Aihearkisto: 2012-02 Muu maa Mallorca

Muu maa Mallorca part II – isä, tytär ja ystävät (sisältää myös Viikon fillarit 10 ja 11)

Uskon kirjoittaneeni tarina & kuvasarjan ”Muu maa Mallorca” kaksi vuotta sitten, helmikuussa 2013, kun näihin aikoihin vierailin tuolla pienellä moni-ilmeisellä saarella tapaamassa toveri Apukuskia.

On uuden tarinan aika,  jotain vanhaa, jotain uutta. Apukuskini kevätleiri Mallorcalla 28.2.-14.3.2015, tällä kertaa mukaan lähtee Kuopus ja Muutama Hyvä Ystävä.

Tästä se alkaa…

LAUANTAI 28. helmikuuta 2015

Aamulento Köpiksen kautta Mallorcalle, fillarit kasaan/nouto ja tielle. Vaan kuinkas sitten kävikään?

Appari: Nyt hotellilla. Aamukoneeseen, lähtö 7:05. Köpiksen lentokentällä nyt 10 000 laukkua, joten huomenna voi olla kulttuuripäivä.

Kuopus: Kuuden tunni jonotus rasittaa jalkoja paljon enemmän kuin vastaavan pituinen fillarilenkki. Köpis on kiva mutta Pieni merenneito on todellakin pieni, pelkkä kikkare kiven päällä.

Mane: Kuudes tunti jonotusta. Eivät mokomat tarjoile jonoon kuin vettä. Missä bisse?

Sirkku:

11025967_10153754925709762_2604426060074044731_n

SUNNUNTAI 1. maaliskuuta 2015

?God morgen Copenhagen?

Appari: Nyt Hiltonissa. Kohta alkaa hiihto. Huomen aamulla Air Berlinillä Düsseldorfin kautta Palmaan.

Kuopus: Oli pakko osataa vaihtovaatteet. Hiltonin suklaaputous ja lettubaari. Kai tässä pitää lähteä tappamaan aikaa kaupunkiin.

Mane: Lomakohteena lentokenttä. CPH. Eilen 7 tuntia, tänään 3. Huomaa kivat oliivipuut, ihan kuin Espanjassa.

Sirkku: Toista vuorokautta lentokenttäpummina Köpiksessä. Voi olla vaikeeta sopeutua normaalielämään tän jälkeen.

IMG_4232

MAANANTAI 2. maaliskuuta 2015

?Way to go? Hyvin se sujuisi Hiltonissakin…

Apukuski: Kentällä. Taas yritetään.

Kuopus: Ei luultavasti saada laukkuja muutamaan päivään ja jos pyörät ehtii ollenkaan se on Jumalan ihme, sanoi virkailija.

Mane: Ovat lenkillä jo Kuopus ja Appari. Mäkin lähden kohta; Sirkku yhä flunssassa.





Jumala tekee edelleen ihmeitä, toim. huom. 😉

TIISTAI 3. maaliskuuta 2015

Luvassa iltapäivällä: Helsinki +2C, Palma de Mallorca +19C

Apukuski: Aurinko paistaa ja lämmittää. Sirkku on laittanut safkat. Huomenna sade- ja kulttuuripäivä, mun safkat, pitää hakea isompi kattila.

Kuopus: Osa yksi: Raatomäki eli kauden eka oikea ylämäki selätetty. Osa kaksi: ”älä kato sitä karttaa mä tunnen tämän tien” (M. Priha hetki ennen eksymistä). 



 

Mane: Elämän olennaisimpia asioita…



KESKIVIIKKO 4. maaliskuuta 2015

Kuopus: Tänään olin rosvo koska oli kylmä. Ja koska sadattelin niin paljon tempovedoissa.

Sirkku: Tunel todettu hyväksi lääkkeeksi kylmetykseen. 😊 Palman katedraali todettiin majesteettisen vaikuttavaksi. Kulttuuririennoissa pääsimme tutustumaan myös paikalliseen olutkulttuuriin ja mallorcalaisiin pienpanimo-oluisiin.

Apukuski: Olin päivän lähes kotimiehenä, flunssainen olo. Muut kävi kaupungila kulttuuririennoissa, kun päivällä piti sataa. Ei satanut. Päikkäreittein jälkeen lähdin Kopuksen kanssa temporeitille muutamaan vetoon. Mane ja Sirkku lähtivät 3 varttia myöhemmin samaa alkureittä tavoitteena Curan nyppylä. Ja kastuivat jo mennessä läpi läpi ja lämpöä oli plus 8C. Takaisin vaihtamaan kuivat ja Sirkun kalusto. Horkka jatkui ja uudelleen lähtökynnys ei ylittynyt.





Mane



TORSTAI 5. maaliskuuta 2015:

Apukuski: Tää oli kyllä ihan huippu päivä. Curaan asti oli plaani mennä kaikki kimpassa, mutta ajettiin yhdessä koko päivä. 😊
Mattimatti



Kuopus: Aurinkoa ja räntäsadetta. Ja uhkaava kurkkukipu…

Mane: Minä ja Minä otimme mittaa toisistamme alamäessä. Tasapeli. Vaikka. Loput jäö lukijan mielikuvituksen varaan. 

Sirkku

PERJANTAI 6. maaliskuuta 2015

Kuopus: Naama paloi eilen. Amatööri Petteri Punakuono.

Apukuski: Ei menty vuorille, tasamaata poljettiin. Olo menee huonompaan suuntaan. Huomenna poljen kaupunkifillarilla katedraalia katsomaan ja lääkäriä tapaamaan.

Mane: Poljettiin 120 km vastatuuleen. Matit veti. Sirkku ja Kuopus nauttivat peesistä. Kaikilla oli superkivaa. Illalla veti vain nuorempi Matti. Bisseä. Yllätys?





LAUANTAI 7. maaliskuuta 2015:

Apukuski: Tänään on treffit Veronican kanssa. Tapaamispaikka Clinica Juaneda Emergency Entrance. 



Sirkku & Mane, time to say goodbye…  



Sirkun ja Manen lähdettyä kotikonnuille saapui Apparin ja Kuopuksen seuraksi Ulla ja Hessu.

SUNNUNTAI 8. maaliskuuta 2015

Kuopus:



Apukuski: Totaalinen sissälläolo- ja lepopäivä, jälkitarkastus on keskiviikkona. Ulla ja Hessu ajelivat kaupunkiin, Kuopus luki rannalla tentiin. Huomenna lähtevät kolmisin.

Illalla naistenpäivän kunniaksi ruokailtiin ulkona, saaren antimista maisteltiin grillattua kalaa, mustekalaa ja lampaan etukoipea. Sillä eihän elämä ole pelkkää polkupyöräilyä, se on myös hyvää ruokaa ystävien seurassa!





MAANANTAI 9. maaliskuuta 2015

Apukuski: Today Lasagne alla Napoli. Let see what will happen. Without eyeglasses I missunderstood…

Kuopus: Cura vielä kerran, tosin nyt ei räntäsateessa vaan auringonpaisteessa. Ja 4 x 4 aka neljännellä varmasti yöhön -vedot





TUESDAY 10.3.2015

No comments.

KESKIVIIKKO 11.3.2015

Apukuski: Lääkäripäivä. Jälkitarkastus. Karttapyöräilyä huomisen varalle. 

Kuopus: Vihdoin mäkeen. Miten se syke voi nousta niin ylös vaikkei tunnu pahalta, en ymmärrä ihmiskehoa…



TORSTAI 12.3.2015

Apukuski: Back in the business!



I´m on road again…

Kuopus: Tänään kiukutti oma huonous. Onneksi sekä kiukku että huonous lähtee polkemalla ja maisemat on upeat. 

JK. Tuttavani kuume vierailee taas. Ehkä siinä tekosyy hitauteen?

Ulla & Hessu: Kotiruokaa, lähiruokaa. Lammasta ja valkosipuliperunoita 🙂



PERJANTAI 13. maaliskuuta 2015

Apukuskin, Kuopuksen ja kummisedän & -tädin viimeinen täysi päivä Mallocalla. Ja Apparin ainoa harjoitus koko kahden viikon leirillä. 

Perjantaina nelikko polki yhdessä Bynyolaan, josta he päiväkahvin jälkeen erosivat kahdelle eri reitille. Toiset Solleriin, toiset mäkeen Orient-Alaro. Sollerin nousussa isä ihasteli nuorta energiaa, ja huipulla kohtasi kaksi kaimaa. 

Kuinka ollakaan, paluumatkalla seurueet sattumalta kohtasivat. Vai oliko se sattumaa, kun paikkakin oli hunajatarhan portti? MIEL! Apukuski lähti taloon, muut jatkoivat matkaa. Siitä sitten kehkeytyikin influenssasta toipuneen Apparin ensimmäinen harjoitus.

– Pyysin alueen erikoisuuksia ja laadultaan superia 😉

Appelsiininkukka- ja metsähunajaa, lauantaiyönä jo Helsingissä!

– Purkit taskuun ja sitten piti ajaa toiset kiinni. Kovaa olin menevinäni, mutta hotellille asti piti luukuttaa. Ei ketään. Kuiva paita ja takas päin. Olivat ainoassa mahdollisessa paikassa tehneet sakkolenkin, joten pääsin vielä vetämään yhden vastatuulipätkän. 





Tunel Mallorcalta, kyytönmaitojugurtti Kangasalta

Pyöräilystä on moneksi. Vaikka avaamaan uusia makuja.

Odotin helmikuun viimeisenä sunnuntaina molempia tyttäriäni päivälliselle. Olin selaillut uutta Glorian Ruoka & Viini lehteä ja löytänyt sieltä sekä pääruoan, karitsanjauhelihamureke italialaisittain, että jälkiruoan, sitruuna-jugurttitortun. Tortun koristeena ja makulisänä oli sitrussalaattia, jonka marnadissa oli mm.sitruslikööriä. Päätin siirtää tästä kohdin sitrukset sivuun ja korvata liköörin Apukuskin Mallorcalta tuomalla Tunel-liköörillä.

Miksi sain Mallorcan fillarileiriltä pullon Tunelia?

– Tämä mainos näkyi siellä monen paikallisen pyöräilijän paidassa, niinpä se tarttui lentoasemalla käteeni, kertoi Appari. Siis mainonta tuotti tulosta.

Kurkistus pulloon…

Tunel on mallorcalainen likööri, jonka maku tulee paikallisista yrteistä:  timjamia, minttua, anista, meiramia ja rosmariinia. Ja Tunelilla on tosiaan myös oma 24 henkinen pyöräilyjoukkue! Varsinaisen tortun leivon ohjeen suosituksen mukaisesti Armas-perheen kyytönmaitojugurtista, jota polkaisin hakemaan Kannelmäen Prismassa toimivalta Eat & Joy maatilatorilta.

Kuplapaja, Elimäki

Söimme ja iloitsimme, pyöräilystä on moneksi.

Sitruuna-jugurttitorttu

Keksipohja: 300 g digestivekeksejä, 150 g voita. Murusta keksit, lisää sulatettu voi, painele n. 24 cm irtopohjavuokaan ja paista 175 asteessa 10 minuuttia.

Jugurttitäyte: 3 kananmunaa, 4½ dl kyytönmaitojugurttia, 400 g mascarponejuustoa, ½ dl sokeria, 3/4 dl maissitärkkelystä, 2 rkl unikonsiemeniä, 2 sitruunan rastettu kuori, ripaus suolaa, 1 rkl sokeria.

Erota kananmunien keltuaiset ja valkuaiset. Sekoita keltuaisten joukkoon muut ainekset, viimeiseksi sitruunankuori. Vaahdota valkuaiset ja suola, lisää lopussa sokeri. Kääntele vaahto jugurttimassaan. Kaada täyte kakkuvuokaan ja paista 175 asteessa vajaa tunti.

Marinoitu sitrussalaatti: 2 appelsiinia, 2 verigreippiä tai -appelsiinia, 1½ dl vettä, 3/4 dl sokeria, 1 dl sitruslikööriä (tai Tunelia), mintunlehtiä. Kuori hedelmät ja leikkaa kuutioiksi. Keitä vettä ja sokeria kunnes sokeri liukenee, lisää likööri, kiehauta ja mausta mintulla. Kaada kuuma marinadi sitrusten päälle ja anna maustua ainakin muutama tunti, mieluusti yön yli.

Viikon fillari 9/2012 – Masat kiertoon!

Mallorca, helmikuu 2012

 www.bergantibikes.com

Yksin treenatessa on vapaa valitsemaan seuransa

Viestien ja puheluiden määrästä huomasin, että Apukuski lähti Mallorcalle yksin. Kokemuksia ja tuntemuksia on aina mukava pohtia ja jakaa jonkun läheisen kanssa.

Kuunnellessani tarinoita teiltä ja huoltopaikoilta ymmärsin, että tuossa yksinäisyydessä oli paljon hyviä puolia, niin treenien kuin inhimillisen kanssakäymisen kannalta.

Yksinäinen pyöräilijä kun on täysin vapaa valitsemaan ajoseuransa ja tarvittaessa vaihtamaan sitä, vaikka useammankin kerran. Jos on vaikkapa joutunut yksinäiseksi veturiksi voi silmäillä ympärilleen, sanoa kohteliaasti näkemiin ja kysyä paikkaa uudesta porukasta. Kun tiellä on paljon pyöriä löytyy jokaiselle sopivaa treeniseuraa päivän harjoitukseen. Ja antoisinta kaikesta kai on se, että pääsee välillä pinnistelemään itseään parempien joukkoon. Välillä on hyvä puristaa! Reittejäkään ei tarvitse arpoa ja risteyksissä on vain yksi mielipide siitä, mihin käännytään.

Paljon hienoja ihmisiä. Vaikkapa se norjalainen, joka halusi tulla hotellilla puhumaan suomalaisen kanssa suomea. Kertoi osanneensa sitä aiemmin hyvin, isä kun oli lähtöisin Kemistä.

Tai se sveitsiläinen triatlonisti, nyt jo ikäkausisarjalainen, jonka kanssa lähdettiin irtiottoon. Intopinkee, inostui paritempoon. Muut putosi, perässä seurasi vain poika, jonka apukuskina isä alkujaan polki. Kertoi kamppailleensa aikanaan kiivaasti Pauli Kiurun kanssa.

Harald Hirmuinen, samassa kylässä asuskeleva norjalainen hieroja, joka saapui kärkkymään hotelliin majoittunutta isoa norjalaisporukkaa. Ja käsitteli siinä sivussa yhden suomalaisen polkijan. Yhteisiä tuttavia löytyi.

Monia tarinoita. Pyöräily on kivaa, mutta ihmiset ovat silti parasta, mitä elämä voi meille antaa.

Kyllä, pyöräily yhdistää ihmisiä, oli se sitten kilpapyöräilyä tai maitokauppaan himmailua. ”Anybody who rides a bike is a friend of mine”, tuo Gary Fisherin kuuluisa lause on yhtä tosi kuin meidän suomalaisten ”Hyvä ruoka…” hokema.

Seuraava leiri Nizzassa taitaa kuitenkin toteutua hyvässä suomalaisessa seurassa 🙂

Vuokrafillarilla Mallorcalla: Saunaanko eksyit?

Lennot Lufthansalta, hotellivinkki pyöräsuunnistaja JJ:ltä, vuokrafillari BERGANTI BIKESista. Siinä kaikki, mitä Apukuski 12 päivän reissulleen tarvitsi. Road ID ranteeseen ja menoksi.

Helmikuussa Mallorcalla on pyöräilysesonki parhaimmillaan, vaikka tänä vuonna Länsi- ja Etelä-Eurooppaan tunkeutunut ankara talvisää onkin pitänyt kelit poikkeuksellisen viileinä. Maantiellä liikkuu runsaasti isoja ryhmiä, yksittäisiä pyöräilijöitä, pikkuporukoita ja huoltoautoja. Ilman seuraa ei yksinäisenkään leireilijän tarvitse polkea.

Luvassa viileää itäistä tuulta - mutta missä on FinVelo?

Mallorcan tiet ja kinkareet ovat niin monet suomalaiset pyöräilijät jo kolunneet, ettei niistä juuri kannata tarinoida. Ehkä silti jotakin pientä hauskaa, joka sai minut nauramaan ääneen.

Apukuski päivitti facebook profiiliaan:

– Vihdoinkin lamminta! Alku oli kylla aika extremea. Ekat uskaliaat jo lyhkapunttisissa.

– Saunaanko eksyit? kysyi Luxemburgissa asuskeleva tuttava. 😀


Hyvää ystävänpäivää! t. Apukuski

Sain Mallorcalta kuvan kukkkivaan hedelmäpuuhun ripustetusta vuokrapyörästä. Sen mukana tuli ystävänpäiväterveiset kaikille ihmisille, jotka liikkuvat polkupyörällä.

Ja erityisesti HUSin käsikirurgian väelle: lääkäreille, hoitajille, toimintaterapeuteille ja fyssareille, vaikka eivät fillareilla kulkisikaan.

On mukavaa, että kädellisellä on toimivat kädet. Ainakin suurin osa sormista. 😉

Happy Valentine´s Day!

Niin, ja hyvää syntymäpäivää!

Myös me hankihelsinkiläiset vietämme ystävänpäivää pyöräillen. Talvikriittinen pyöräretki starttaa Lasipalatsin aukiolta kello 18:00. Tutustu tapahtumaan facebookissa.

Oma maa mansikka, muu maa Mallorca

Pipo kypärän alle ja kolmet lapaset kouraan.  Uskon, että neljä vuodenaikaa ovat rikkaus, vaikka välillä koville ottaa. Odotan tulevaa kesää ja Tour de Finlandea.

Apukuski ottivaraslähdön ja lensi lauantaina 11.2. Mallorcalle, mutta cervélo jäi kotiin. Treenit poljetaan vuokrapyörällä, niitä kun näyttää olevan hyvin saatavilla. Ei tarvitse stressata, vaihtaako fillari samalle lennolle kuin polkija ja pyörälaukun sijasta voi mukana raahata matkalaukkua. Jonkinlainen full carbon on jo varattu, perästä sitten kuuluu.

Jo useiden vuosien ajan on Mallorcan saari ollut sekä ammattilaisten että harrastelijoiden keskuudessa suosittu paikka talvi- ja kevätharjoittelulle. Ja miksikäs ei, sillä saari tarjoaa kompaktissa muodossa hyvät puitteet pyöräilylle. Tasaista maata, mäkiä ja vuoria. Pitkiä nousuja, hyväkuntoisia teitä ja kauniit välimerelliset maisemat – ainakin muiden kuvauksista päätellen. Lisäksi lomasaarella on paljon majoitusvaihtoehtoja, hyvän polkupyöräystävällisen majoituksen puoilihoidolla löytää varmasti kohtuulliseen hintaan.

Menneet viikot ja sääkartta eivät ennakoi kovin leutoa keliä, mutta Apparin sanoin, riittää kun pysyy plussan puolella eikä tiet ole jäässä. Se tuonee tarpeellista vaihtelua talvipyöräilyyn ja yläkerran trainerilla vitkuttamiseen, sitä tässä ymmärtääkseni haetaankin. Sukset jäävät kotiin.

Helmikuisiin harjoitteluolosuhteisiin voi tutustua esim. tässä Astana-tallin videossa. Leopard Trek leireili saarella tammikuussa 2011.

Minä kuuntelen lumen ääntä Orvokin renkaiden alla.

Ennen Apukuskin Mallorcalle lähtöä kävimme kovaa suukopua siitä, lasketaanko siellä poljetut treenikilometrit mukaan Talvikilometrikisaan. Apparin mielestä se on ihan luonnollista, minusta lähes vilpillistä ja verrattavissa dopingiin. Ja minä olen sentään edelleen tämän joukkueen kapteeni, Apukuski on apukuski.

Sitten Luxemburgissa asuva tuttavamme innostui kisasta ja perusti poikansa kanssa oman perhejoukkueen. ”Luin säännöt, ei siellä ollut ulkomaalaispykälää.” Ihanat pyöräilevät ulkosuomalaiset!

Katsoin peiliin ja näin siellä keski-ikäisen naisen toppatakki päällä, pyöräilykypärän alta näkyi ryppyiseen otsaan kirjoitettu lause: Minä ja minun kummalliset periaatteeni.

Antauduin. Eihän kaikkien tarvitse kulkea nautintoon saman kärsimyksen kautta kuin minä. Mutta itselleni kyllä erottelen nuo leirikilometrit… eli se siitä leikkimielisyydestä tässä kisassa ja tässä perheessä. Tärkeintähän on edelleen joukkueen sisäinen kisa, jonka jo näytän voittaneen. Ainakin moraalisesti 😀