Aihearkisto: 2014 Helsinki-Italia all day long

Liian paljon hyvää – viimeinen rasti Italiassa!

” There is an olive three and a big oak in front of my home and usually a black and white cat laying in the shadow during the summertime. You will find this place, we´ll be waiting.”

image

image

Ja kuten yllä olevista kuvista näkyy, löysimme perille, minä ja Cycle Centerin lähettämä assistentti.

Kuluneen viikon aikana on tapahtunut paljon pieniä arkisia asioita, joista voisi kirjoittaa ja jakaa kaiken tai edes vähän. Kuten että täällä on kesäkurpitsa-aika, ja minä keitin kylmän kesäkurpitsa-jugurttikeiton. Maitotuotteiden ihanuudella voi yllättää ystävät jotka ovat tottuneet nauttimaan maitonsa maitona tai juustona.

Miten maituisi suomalainen kesäkeitto keskellä italialaista kesää, jälkiruoaksi  kotikakkujen parhaimmistoa.  Suunnistuksen MM-kisat, uudet pyöräilykengät, ylämäkiä, ihania paikallisia luomuviinejä, kuohkeaa ja maukasta taikinaa, ystäviä odottamassa aamutreeniä, tiskirätti, kenen tiskivuoro, espressopannun porina, sadetta ja ukkosta, lopulta myös aurinkoa.

Viime keskiviikkona Helsingistä 6.6. matkaan lähtenyt venetolainen kakkuvuoka on siis saapunut perille omaan kotiinsa Pohjois-Italian Schioon. Olemme pitäneet sille seuraa pian viikon verran, kumpin tahoillamme mutta yhteisessä vierashuoneessa leväten. Minun matkani jatkuu vielä pienen pienen hetken kotoa tullut suruviesti muutti suunnitelmat kerralla.

image

Kun ajattelen menehtynyttä läheistäni, häntä joka oli niin voimissaan ja täynnä iloa arkisista asioista, uskon yhä enemmän sanoihin ELÄ N.Y.T.

Pohjoisen Italian ihanuuksista vinkkaan myöhemmin.

 

Mainokset

Bike of the Week 29/2014 – Get up, stand up!

image

Schio, Veneto, Italy.

Contro il razzismo, contre le racisme, rasismia vastaan, against racism.

Get up, tand up, stand up for your rights!

Montegrappan kautta maaliin

Helsingistä perjantaina 6.6. matkaan lähtenyt kakkuvuoka on nyt perillä, omassa keittiössään Schiossa. Keltaisten gerberoiden kera se lähettää terveisiä HePon Kukkahattu tädeille ja kaikille muille sen matkaa seuranneille.

image

Ennen maanantain 7.7. etappia Predazzosta Passo di Rollen yli Fonzasoon kävin vielä kerran kokeilemassa Caseificio Sociale Predazzon ovea, joka oli auki. Ostin kaksi palaa Puzzone di Moena juustoa ja purkillisen kirsikankukkahunajaa, jota en ole koskaan aiemin edes maistanut. Olin menettää järkeni kahden paikallisen hunajantuottajan lajityyppihunajia pursuavan hyllyn edessä, sillä ymmärsin hyvin, etten voisi kuljettaa fillarissina kaikkea mitä haluaisin maistella, vaikka sivulaukut voikin ylipakata. Ihan on riittävästi kiloja kinkareiden yli kuljetettavaksi jo omasta takaa 😉

Apukuski oli edellisenä päivänä polkenut Passo di San Pellegrino & Passo di Valles lenkin, joten alkumatka Rollelle oli tuttua. Niinpä hänellä oli mielessä hyvä huoltopaikka, kun Kamelin takarengas alkoi hiljaa tyhjentyä. Jos sinne asti kitkuteltaisiin. Matkan toinen rengasrikko.

Kolmannen kerran takarenkaani tyhjeni torstaina 10.7., ajellessani omaa sight seein lenkkiä Schiosta länteen, Apukuski oli suunnannut sciolaisen ystävämme Stenin/Team Orvokki Asiagoon ja poiminut sieltä matkaan toisen Team Orvokki 2014 ajajan HeliVeikin. Olimme majoittuneet Schioon ystäväperheemme luo ja  olin luonnollisesti unohtanut, että työkalut ja vararenkaat kulkevat sivulaukuissa. Koska olin liikkeellä kevyillä pakaaseilla ei minulla luonnollisestikaan ollut mitään millä tilanteesta selvitä. Muutaman kilometrin kitkuttelin polkemalla hitaasti koko paino eteenpäin siirrettynä, se toimi ylämäessä mutta ei enää laskussa, kun rengaskin alkoi olla tyhjä. Taluttelin muutaman kilometrin Malon kaupunkiin, jossa löysin vanhan herran pitämän pyöräkorjaamon. Vaihdoimme yhdessä renkaan samalla niitä näitä jutellen, hän italiaa, minä muutamalla italian sanalla höystettyä suomea. Kohtaamisia, joiden vuoksi kannattaa tehdä tyhmyyksiä, kuten ajaa ilman vararengasta.

Maanantain tie Passo di Rollelle ja sieltä edelleen Cismon joen solaan oli todella kaunis, juuri sellaista maisemaa, jonka osaksi mieleni mieluusti muuttuu, Matti Rämöä siteeraten. Rollen huipulla (1984 m) oli Gino Bartalin muistolaatta. Bartali voitti Italian ympäriajon vuosina 1936, 1937 ja 1946 sekä Ranskan ympäriajon vuosina 1938 ja 1948.

Ennen Schiossa sijaitsevaa kakkuvuokamaalia päätimme kuljettaa vuokaa vielä legendaarisen Monte Grappan huipun kautta, siitäkin huolimatta, että jo aamulla satoi vettä. Luvassa olisi märkä päivä, mutta mahdollisuus nousta Grappalle eri reittiä kuin edellisellä kerralla 2010 oli ylivoimaisen houkutteleva.

Ajoimme tällä kertaa viinavuoren ylittävän tien pohjoisesta etelään, pohjoinen reitti on vähemmän suosittu ja ainakin sadepäivänä hiljainen. Ainoa tapaamamme pyöräilijä oli sveitsiläinen mies, joka vaihtoi huoltoautoa ajeneen puolisonsa kanssa ajovuoroa samassa galleriassa, jossa me vaihdoimme kuivia vaatteita ja odotimme yläpuolellamme olevan ukkoskuuron siirtymistä hieman kauemmas. – Everything ok, do you need something? kysyi herrasmies, hymyilimme molemmat, hän tiesi vastauksen. Mitä ilmeisemmin hän oli toteuttanut omaa unelmaansa kapuamalla saman tien huipulle etelästä, sen jota me laskettelisimme alas.

Sadetta en pelkää, mutta ukkosen edessä olen nöyrä. Rukoukseni: – …jos siunaat ja varjelet näitä lehmiä täällä pellolla joka päivä, niin siunaa ja varjele minuakin pikkuisen. Vaikka tiedän, että minä hakeuduin tänne omasta vapaasta tahdostani, nuo lehmät eivät.

Niin se vain nousi Kameli 16-17 % prosentin suorat, hyvin on pyörällä matkakunto kehittynyt. Terveisiä vaan sinne Helsinginkadulle Cycle Centeriin! Ja se tunne, kun olet huipulla, ravintola on auki ja sen ovesta huokuu lämmin ilma. Grappa Grappalla.image

Grappa-päivän päätteeksi majoituimme Bassanon kaupunkiin, samaan Hotelli Brenneroon kuin aikaisemmalla kerralla – nyt tuo nimi sopi matkaamme paremmin kuin silloin. Illan päätteeksi söimme hotellissa jäätelöä, Apukuski katseli legendaarista Saksa-Brasilia jalkapallo-ottelua, minä luin sujuvasti selkä televisioon päin.

Puolessa välin Grappaa muistin, että Predazzosta ostamani Puzzone-juustot olivat jääneet aamulla hotellimme jääkaappiin. Takaisin en halunnut kääntyä, jääköön. Bassanon vastaanotossa meitä odotti jo viesti, hotellin isäntä oli huomannut saman.

Seuravana aamuna minä käyskentelin kauniissa Bassanon kaupungissa ja Apukuski lähti hakemaan juustoja, tällä kertaa tasaisempaa reittiä. Lopputulos oli hyvä neljän tunnin lenkki, mutta tie Fozasoon ei löytynyt, sinne siis jäivät juustot. Täytinpä siis sivulaukkuni muutamalla pullolla elämän vettä, Aqua Vitae, POLI perheen Grappa-museon antimilla. Luvassa oli lyhyt (44 km) polkaisu tasaisella maalla kohti kakkuvuoan kotia, Schioa.

Bike of the Week 28/2014 – SS 48 Italy

image

 

image

 

Val di Fiemme ja italiaa Italiassa

Saavuin fillarilla Italiaan viime torstaina, Inssbruckin kautta ylös Brenneroon ja sieltä alas Vipitenoon/Sterzingiin. Seuraavana päivänä kävimme Apukuskin kanssa pientä kielipoliittista kisailua, hän luki kylteistä aina paikkakunnann ensimmäisen nimen ja minä käytin sitä jälkimmäistä, italiankielistä.

Etelä-Tirolissa suurin osa asukkaista on saksankielisiä, koko alue liitettiin Italiaan melko myöhään, ensimmäisen maailmansodan jälkeen 1919. Sitä ennen se oli osa Itävalta-Unkaria. Ja kyllähän Vipitenon pikkukaupunki olikin kuin itävaltalainen kylä, joka tosin tarjoili italialaista ruokaa – onneksi. Totta puhuakseni, aloin jo väsyä nahkahousuihin ja halusin kiihkeästi päästä eteenpäin.

image

Valitsimme Vipitenosta (948 m) Bolzanoon tien SS 508 joka nousee aluksi passo Pennesiin ja laskee sieltä Pennesin solaa pitkin Bolzanoon. Nousu passo di Pennesiin tarkoitti noin 16 km yhtämittaista ylämäkeä, mikä oli täyteen lastatulla Kamelillani melkoinen urakka. Ensimmäiset 7 km olivat haastavimpia, vauhtini oli  5-6 km/h mikä tarkoittaa, että tuulettomalla tiellä ystävälliset kärpäset pörräsivät parvena perässäni. Ylevää. En pystynyt edes juomaan ajaessa, joten pidin aina 2 km välein juomatauon. Ensimmäinen kahvitauko oli jo 7 km jälkeen, heh heh.

Pyöräilin ylös hihattomassa paidassa ja lyhyissä ajohousuissa, huipulla (2211 m) puin irtolahkeet, pitkähihaisen aluspaidan, ajopaidan, sadetakin, huivin ja hanskat, jotta tarkenin syödä pinaattignocchini ulkona. Huipulta alkoikin sitten elämäni pisin lasku, noin 50 km alamäki Bolzanoon (262 m), joka sijaitsee siis lähtöpaikkaamme alempana.

Vaikka Bolzano on Etelä-Tirolin pääkaupunki tuntui minusta että olin saapunut oikeastaan italiaan. Italiainen ystäväni kommetoi tuntemustani huvittuneena, hän sanoi tuntevansa päinvastoin Bolzanossa tuulahduksen Itävaltaa, ”koska kaikki puhuvat saksaa”. Ehkä tuntemukseni tulivat rakennuksista, jotka alkoivat näyttää italialaisilta, alppimajat eivät siellä kukkineet. Ja majapaikkamme Arts hotel huokui selvästi Italiaa ja italiaa.

Bolzanosta etelään lähtee mainio pyöräreitti, joka on ilmeisesti rakennettu osittain vanhan tien päälle. Laskettelin Appianon ja Caldaron viinialueiden kautta Oraan, josta aloitin nousun ylös kohti Val di Fiemmen laaksoa (SS 48). Alkumatkan tienvarrella vuorottelivat omena- ja viinitarhat, omenasatoa oli myös myynnissä tien varren suoramyyntipisteissä. Pyöräretkellä minulla on tapana syödä vähintään omena päivässä, siitä saa kuituja, vettä ja suun makeaksi. Halusin ostaa itselleni yhdeltä kojulta omenan, mutta myymässä ollut tyttö ei missään nimessä halunnut maksua, vaan antaa sen minulle lahjaksi.

Varsinainen pysähdyspaikka oli Fontanefreddessä, Monte Cornon kansallispuistoon vievän tien risteyksessä. Edelläni polkenut Apukuski oli löytänyt hienon macellerian, lihakaupan, jota minä vertaisin lähinnä Stockan herkkuun – en koon vaan valikoiman suhteen. Tai ehkä se Stocka kalpenee tämän rinnalla? Appari oli teettänyt valmiiksi juusto-speck leivät, ne syötyämme pääsimme tutustumaan kellariin, jossa lihat ja makkarat kypsyivät. Harmi, että kuvauskalusto jäi yläkertaan.

image

Val di Fiemmen laakso on tullut tunetuksi pohjoismaisten hiihtolajien keskuksena, siellä on mm. järjestetty MM-kisat kolmesti (1991, 2003, 2013). Predazzossa, jossa vietän parhaillaan poikkeuksellisti kaksi yötä samassa paikassa, on mäkihyppystadion, jonka ohi vie hieno pyörätie Predazzosta Moenaan. Ja ainakin heinäkuisena sunnuntaina pyöräilijöitä oli liikkeellä paljon, niin pershikeä polkevia lycra-Lasseja kuin ruutupaidoissaan fiilisteleviä pariskuntia ja ryhmiä. Kaikki mahtuu 🙂

 

Sain vinkin, että alueelle tyypillistä PUZZONE juustoa saisi osuuskunnan myymälästä Predazzosta, ja googlen avulla löysinkin osoiteen. Kotisivuilla kerrottiin, että sunnuntaisin liike on auki vain iltapäivällä, no mikäs siinä. Pyöräiltyäni paikalle löysin ovesta lapun, jossa myymälän kerrottiin sunnuntaisin olevan auki vain aamupäivällä. Ah, tämä on todella Italiaa! Predazzossa todellakin soljuu italian kieli, olen saanut käyttää vähäistä sanavarastoani selviytyäkseni arjen olennaisuuksista, ruoasta ja majoituksesta. Che bello!

image

Inn joki, Innsbruck ja Italia!

Passausta, jossa Inn joki laskee Tonavaan, alkaa (tai loppuu) hyvin merkitty pyöräreitti, jota päätin seurata ainakin Innsbruckiin asti. Siellä tapaisin Apuajajani, joka saapuu sinne lentäen + junalla tuorein jaloin, uusi reittisuunnitelma tehtäisiin yhdessä.

Reitti kulkee todella joen vartta. Minulle jäi vaikutelma, että se on pääosin hiekkateita, vaikka päälystettyjäkin osuuksia oli. Osa teistä on pelkästään pyöräilijöille ja kävelijöille, osa taas pieniä huoltoteitä, joilla liikenne on olematon. Aika ajoin reitti nousee myös varsinaiselle autotielle.

Yövyin matkalla Passausta (D) Innsbruckiin (A) kolme kertaa, päivämatkani vaihtelivat 60-150 km välillä sillä periaatteella, että sadepäivinä ajetaan ja aurinkoisina pidetään kunnon kulttuuritaukoja.  Yksi poutainen päivä sattui sopivasti osuudelle, jonka varrella on Kufsteinin kaupunki ja sen upea linna.

Stubenbergissä Hotelli – Gasthaus zur Postin vastaanotossa minua odotti hauska yllätys. Roxana, romaniaa äidinkielenään puhuva vastaanottovirkailija, oli odottanut jo varaukseni saavuttua pääsevänsä keskustelemaan suomalaisen vieraan kanssa. Roxana on opiskellut kaksi vuotta Vaasassa, mikä on lyhyt aika oppia kieli niin hyvin kuin hän sen taisi, varsinkin kun opinnot olivat englanniksi. Roxana tosiaan puhui hyvää suomea, kiitos Vaasa 🙂

Yksi kuluneiden viikkojen vaikuttavimmista hetkistä oli maanantain polkaisu Stubenbergistä (D) Rosenheimiin (D). Olin tehnyt matkaa sateisena päivänä noin 125 km, kun 25 km ennen määränpäätäni nostin katseeni märästä, harmaasta asfaltista ja näin ensimmäisen kerran vuoret. Herkistyin, itkin ja nauroin, en loppumatkasta tuntenut kylmää, nälkää enkä väsymystä. Lauloin sydämeni kyllyydestä ja Kameli rullasi.

Seuraavat päivät ajoinkin vuorten välissä, Inn joen laaksossa, kohti Innsbruckia jossa minua odotti Apukuski. Hän oli saapunut aamupäivällä Müncheniin ja sieltä junalla Innsbruckiin ja oli päiväunilla minun kolistellessa huoneeseen. Ainoa pieni harmi oli se, että oma fillari oli jäänyt Helsinkiin. Finnair ei kuljeta pakkaamattomia polkupyöriä, mikä oli meille yllätys, moni muu lentoyhtiöhän näin tekee. Pyörä oli tarkoituksella pakkaamatta, sillä Appari ei palaa samaa reittiä eikä samalla lentoyhtiöllä, lisäksi meillä on ihan hyviä kokemuksia pakaamattoman pyörän kuljetuksesta. Kyllä, ongelma oli asiakkaan, varmasti se oli lukenut siinä pienellä kirjoitetussa tekstissä jonka kaikki muut aina lukevat tarkkaan.

Pyöräasia järjestyi yllättävän hyvin. Turisti infon kautta löysimme vuokraamon, ja vaikka suurin osa täällä vuokrattavista pyöristä on maastopyöriä, tapahtui se ihme, että heillä oli yksi Apparille riittävän suuri maantiepyörä. Siis matkaan, ylös kohti Brenneroa ja Italiaa!

Innsbruckista alkoi noin 40 km nousu kohti Brenneroa, jonka jälkeen laskettelimme reilut 20 km Vipitenoon. Italian puolella alkoi loistava pyörätie, osan matkasta se oli rakennettu vanhan radan pohjalle. Loistava pinta ja upeat maisemat, en ole eläessäni ajanut niin hienoa fillarireittiä. Ja meille se oli vielä alamäkeä.

Matka Helsingistä Italiaan on nyt tehty – tai sitten se on vasta alkamassa. Nyt reittisuunnitelmat ovat täysin auki, ehkäpä aamu tuo joitakin ajatuksia.

Bike of the Week 27/2014 – Passau (D)

Passau, Germany, 29.6.2014

image

 

image

 

image

 

image

 

image