Aihearkisto: Hyvä pasta – parempi poljenta

Syyskuun TDH 2011 pasta: Parsakaalipasta

Tätä minä keitän tänään 3. syyskuuta, Esikoisen syntymäpäivänä ja Tour de Helsingin aattona. Niin yksinkertaista ja niin hyvää! Parsakaalipastaa – la pasta coi broccoli. Huomiseksi Velodromin katsomoon on sitten uudet eväät 😉

Onko parsakaali superruokaa? No, ainakin se on hyvää ruokaa! Parsakaalista voi lukea lisää sivustolta Parsakaali.fi.

Pasta. Aluksi parsakaalipasta otteita kirjallisen ystävänikomisario Montalbanon elämästä: Noin 10 s pastansyöntiä ja 4 min ateria kahdelle.

Andrea Camillerin Montalbano dekkareissa ei muuten juuri polkupyörillä ajella; kolmessa viimeisen vuoden aikana lukemassani kirjassa on ollut vain yksi lause, jossa mainitaan polkupyörä. Yön tuoksu, L´odore della notte, WSOY. Liikennettä ohjaava peruskoulun talonmies kertoo, miksi hän ei kärsi sortumisen kaventamasta tieosuudesta, jossa mahtuu ajamaan vain yksi auto kerrallaan. ”Minä liikun polkupyörällä.” 

Tästä klassikkopastasta on monenlaisia versioita, tässä Paltsilainen versio jostakin italialaisesta kaimasta. Neljälle hengelle tarvitaan noin 500 g pastaa, 1 kg parsakaalia, valkosipulia, pikkuisen chiliä, pecorino-juustoa ja öljyä.

Pese ja paloittele parsakaali, keitä sitä suolatussa vedessä jokunen minuutti. Lisää joukkoon pasta ja keitä, kunnes se on sopivan kypsää.

Pastan ja parsakaalin poristessa paista pannulla viipaloidut valkosipulinkynnet ja chili. Valkosipuli saa ruskistua.

Valuta pasta, ota hieman keitinvettä talteen. Kumoa pasta-parsakaaliseos pannulle ja kääntele öljyssä. Voit tarvittaessa lisätä lorauksen keitinvettä.

Nautiskele raastetun pecorino-juuston kera.

Mainokset

Elokuun pasta: pienen pienet kanttarelit!

Kanttarelli, chanterelle, gallinaccio, pfifferling, kantarell, kukeseen.

Unkarin reissusta kotiuduttuamme Esikoinen tuli käymään meillä kaupunkimetsän reunassa. ”Toin teille tuliaisia, kai sä jotain näistä keksit tehdä.” Iso pussillinen kanttarelleja! Sen illan grillitofusalaatti oli jo tekeillä, joten kanttarellipastaa kokattiin seuraavana päivänä.

Heitin kylmään paistinpannuun hieman pekonikuutioita ja laitoin levyn päälle. Kun rasva oli alkanut sulaa ja pekoni hieman kypsentyä lisäsin joukkoon sipulia. Pekoni-sipuliseoksen kuullotuttua lisäsin joukkoon kanttarellit – niiden kypsyttämisen aste onkin sitten aika maku asia. Tänä vuonna kanttarellit ovat niin kuivia, että pekoninökäreestä on muutakin iloa kuin maku. Jos ei halua possua pannulle, ja miksei muutenkin, kannattaa sinne laittaa reilu siivu voita.

Reilusti kermaa tai vastaavaa kasvisrasvavalmistetta, persiljaa ja se on siinä. Suolaa, jos kaipaa, mutta sitä voi lisätä myös valmiiseen annokseen.

Lisäksi tuorepastaa, fetuccineja, ja täydellinen elokuinen makuelämys on valmis.

Päälle myllystä rouhittua mustapippuria ja ripaus sormisuolaa, savustettua merisuolaa.

Ilman tätä ruokaa ei elokuu ole elokuu 🙂 Muistakaa syödä kanttarellinne, pastalla tai ilman!

* * *

Huomenna viikon fillarina BMX-pyörä & nuori mies, joka tanssii fillarin kanssa 🙂

Heinäkuun pasta: mansikka-aika

”I don’t know one person who doesn’t like pasta. It is very similar to bread – both are made with flour and water and they both need an accompaniment.”

Italian restaurateur Antonio Carluccio

Lainaus on BBCn artikkelista Kuinka pastasta tuli maailman suosituin ruoka? Lue koko  15.6.2011 julkaistu juttu  TÄSTÄ LINKISTÄ.

Kesä, mansikat ja perhoset – mansikkapastaan keitetään luonnollisesti farfallea eli perhospastaa 🙂 eikä tässä kohtaa fiilistelyä edes muisteta, että paarmoja on olemassa.

Lämmin pasta, huoneenlämpöiset lisukkeet, kepeää ja maukasta kesäruokaa.

Sekoita ensin kastiketta varten hunajaa, persikka-omenaviinietikkaa ja sitruunalla maustettua oliiviöljyä. Halutessasi paahda pinjansiemeniä.

Keitä farfalle-pastaa suolalla ja öljyllä maustetussa vedessä, leikkaa sen kiehuessa mieltymyksesi mukaan pieniksi kuutioiksi, suuremmiksi suikaleiksi tai ohuiksi siivuiksi avokadoa, kesäkurpitsaa ja vihreää paprikaa. Puolita, viipaloi tai lohko mansikat.

Valuta pasta ja lisää siihen tarvittaessa hieman voita. Sekoita vihreät kasvikset lämpimän pastan joukkoon. Nostele sekaan varovasti osa mansikoista, osan voit jättää pastan päälle. Valuta pastan päälle kastiketta ja rouhi mustapippuria. Voit lisätä pinnalle myös pinjansiemeniä, basilikaa tai sitruunamelissaa. 

Mitä makiammat mansikat, sitä parempi pasta.

Kesäkuun pasta: Nokkospastaa

Kesäkuun pasta syntyi sunnuntaina 12.6. Porvoon kisoissa ja sieltä vielä kotiin polkeneen Apukuskin ruokkimiseen. Alkukesän ihanaa tuoretta nokkosta en viitsinyt lähteä niittämään, turvauduin Tallinnasta tuomaani kuivattuun nokkoseen.

Nokkospesto

Laita kulhoon tuoreita tai kuivattuja nokkosenlehtiä, 1-2 valkosipulin kynttä, cashew-pähkinöitä, raastettua parmesania, oliivi- tai rypsiöljyä. Sopivasti kutakin 🙂 Hurauta ainekset sauvasekoittimella tahnaksi. Maistele sekoitellessa ja lisäile ainesosia, jotta rakenteesta ja mausta tulee mieluisa. Keitä pasta ja kaada nokkospesto valutetun pastan sekaan.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Tallinnassa käydessä kannattaa piipahtaa apteekkiin ja ostaa kuivattua nokkosta, siitä on moneksi.

Toukokuun pasta: Parsalasagne

Kuvan parsapuntit ovat venetsialaiselta torilta, jossa kävin huhtikuussa 2010, juuri tuhkapilviepisodin päätyttyä. Matkustin lähes tyhjässä lentokoneessa ystäväni U:n kanssa Venetsiaan tapaamaan Dolomiiteilla polkevia puolisojamme. Ja nauttimaan Italian keväästä.

Pari kesää sitten ostin Berliinistä kaksi Spargel buchia, parsakeittokirjaa, joista toisesta löysin tämän kuukauden pastaksi kokkaamani parsalasagnen. Mielenkiintoinen, mehevä pasta, jossa besciamella-kastike on keitetty maidoon sijasta parsan keitinvedestä.

Edellisistä muistoista ja seuraavista aineksista syntyy neljälle herkullinen PARSALASAGNE:

1 kg parsaa, suolaa, 1 tl sokeria, 50 g voita, 50 g vehnäjauhoja, ½ l parsan keitinvettä, pippuria, (muskottipähkinää), 12 lasagnelevyä, 300 g crème fraîchea, 200 g parmesania

1. Huuhtele parsat, kuori ja siisti tyvi ja leikkaa ne noin 4 cm paloiksi. Keitä parsapaloja noin 7 min suolalla ja sokerilla maustetussa vedessä. Ota keitinvesi talteen, valuta parsat ja laita uusi lämpenemään 200 C asteeseen (kiertoilmalla riittää 180 C).

2. Sulata voi kattilassa, lisää jauhot ja keitä keskilämmöllä muutama minuutti. Lisää ½ l kuumaa parsan keitinvettä ja sekoita hyvin. Mausta suolalla, pippurilla ja halutessasi muskotilla. Lisää parsapalat varovasti kastikkeeseen.

3. Lado uunivuokaan vuorotellen muutama kerros lasagnelevyjä ja parsakastiketta. Mausta crème fraîche suolalla ja pippurilla ja lisää siihen parmesanraaste. Levitä seos lasagnen päälle ja laita uuniin paistumaan 25-30 minuutiksi. Anna lasagnen vetäytyä paistamisen jälkeen kymmenisen minuuttia. Tämä ruoka saattaa näyttää kummalliselta, mutta maistuu taivaalliselta 🙂 Todellista kevätpastaa!

 Kuvan pasta-annos näyttää läjältä, mutta oli todella maukas. Seuraavana päivänä, kunnolla vetäydyttyään, rakennekin oli jo täydellinen. Silloin kaikki talon kamerat olivat vain matkalla jonnekin…

* * *

Pääsiäisreissulla Leccossa teimme Kuopuksen kanssa yhden illallisvierailun Liernan leiriin, kassissa parsaa, pastaa, juustoja, pääsiäispullaa, oliiveja ym. Nopea ja herkullinen parsapasta kuudelle syntyi suurin piiretin näin:

500 g parsaa siistittään, pilkotaan pieniksi paloiksi ja kiehautetaan suolalla ja sokerilla maustetussa vedessä – keitinliemi otetaan talteen! Pannulle lorautetaan oliiviöljyä ja siinä paistetaan valkosipuliviipaleita, 1-2 kynttä/ruokailija. Kun valkosipuli alkaa ruskistua, lisätään pannulle prosciuttoa ja parsanpalat, kuumennaetaan muutama minuutti ja lisätään vielä kauhallinen parsan keitinvettä.  Lopuksi sekaan kumotaan 500 g keitettyjä juustotäyytteisiä tortellineja. Maukasta pikaruokaa! Ja paras parsapastaviini on tietysti se viini, jota talossa satuu olemaan  🙂

   

Pastatarina

Jotkut tarinat täytyy kertoa.

Miksi Italia? Kaksi syytä aivan kärjessä (60 hyvää syytä pyöräillä Italiassa) ovat hyvä ruoka ja mukavat ihmiset. Tämä tarina kertoo molemmista, toki myös niistä kauniista maisemista.

Monte Barro, Lecco, 922 m

Pääsiäistä edeltävänä keskiviikkona Kuopus lähti patikoimaan Como järven kaakkois-kulmassa, Leccon kaupungin vieressä sijaitsevaan  Monte Barron luonnonpuistoon; Monte Barron huippu kohoaa 922 m korkeuteen. Tietysti ilman ennakkosuunnitelmaa ja esim. karttaa, josta olisi nähnyt polut ja valmiit reitit. Suunnistaja painoi suoraan pöpelikköön. Monte Barrosta voi lukea esim. tästä blogista: A Day Tripo from Milan to Monte Barro.

Lecco, Monte Barrolta

Aikansa käveltyään hän osui kuitenkin polulle, jota jatkoi eteenpäin. Polku taas johti pienelle aukealle, jossa oli pari rakennusta. Toisen ovi oli auki ja koska se näytti mahdolliselta kahvilalta, astui Kuopus sisään suureen huoneeseen, jonka keittiössä hääräsi iäkäs herra ja rouva, ja kysyi kuppillista kahvia. Sai kahvinsa ja maksoi lantin.

Keittiössä oli selvästi lounas tulollaan, ja omasta lounaastaan huolehtiva nuori kysyi niukalla italian sanastolla höystetyllä englannilla, olisiko mahdollista ostaa lounasta? – Si si, spaghetti, ja paljon muuta tarinoi ystävällinen mies. Siis odottamaan.

Aikaa kului, herra hääräsi keittiössä, rouva kattoi pitkää pöytää. Lautasista päätellen lounaalle odotettiin useampiakin ruokailijoita. Viinipullot avattiin, leivät ja juusto nostettiin pöytään.

Jonkin ajan kuluttua tupaan astui joukko keittiönväen ikätovereita, selvästi metsätöistä tulossa. Iloisen puheensorinan keskellä pestiin kädet, asetuttiin pöytää, kehotettiin suomalaista tyttöä liittymään seuraan ja aloitettiin ateria.

Kuopus ei osaa italiaa kuin muutaman sanan ja fraasin, eikä muu seurue englantia sanaakaan. Siitä huolimatta keskustelu kävi vilkkaana, vierasta jututettiin, kyseltiin ja kerrottiin, esiteltiin ja maistatettiin juustot, pääsiäispullat ja oikeat tavat syödä ne.

Mitä tähän voi lisätä? Hyvä ruoka ja iloiset, ystävälliset, vieraanvaraiset ihmiset. Kohtaamisia, Bella Italia 🙂 Jälkeenpäin selvisi, että kyseessä oli talkoolaisia, jotka kunnostivat talven jäljiltä I ja II maailmansodassa taistelleiden Alpinien, alppijääkärien muistopaikkaa, ulkoilmakirkkoa, jossa pidetään kesäkuussa messu.

Miten tämä liittyy pyöräilyyn? Hmm… no, samaan aikaan Kuopuksen isä, Apukuskina tunnettu, pyöräili Como-järven kukkuloilla 😉 Ja Alppijääkäreistä saa aasinsillan Italian nykykirjallisuuden yhden helmen, Niccolo Ammanitin erääseen fillarikuvaukseen teoksessa Minä en pelkää – Io non o paura (Otava 2004):

Sinä aamuna olimme lähteneet liikkeelle polkupyörillä.

Tavallisesti teimme pikku retkiä talojen tietämillä, ajoimme peltojen laidoille, kuivahtaneelle koskelle, ja palasimme takaisin kilpaa ajaen.

Minun pyöräni oli vanha rautaromu, jossa oli paikattu satula. Pyörä oli niin suuri, että minun oli ajettava tangolta, jotta yletyin polkimiin.

Kaikki kutsuivat pyörääni Rotiskoksi. Salvatore väitti, että se oli alppijääkärin pyörä. Mutta minä olin kiintynyt siihen, olihan se alunperin isäni.

Jutun pastakuvat ovat luonnollisesti Kupouksen, jokunen yleiskuva minun. Ruokailusta ei ole kuvia – silloin syötiin ja seurusteltiin eikä häärätty kameran kanssa!

Huhtikuun pasta via Italia: Spagettia valkosipulilla ja öljyllä

Ensi viikolla apukuski ja 5-6 polkijaa lentävät kevätleirille Italian järvialueelle, Como-järven rannalle. Piipahdan itse samoissa maisemissa pääsiäisenä.  Kuukauden pasta johdattelee siis luonnollisesti Italiaan.

Viime kesänä lentäessäni apparin ja fillareitten kanssa Roomaan ostin lentokentältä matkalukemiseksi Andrea Camillerin Komisario Montalbanon tutkimuksia, Veden muoto, WSOY pokkari 2010. Italiankielinen teos La forma dell´acqua ilmestyi 1994, sen on suomentanut Helinä Kangas. Veden muoto on TVstäkin Eurodekkareina tutuksi tulleen Montalbano-sarjan ensimmäinen osa, aloitus.

Lukiessa poimin Camillerin dekkarista  ruoat, joita kirjassa syödään. Sieltä tuleekin siis luontevasti tämän kevätkuukauden pasta, todellinen klassikko, vaatimatonta mutta herkullista pastaa niukkaakin niukemmista aineksista: spagettia valkosipulilla ja öljyllä maustettuna. Sitä syödään pokkarini sivulla 87.

Kun Montalbano kuuli, että ovikello soi, hän laittoi pastan veteen ja meni avaamaan.

”Mitä olet minulle keittänyt?” kysyi Zito heti sisään astuessaan.

”Pastaa valkosipulilla ja öljyllä maustettuna sekä katkarapuja sitruuna-öljykastikkeessa.”

”Erinomaista!”

”Tule keittiöön auttamaan minua. Mutta heti ensiksi minun on kysyttävä sinulta yhtä asiaa: osaatko sanoa nopeasti ´postponoida prolongoidusti´?”

Toinen sisilialainen Montalbano pastaklassikko on la pasta coi broccoli – parsakaalipasta, jota syödään esim. TÄSSÄ 4 min pätkässä ja ja TÄSSÄ 10 sek kohtauksessa. Mutta tällä kertaa nopea, yksinkertainen, edullinen ja herkullinen Spaghetti aglio & olio.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

SPAGETTIA VALKOSIPULILLA JA ÖLJYLLÄ – Spaghetti Aglio & Olio noin neljälle.

320 g spagettia, 4 valkosipulinkynttä, 8 rkl hyvää oliiviöljyä (2/ruokailija), suolaa, persiljaa.

Lisää kiehuvaan veteen suola ja spagetti, keitä sopivaksi.

Kuori ja halkaise valkosipulinkynnet, poista mahdollinen vihreä sisus. Kuumenna laakea paistinpannu, laita pannulle valkosipulit ja päälle öljy. Kun valkosipulit alkavat ruskistua pienennä pannun lämpöä ja lisää persija sekä pari kauhallista spagetin keitinvettä, anna kiehua hiljalleen.

Kun pasta on ”al dente” valuta se ja kumoa pannulle. Sekoita ja kuumenna kovalla lämmöllä, lisää hyppysellinen suolaa.

Siirrä pasta tarjoiluastiaan, ripottele koristeeksi vielä persiljaa ja pirskota pinnalle oliiviöljyä.

Chilin ystäville suosittelen hieman tulisempaa versiota. Kun valkosipuli alkaa ruskistua lisää pannulle ensin 1-1½ pilkottua chiliä, vaikka siemenineen, kuumenna, ja lisää sitten persilja ja keitinvesi.