinen polki ja toinen huilasi.

Esimerkkinä 2. päivä, tehopäivä. Aamuharjoitus ennen aamiaista, alkuverryttelyn jälkeen 3 x kotimäki, välissä 4 min lepo. Kaksi ensimmäistä penkistä, viimeinen putkelta, loppuverkka. Puolilta päiviltä 6 km ylämäkitempo kotimäkeen (sweet spot) verkkoineen. Ennen pimeää 1½ h PK2-VK1 alueella maantielenkki. Kas, ei ihminen sisäkalut mieti millainen pyörä on ajajan alla, sen kun survoo menemään. Garmin on tallentanut kaiken datan 🙂

Niin, tosiasiassa lyhyet ajohousut kuluivat enemmän kuin pitkät. Apparin uusi kalusto odottaa edelleen Cycle Centerissä sähköä, niinpä matkassa oli vanha uskollinen cervélo.

WP_20140330_001