Aihearkisto: 2012-04 Nice Nizza :)

Sunnuntaiajelua – Gorges du Verdon

Nizzassa ja sen lähiympäristössä voi yhtenä kevätsunnuntaina kokea meren ja Alpit, sinisen, vihreän ja valkean, kevään lämmön, sateen ja kylmän alamäkihorkan.

Paikallisjuna on hyvä apu, vaikka kyseessä olisi vain muutaman kymmenen kilometrin siirtymä. Junassa on aikaa sulatella aamiaista ja säästää energia päivän ensimmäiseen nousuun.

Apukuski junaili sunnuntaiaamuna fillarinsa kanssa hajuvesiteollisuuden keskuspaikkaan Grasseen, joka on Nizzasta Cannesin kautta kulkevan paikallisjunan pääteasema. Tuon lähemmäksi ei junalla tuohon suuntaan pääse. KARTTA (violetit merkinnät) Tavoitteena oli nähdä Gorges du Verdon , jos kaikki vain sujuisi hyvin.

Aamulla Nizzassa satoi ja lämpötila oli 11 C, Helsingissä 2 C. Tosin tänne kotiin oli luvassa enimmäkseen aurinkoista. Tämmöistä tämä on, Euroopan kevät.

Appari lähti polkemaan Route Napoleonia, mikä tarkoittaa tietä N85 (D6085). Tätä reittiä Napoleon palasi vuonna 1815 Elbalta, se pitäisi olla merkitty lentävää kotkaa kuvaavin veistoksin. Osuudelle Castellana-Grasse niitä ei kuitenkaan mahtunut, tai ainakaan Appari ei niitä huomannut.  Tie nousee heti alussa 1000 metriin, jossa se suurinpiirtein sitten kulkeekin, kunnes laskeutuu Castellanan kaupungin kohdalla noin 700 metriin. Appari kääntyi kuitenkin jo ennen Castellanaa tielle D21, myöhemmin D71, ja  polki kohti kanjonia, välillä kunnon vesisateessa. Kanjonin tietävillä tie näyttää kumpuilevan ylös ja alas, alimmillaan se taitaa käydä 680 metrissä.

Grand Canoyn de Verdon -rotkoalue, Gorges du Verdon,  on Euroopan suurin kanjoni. Sen pohjalla kulkee luonnollisesti Verdon-joki. Korkeimmillaan kanjonin seinämät kohoavat 700 m korkeuteen. FLIRK-kuvia

Kanjonin jälkeen tie nousi sieltä 680 metristä vielä 1280 metriin, josta Aiguinesin kylään laskeutuessa saikin sitten kokea kunnon alamäkihorkan. Kahvitauko muuttui kuumaksi suihkuksi Hotelli du Vieux Chateaussa. Enempää vesisadetta ei yksin viitsi jaksaa. Ikkunasta näkyi Sainte-Croix-järvi.

Maanantaina paluumatka Castellanaan (D952) ja sieltä edelleen Route Napoleonia (D485) Grasseen oli huomattavasti helpompi kuin menomatka. Grasseen laskautuessa tuli päälle vielä kunnon sade, siihen on vain pakko täällä keväällä tottua ja varautua. Junassa repusta kuivaa päälle ja takaisin Nizzaan!

Mainokset

Gelato! Ja sitten Col de Turini…

Toisena Nizzan päivänä pääsivät Apukuskin intohimot valloilleen: suuri italialaisen jäätelön ystävä polkaisi luonnollisesti Italian puolelle Ventimigliaan jäätelölounaalle.

Menomatka Monacon läpi sujui nohevasti tiet tuntevassa porukassa, takaisin päin tulikin sitten koluttua kaikki parkki-, huolto- ja motarinliittymätunnelit. Vaikka maisemat olivat kauniita oli ajaminen autoille suunnitellussa minimaassa stressaavaa. Kyrön sanoin, kyllä en mene uudestaan. Ainakaan fillarilla.

Kolmas päivä lähti käyntiin junamatkalla (n. 7 €) Nizzasta Sospeliin (348 m), josta alkoi ylämäkiveivaus Col de Turiniin (1607 m), tietä D2566 pohjoiseen. Ei tarvinnut olla neropatti ymmärtääkseen polkevansa legendaarisella Monte Carlo -rallin pikiksellä. Tour de France on kiertänyt tämän kinkareen kautta kolmesti, viimeksi 70-luvulla.

Lumiraja oli noin 1500 metrissä. KARTTA on oheisessa linkissä.

Paluutie D19 oli mainio valinta. Tie pysyy pitkään ylhäällä rinteessä eikä laskeudu solaan ja tarjoaa näin mukavat maisemat. Tällä pätkällä oli päivän toinen pyöräilijä, ensimmäinen on tietyysti Appari itse. Hetki seuraa. Aiemmin ylhäällä ei näkynyt juuri autojakaan.

Tähän aikaan vuodesta sää luonnollisesti vaihtelee melkoisesti. Alhaalla lyhyet, ylhäällä talviajotakki ja alamäkihorkka.

Toiset lähtee Nizzaan, toiset lähtee töihin

En ole ihan varma, miten tässä kävi näin.

Pääsiäisen jälkeisenä aamuna minä pyöräilin töihin, Apukuski nosti Natsaan pakatun fillarin taksiin.

Töiden jälkeen minä pyöräilin keskustaan, Appari kokosi fillarinsa Nizzassa. Minä polkaisin Kriittisen pyöräretken, Appari joelle, pohjoiseen ja ylös Giletten kylään.

Helsinki +4 C, Nizza +12 C.

Nyt ei auta kuin tehdä välttämättömyydestä hyve, kyllä tämä Todellinen Pohjoinen Helvetti ja neljä vuodenaikaa on upea juttu. Mikään ei ole niin jännittävää kuin sepelin rahina renkaan alla…

Keskiviikkona Apukuskin tähtäimessä oli Isola 2000 ja yläteiden lumitilanteen katselmus (Ski Center Isola 2000), minulla Kannelmäen Prisma ja Eat & Joyn juustotiski. Hilmaa kiitos. Syntynyt Suomessa, juuret Käkikellomaassa.

Isola 2000 on hiihtokeskus, joka nimensä mukaisesti sijaitsee 2000 m korkeudessa. On sinne Nizzan rannoilta yksin kapuaminen. Apparilla oli suunnitelmissa jatkaa Italian rajalle, mutta vastassa oli hyvissä ajoin isot kyltit, joissa ilmoitettiin tien olevan suljettu. Hyvä niin, sillä info-taulun mukaan lämpötila 2 400 m korkeudessa oli -3 C mikä tarkoittaa, että tielle valuneet sulamisvedet olivat suloisesti jäässä.

Tie D 2205 on kuulemma kokemisen arvoinen, vaikka ei ole edes maisematieksi merkitty. Hyvin ylös ajettavissa ja vastaavasti alas lasketellessa ei juuri tarvi jarrutella.