Aihearkisto: Karttoja – MAPS

Hollannissa LF routeja himmaillen

Hollannissa on koko maan kattava merkitty pyöräreittiverkosto LF-routes (landelijke fietsroutes). Nämä reitit on suunniteltu pyöräretkeilijöitä varten, toisin kuin (kuvassa) punaisella viitoitetut nopeat reitit kylästä toiseen.

Ihastuimme LF reitteihin jo ensimmäisellä pyöräretkellämme Hollantiin 2009. Ne ovat erinomainen tapa tutustua maan hienoimpiin maisemiin ja kohteisiin, hakuaika sitten istua satulassa muutaman tunnin tai koko päivän.

Vihreillä opaskylteillä molempiin suuntiin merkityt LF reitit mahdollistavat pyöräilyn kaikkialle Hollantiin, raja-alueilla ne pulpahtavat myös Saksan ja Belgian puolella.

Jo reilut 20 reittiä seuraavat pääsääntöisesti pyöräteitä, pieniä maalaisteitä ja joskus jopa polkuja, joiden varrelta voi löytää ihmeellisiä paikkoja ja asioita. Ja varmasti myös parhaat päiväkahvipaikat!

Jokaisesta reitistä on oma opaskirjansa, jossa on myös kartta, itse olemme katsoneet kaikki reitit sisältävän yleiskartan riittäväksi.

Tällä matkalla olemme ajelleet jo osia reiteistä LF 4, LF 23 ja LF 2. Lisää on tulossa, olen myös ymmärtänyt että Belgiassa olisi vastaava reittiverkosto. Sinne olemme vasta matkalla.

Sunnuntaiajelua – Gorges du Verdon

Nizzassa ja sen lähiympäristössä voi yhtenä kevätsunnuntaina kokea meren ja Alpit, sinisen, vihreän ja valkean, kevään lämmön, sateen ja kylmän alamäkihorkan.

Paikallisjuna on hyvä apu, vaikka kyseessä olisi vain muutaman kymmenen kilometrin siirtymä. Junassa on aikaa sulatella aamiaista ja säästää energia päivän ensimmäiseen nousuun.

Apukuski junaili sunnuntaiaamuna fillarinsa kanssa hajuvesiteollisuuden keskuspaikkaan Grasseen, joka on Nizzasta Cannesin kautta kulkevan paikallisjunan pääteasema. Tuon lähemmäksi ei junalla tuohon suuntaan pääse. KARTTA (violetit merkinnät) Tavoitteena oli nähdä Gorges du Verdon , jos kaikki vain sujuisi hyvin.

Aamulla Nizzassa satoi ja lämpötila oli 11 C, Helsingissä 2 C. Tosin tänne kotiin oli luvassa enimmäkseen aurinkoista. Tämmöistä tämä on, Euroopan kevät.

Appari lähti polkemaan Route Napoleonia, mikä tarkoittaa tietä N85 (D6085). Tätä reittiä Napoleon palasi vuonna 1815 Elbalta, se pitäisi olla merkitty lentävää kotkaa kuvaavin veistoksin. Osuudelle Castellana-Grasse niitä ei kuitenkaan mahtunut, tai ainakaan Appari ei niitä huomannut.  Tie nousee heti alussa 1000 metriin, jossa se suurinpiirtein sitten kulkeekin, kunnes laskeutuu Castellanan kaupungin kohdalla noin 700 metriin. Appari kääntyi kuitenkin jo ennen Castellanaa tielle D21, myöhemmin D71, ja  polki kohti kanjonia, välillä kunnon vesisateessa. Kanjonin tietävillä tie näyttää kumpuilevan ylös ja alas, alimmillaan se taitaa käydä 680 metrissä.

Grand Canoyn de Verdon -rotkoalue, Gorges du Verdon,  on Euroopan suurin kanjoni. Sen pohjalla kulkee luonnollisesti Verdon-joki. Korkeimmillaan kanjonin seinämät kohoavat 700 m korkeuteen. FLIRK-kuvia

Kanjonin jälkeen tie nousi sieltä 680 metristä vielä 1280 metriin, josta Aiguinesin kylään laskeutuessa saikin sitten kokea kunnon alamäkihorkan. Kahvitauko muuttui kuumaksi suihkuksi Hotelli du Vieux Chateaussa. Enempää vesisadetta ei yksin viitsi jaksaa. Ikkunasta näkyi Sainte-Croix-järvi.

Maanantaina paluumatka Castellanaan (D952) ja sieltä edelleen Route Napoleonia (D485) Grasseen oli huomattavasti helpompi kuin menomatka. Grasseen laskautuessa tuli päälle vielä kunnon sade, siihen on vain pakko täällä keväällä tottua ja varautua. Junassa repusta kuivaa päälle ja takaisin Nizzaan!

Rengasrikkoja Unkarissa

Ajattelin etsiä pyöräretkeilyyn uusia näkökulmia. Esimerkiksi rengasrikot. Jos niitä käy harvakseltaan, kuten kesäkuussa Somin kanssa tehdyllä Napolin reissulla, ei tämä näkökulma toimi. Mutta kun niitä käy riittävän usein, voi rengasrikkojen kautta välittää paljon myös muuta tietoja.

Lauantaina 16. heinäkuuta 2011 lensimme Helsingistä Budapestiin ja ajoimme lentoasemalta suoraan fillarivuokraamoon Yellow Zebra Bikes, josta saimme allemme KTM:n peruspyörät. 10 € päivä. Kyllä, polkupyörät – KTM on ehkä tunnetumpi moottoripyöristä. Yksi yö Budapestissa, kaupunkiajelua oppaan kanssa, päätös: aamulla lähdemme Balatonin suuntaan.

Viisi pyörää, 11 ajopäivää, 750 kilometriä, viisi rengasrikkoa. Yksi ulkorenkaan vaihto Itävallassa helpotti kummasti matkan tekoa – vuokraamo maksoi siitä kuittia vastaan hyvityksen. KARTTA RENGASRIKOISTA ON TÄSSÄ LINKISSÄ, niistä hahmottunee myös jotenkin polkemamme reitti. Lisää ja tarkennuksia myöhemmin 😉

Kuvista välittyy varmasti jonkinlainen mielikuva siitä, millaista on Unkarin maaseutu. Ja se, mitä kannattaa pakata mukaan kesäreissulle näille main Unkari-Itävalta-Slovakia seutua. Aivan samat varusteet kuin olisi fillariretkellä Suomessa. Valmius helteeseen, kylmään, sateeseen ja kylmään sateeseen. Ja hyvä kirja, aina!

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

* * *

Karttalinkissä oli aamusella virhe, nyt sen pitäisi olla kunnossa. Kuvia voi selata nopeammin viemällä hiiri kuvan päälle ja naosuttelemalla siihen iolmestyvästä nuolesta.

Katse Belgiaan päin!

Ensi viikolla, syntymäpäiväni kunniaksi 26.2., polkaistaan tänä vuonna kuuden Flanderin kevätklassikon avauskisa Omloop Het Nieuwblad 🙂 Kartta löytyy suoraan TÄSTÄ linkistä.

Samana päivänä hieman etelämpänä Sardinian saarella poljetaan Giro di Sardiniaa.

Ja aasinsiltoja kolistellen, päivää ennen minua (25.2.) juhlii syntymäpäiväänsä Team Garmin- Cervélon Heinrich Haussler, joka antoi näytön tulevasta Tour of Qatarissa 🙂 ja apparillakin on ensi viikolla nimipäivät.

Mihin tämä vapaa assosiointi johtaa? Sardiinipizzaan vai suklaakakkuun?

Tänään sunnuntaina syntyi varastoon muutama punaviini-suklaakakku – tämä klassikkokakku kun on vain edukseen pakastamisen jälkeen. Sitä voi myös helposti varioida eri teemoihin. Kehittelin prototyypin vuosi sitten maaliskuussa, kun Duo Ruuseli leireili Malagassa. Silloin viininä oli tietysti Malagaviini. Tällä kertaa viininä oli sardinialainen luomupunaviini Cannonau, ilmeisesti ainoa saaren viini, jota Alkosta saa. Sopivaa belgialaista suklaata en kaupasta löytänyt, joten käytin Pandan tummaa ja maitosuklaata.

Kakkuun tarvitaan 200 g voita, 250 g valkeaa sokeria, 4 kananmunaa, 25 g kaakaota, 250 g vehnäjauhoja, 1 tl leivinjauhetta, 1 dl viiniä ja noin 150 g suklaata lohkottuna sopiviksi paloiksi.

Bike Italy!

I bike Italy!

Tämä on tiivistelmä Rooma-Venetsia reissusta kesällä 2010…

Pyöräilin kesällä 2010 puolisoni kanssa kolme viikkoa Italiassa. KARTTA, johon on merkitty reitti linnuntietä, on tässä linkissä. Alkuperäinen tarkoituksemme oli polkea Roomasta Toscanan halki suoraan kohti Firenzeä ja Bolognaa, johon tyttäremme saapuivat 11 päivän ajaksi. Viterbossa ja Orvietossa vietettujen öiden aikana syntyi kuitenkin uusi suunnitelma, päätimme ylittää Apenniinit hieman korkeammalta kohtaa ja näin katsastaa Umbriaa ja Ligurianmeren rannikkoa. Matkaa kertyi loppujen lopuksi kokonaisuudessaan 1300 km. Pisin päivämatka oli 146 km, lyhyin 58,5 km, mutta se nyt ei kerro yhtään mitään. Ei kinkareista, ei väsymyksestä jota loman alussa repussa kannetaan, ei kahviloissa istutuista hetkistä 🙂 Ei hetkistä, jolloin on pakko pysähtyä ja kysyä: miksi minä olen täällä?  Päivätaipaleet olivat kilometreissä huomattavasti lyhyempiä mutta ajassa juuri sellaisia kuin olin ennalta ajatellut.

Lensimme fillareitten kanssa 13.6. Helsingistä Pariisin kautta Roomaan, lentoyhtiö oli KLM. Lentoyhtiön valinnan ratkaisi kokonaishinta yhdistelmälipulle Helsinki-Rooma & Venetsia-Helsinki. KLM kuljettaa edelleen pakatut fillarit normaalina matkatavarana 20 kg asti, mikä voi merkitä matkalipun kokonaishinnassa melko paljon. Pyörät oli pakattu pehmeisiin kuljetuslaukkuihin, joista oli painon vuoksi poistettu sisällä oleva metallinen tuki ja pyörät. Samalla laukuuista tuli helposti kokoontaitettavia; pakkasimme ne Roomassa pahvilaatikkoon ja UPS hoiti paketin kuljetuksen Roomasta Mestreen, jossa meillä oli jo varattuna viimeinen majoitusyö. Kuljetus maksoi alle 20 €, Jerry Napolin www.rentalbikeitaly.com firman kautta.

Alkumatkan ainoa tavoite oli olla lauantaina 19.6. Bolognassa, jonne tyttäremme saapuivat. Bolognaan saimme em. Jerry Napolilta kaksi vuokrapyörää, sieltä käsin teimme koko poppoo retken Firenzeen. 10 päivän perheloman aikana teimme Bolognasta käsin omia ja yhteisiä pikku lenkkejä sekä vietimme muutamia lepopäiviä; niitä mahtui koko matkaan yhteensä neljä.

Via Firenze

Nuorison palattua Suomeen 30.6. jatkoimme matkaa kohti pohjoista, Alppien rajaa. Sieltä oli vielä laskeutuminen Mestreen, josta paluulento Amsterdamin kautta Helsinkiin lähti sunnuntaiaamuna 4.7. Sopiva aika poistua, sillä pari päivää myöhemmin annettiin Pohjois-Italian kaupunkeihin hellevaroitus.

Olimme varanneet etukäteen ensimmäisen ja viimeisen yön sekä perheloman aikaiset majoitukset. Omaa matkaamme teimme fiiliksellä, katsotaan mihin mennään ja kuinka pitkälle jaksetaan. Ja aina saimme vuoteen ja puhtaat lakanat. Kahtena aamuna teimme varhaisia päätöksiä ja katsoimme majoituksen valmiiksi netistä. Ne olivat päiviä, jolloin en ollut ihan vakuuttunut omasta jaksamisestani, ja halusin jotakin varmuutta etapin loppuun. Kummallakin kerralla tämä varatoimenpide osoittautui turhaksi, minulla taisi olla vain alkumatkasta uskon puutetta itseeni polkijana.

MIKSI FILLARILLA ITALIAAN?

1) Italia on pyöräily-ystävällinen maa

Ajaminen on helppoa ja turvallista, sillä Italiassa polkupyöräily on elämäntapa, osa arkea. Autoilijat huomioivat ja kunnioittavat pyöräilijää, pelkokerrointa ei ole 🙂 Taajamien kohdilla ja kaupungeissa saattaa olla pyöräteitä- ja kaistoja, joiden käyttäminen on kokemukseni mukaan kuitenkin vapaaehtoista. Pyöräilijä harkitkoon, missä kunkin nopeudella on paras ajaa. Pyöräturistina liikkuessa on vastaanotto kaikkialla erityisen sydämellistä ja lämmintä.

2) Ystävällisiä ihmisiä 🙂

En osaa italiaa kuin jokusen fraasin, esim. ”Anteeksi, onko tämä oikea suunta… oikealle, vasemmalle?” Se riittää, eikä sitäkään tarvita. Suurin osa lukuisista tapaamistamme ihmisistä ei puhunut englantia ollenkaan tai hyvin heikosti. Kommunikointi ei kuitenkaan ole kielitaidosta kiinni. Risteyksissä, aukioilla, kahviloissa, hotelleissa, kaikkialla kohtasimme vain ystävällisiä ihmisia, joilla oli aina halu ja aikaa auttaa, neuvoa ja palvella. Sujuvasti italiaksi, jota lopulta aloin ymmärtää kohtalaisen hyvin. Kieltämättä myös sujuva elekieli helpottaa kommunikointia.

3) Hyvä ruoka

Mitähän tästä sanoisi? Meidän oli mahdotonta löytää ruokaa, joka ei maistuisi. Paninit, pastat, risotot, bruschettat, juustot & kinkut, pizzat, jäätelö,… AH! Ja kahvi, Jokaisen kummallisimmankin kyläpahasen kuppilan 50 snt espresso… Voit syödä hyvin edullisesti, halvalla, tai laittaa ruokailuun enemmänkin rahaa, miten haluat. Pyöräillessä tulee helposti keskittyneeksi Primi Piattoihin, ensimmäisiin ja niihin hiilihydraattipitoisiin ruokalajeihin 😉 Joskus ehdotus tuli tarjoilijalta, joka tiesi Girostamme: ”Ehkä valmistamme teille suuren kulhollisen oikein hyvää pastaa, vaikkapa… katsokaa sitten, tarvitsetteko enää muuta.”

4) Maisemat ja tiivis asutus

Italia on niin suuri ja profiililtaan monimuotoinen maa, että sieltä löytyy varmasti jokaiselle oma tie ja maisema. Jos et halua hikoilla ylämäissä, polje vaikka Po-joen vartta ja suistoa. Jos taas haluat katsoa maisemia kauemmas, nouse kinkareille ja nauti. Maaseutua tai kaupunkeja, aina tiivis asutus takaa tiiviin palveluverkon, esim. vesivarastoja voi täydentää jatkuvasti tienvarren kahviloissa.

5) Majoitus

Majoitusta on tarjolla paljon, kaikkialla, ja varmasti jokaisen lompakolle sopivaan hintaan. Pyörän säilytys ei koskaan ollut ongelma, niille löytyi aina hyvä ja turvallinen paikka.

6) Junat

Italiassa on tiivis rautatieverkosto ja edulliset hinnat. Matkan hinta määräytyy kilometrien mukaan, esim. lippu Modenasta Bolognaan maksoi 3,10 € ja Bolognasta Riminille noin 8 €. Jos otat fillarin mukaan paikallisjunaan ostat yksinkertaisesti yhden lipun itsellesi ja toisen pyörällesi. Junan (yleensä) etuosassa on erillinen osasto polkupyörille. Siirtymätaipaleita voi siis halutessaan tehdä edullisesti junalla.

7) Voisiko enää olla mitään muuta?

I bike Italy

Hotel Annamaria, Cesenático, Italy

Lauantai 3.7. – Viimeinen polkaisu Mestreen

Haikeutta. Tänään oli viimeinen ajopäivä kolmen viikon Italian reissulla. Mestressä, Venetsian mantereen puoleisessa kaupungissa, odotti hotellihuone ja seuraavana aamuna aikainen lento Helsinkiin. Nuha oli vienyt voimia, ja muutenkin suurin into polkea tasamaata kohti määränpäätä ei ollut suuri. Tie 245 Bassanosta Mestreen oli ok, ei mitenkään erityinen. Parasta katseltavaa olivat lukuisat häät, joita lauantaina vietettiin jokaisessa kylässä, jonka läpi poljimme. Koko matkan KARTTA – MAP on tässä linkissä; olen merkinnyt sinne pisteitä, joiden kautta poljimme, ja joitakin tieosuuksia.

Lauantaipäivän häähumua

Alkumatkasta ohitimme Rossano Venetossa Wilierin tehtaan http://www.wilier.it/it/ . Perinteistä italialaista polkupyöränvalmistusta vuodesta 1906, runko mm. Marco Pantanille. Tässä vielä linkki YouTubeen, Bicycle World: Wilier Bikes with Mark Deterline. Pantanin patsaalla Cesenáticossa on itseoikeutetusti Wilierin runko.

Rossano Veneto

Cesenático 18.6.2010

Päivä oli tolkuttoman kuuma, vettä ja juomaa kului. Yhden täydennystauon pidimme Castelfranco Venetossa, jonka ydinkeskustaa ympäröi upea kaskiaikainen linnoitus.

Castelfranco Veneto

Parikymmentä kilometriä ennen Mestreä sattui reissun ensimmäinen välinerikko, minulta påamahti yksi takapinna poikki. Eipä siitä onneksi ollut merkittävää haittaa himmaillessa kohti määränpäätä. Mestreä luoteesta lähestyessämme kohtasimme varmasti koko reissun parhaat pyörätiet- ja kaistat, niitä oli ilo ajella. Pohjoisessa pyöräkaistoja on taajama-alueilla paljon, mutta niiden taso vaihtelee kovasti. Pääsääntöisesti valitsimme autotien, mutta joskus vilkasliikenteisellä tieosuudella salli pyörätie ajelun ja juttelun rinnakkain. Italiassa pyöräteiden käyttö on terveen järjen mukaista ja joustavaa. Niitä saa käyttää, mutta voit myös ajaa ajotiellä, jos sen parhaaksi näet. Kukaan ei osoita mieltä, se kuuluu asiaan, kunhan noudatat samoja liikennesääntöjä kuin muut.

Perillä Hotelli Antonyssa odotti Rooman hotelliin jätetty paketti, jossa olivat pyörälaukkumme. Pehmeät laukut sai pakattua tiiviiseen pakettiin, painoa koko pakkauksella oli alle 10 km. Jerry Napoli http://www.rentalbikeitaly.com/ oli järjestänyt kuljetuksen UPSllä oman firmansa kautta, hintaa palvelulle tuli noin 15 €.

Fillarilaukut

Saimma viedä pyörät ylös huoneeseen purkamista ja pakkausta varten, Mapin ei siis tarvinnut viettää aikaa autotalissa tai pihalla. Mukavampaa puuhaa ilmastoidussa huoneessa 🙂 Huoneen ikkunasta näkyi lahden toisella puolella oleva Venetsia, jonne minun ei todellakaan tehnyt mieli. Olin siellä huhtikuussa, kun kävin tervehtimässä kevätleireileviä Mapia ja Torveloa, ja muistan hyvin millainen ihmispaljous ja hälinä siellä oli jo silloin. Mitä se onkaan nyt, heinäkuun alussa?! Ei minulle, aoinakaan tänään, kiitos. Kylällä hotellin vieressä oli Gelateria, joka myi kotitekoista jäätelöä. Korvasin illallisen intohimollani, italialaisella jäätelöllä, tällä erää viimeisellä: jugurttia, pistaasia, sitruunaa ja suklaata. Mestren Parco San Giulianosta kantautui Aerosmithin konsertin ääniä. Sopisiko tämän tarinan loppuun Aerosmithin Dream on?

Ajot on ajettu

Päivämatkaa tuli 68,9 km. Näin ollen Minun oma Giro d´Italia 2010 oli pituudeltaan 1304,4 km. Mapilla pari lenkkiä pidempi…

Nove Colli – Nine Hills

Làhtiessàmme lauantaiaamuna Cesenaticosta saimme hotellin isànnàltà mukaamme Karttapaketin Bicycles in FC. Se on kompakti pieni paketti, jossa on Furli Cesena alueen tiekartta ja 21 korttia, joihin on merkitty pyòràilyreittejà kartta- ja profiilitietoineen.

Road Map in Furli Cèsena

21 erilaista reittià kàsittàvàt lenkkejà 40 kilometristà 136 km, ja kruunun jalokivenà viimeinen ”Nove Colli – Nine Hills” jonka pituus on 205 km. Myòs nousut vaihtelevat, tasamaasta 1247 metriin; 21. lenkillà kokonaisnousua on 3020 m. Pakeissa on myòs kortti, josta nàkee hultopaikat, sekà ajopàivàkirja, siis tàysi paketti vaikka kolmen viikon leirille 🙂

21 routes

Karttaa voi tiedustella osoiteesta www.turismo.fc.it .