Aihearkisto: 2011-04 Kevätpoljentaa Como-järvellä

Como-järven kevätleirin loppuselvitys

Viisikko otti tuntumaa maantiekauteen ja lyhyisiin ajohousuihin Pohjois-Italian uhkeissa järvimaisemissa 15.-25.4.2011. Tässä on tiivistelmä reissun puitteista, jospa siitä olisi jollekin vastaavaa suunnittelevalle iloa ja apua. Jutun KARTTALINKKI on tässä.

LENNOT

Helsinki-Milano. Lennon hinta tietysti vaihtelee lentoyhtiön, reitin (suora/välilaskuja) ja ostoajankohdan mukaan. Fillarin hinnoittelu sen sijaan on vakio: KLM 0 € (ainoa matkatavara), Finnair 40–60 € / suunta. Finnair lentää Malpensan lentokentälle, KLM liikennöi sekä Malpensaan että Linateen.

LENTOKENTTÄKULJETUS

Juna Malpensasta Leccoon maksaa noin 10 €, taksi neljälle + fillareille oli 200 €. Sama matka yhdelle ilman fillaria, siis tavallisella taksilla oli 130 €. Taksit on hyvä varata etukäteen, hinnoissa oli tuotakin kyytiä tiedustellessa jonkun verran eroa. Viisikon ja minunkin kyytini ajoi Taxi Varenna. Linaten kentälle ei ole rautatietä, mutta sieltä pääsee parilla eurolla bussilla nopeasti suoraan Milanon päärautatieaseman eteen. Juna-aikatauluja voi hakea Trenitalian reittioppaasta.

MAJOITUS

Villa Topazio sijaitsee Como-järven itärannalla Liernassa, hieman Leccosta pohjoiseen. Se on kahdessa kerroksessa sijaitseva huoneisto, 3 mh + olohuone + keittiö + 2 wc + 2 suihkua (6-7 henkilölle). Terassilta aukeaa kaunis näkymä Como-järvelle. Uima-allas on vielä huhtikuussa kiinni, mutta tenniskentät käytössä .

10 yötä + kulut (kiinteä summa, sis. loppusiivouksen, sähkön, kaasun, veden ym.) = 1600 € + 240 € = 1840 €. Lisäksi lämmityksestä maksettiin kulutuksen mukaan, jokunen euro päivässä. Ei ole ensimmäinen kerta, kun ylimääräisiä majoituskuluja tulee vähän niin kuin nurkan takaa, kuten tuo lämmitys. Keski- ja Etelä-Euroopassa se on hyvin tavallista, mutta siihen ei vain totu.

Majoitus oli tälle joukolle hieman ylimitoitettu, sillä alkujaan reissuun piti lähteä +2 polkijaa – elämässä sattuu kaikenlaista yllättävää.

RUOKA

Leiri oli ruoan suhteen omavarainen eli kaikki ateriat valmistettiin itse. Liernan kylässä oli leipomo ja market, joista saatiin kaikki tarvittava. Loppuselvityksessä ruokakuluja todettiin kertyneen noin 10€/mies/päivä. Siinä on siis kaikki, aamupalasta iltapastaan.

Kauppojen ja kioskien aukioloaikoja on melko mahdotonta selvittää. Siihen on tyytyminen. Samoin paikalliseen kieleen, kauniiseen italiaan. Vain Mc Donaldsissa kuulee myyjien puhuvan ymmärrettävää englantia, muuten on pärjättävä viitomilla ja italian alkeilla. Onneksi niillä pärjää, jos tahtoa on 🙂

TIET JA REITIT

Como-järven ympäristö tarjoaa maisemallisesti upeita, monipuolisia pyöräilyreittejä, jokaisen polkijan ajohalujen mukaisesti. Sopivia reittejä riittää kaikille päiville omien tarpeiden ja intohimojen mukaan. Suurin osa poljetuista reiteistä on TÄSSÄ KARTASSA.  Joidenkin omia himmailuja en saanut tälle kartalle.

Huonona puolena on syytä mainita teiden päällyste, joka ei aina ole riittävän hyvä. Mitä pienempi tie, mitä korkeammelle mennään, sitä huonompi päällyste. Ajaessa piti olla valppaana. Ero teiden pinnoilla Italian ja Sveitsin puolella oli kuin yöllä ja päivällä! Myös pitkät tunnelit ovat stressaavia ajaa.

Liernasta lähtiessä tulee monta ketaa ajetut siirtymätaipaleet turhankin tutuiksi. Toisaalta siirtymiä kauemmas on helppoa ja edullista tehdä Como-järven poikki liikennöivillä lautoilla ja rantaradan junalla. Junalla matkustaminen Italiassa on sekä halpaa että helppoa. Yksi lippu itselle ja yksi fillarille, yleensä veturin takana olevassa vaunussa on oma osasto pyörille. Hiljaisina aikoina voi fillarin rohjeta ottaa mukaan osastollekin. Esim. mies + fillari Liernasta Tiranoon maksoi noin 10 €  Ja siirtymisiä lukuunottamatta samoja teitä ei tarvitse ajella, jos ei halua. Eri korkuisia, eri pituisia ja erilaisella nousuprosentilla olevia vuoria löytyy parin tunnin ajomatkan sisällä useita.

Ja sitten paras, juuri Italian erityisyys: autoilijoiden myönteinen suhtautuminen pyöräilijöihin. Myös kadunmiehillä riitti ystävällistä jutusteltavaa pyöräilystä, aina  italiaksi, mutta ilo ja myönteinen asenne erottuivat.

Useat Alppitiet olivat vielä kiinni, ne aukeavat touko-kesäkuussa. Kun portilla oli puomi ja selvä kielto, ei varsinkaan yksin polkevana voi lähteä kokeilemaan, vaikka tien päässä olikin houkuttelevia unelmanousuja. Kuka sieltä löytäisi, jos jotakin sattuisi? Mäkimiehet jäivät vähän hakuselle.

* * *

Liitän tähän vielä Juniorin matkapäiväkirjan ja näkemyksen, Italiaa ensikertalaisen kokemana:

Italia päivä päivältä, näin sen koin

tekijä: Juniori, 26. huhtikuuta 2011 kello 17:22

Pe 15.4. Matkustuspäivä, kotoa liikkeelle 12-aikaan ja perillä Liernassa puolen yön jälkeen. 5-tuntia vaihtoaikaa Damissa, tuli ”sipulin” kenttä tutuksi.

La 16.4. 5-miehinen leirimme heräilee 8-aikaan. Aamupalaa, pyörien kasausta ja sitten baanalle. Ajellaan Liernasta Leccon kautta Bellagioon jossa syödään. Sitten suunta ensimmäiseen mäkeen. Hampurilaisen palat pyrkii suuhun kun noustaan Madonna del Ghisallon huipulle 754m korkeuteen. Valokuvia, alas ja kämpille. Päivään kilometrejä 95, nousumetrejä 800 ja ajoaikaa vajaa 4-tuntia. Päivän erikoisena mainittakoon 4,5km tunneli joka ajettiin 2x.

Su 17.4. Tonnikerhoon!! 3h tasamaa ajelun jälkeen noustiin 1200-korkeuteen, mulle ja J:lle eka tonnin ylitys. Päivään 5h40min ajoaikaa, 1700 nousumetriä ja 126km matkaa.

Ma 18.4. Jakautumista. Map lähtee kukonlaulun aikaan kohti Sveitsiä ja 2300-korkeutta, Ruusu lähtee myöhemmin ajamaan Map vastaan ja me J:n kanssa palautellaan ajelemalla Como järven rantoja 4h30 min / 116km. Tasamaa päiväänkin 800metriä nousua.

Ti 19.4. Piti käydä ajamassa yksi tämänvuotisen Giron etappi, mutta vilkkaan liikenteen vuoksi jouduttiin improvisoimaan. Päivän aikana noustiin 3-kinkamaa ylös, parhaimmillaan 1300m korkeuteen. Päivän aikana alkoi polveni kipeytyä mikä teki päivästä pitkän ja tuskaisen. Porukan mukana kuitenkin kämpille asti ja mittariin lukemat 132km, 5h45min ja nousumetrejä 1860. Henkilökohtainen via Dolorosa.

Ke 20.4. Oli tarkoitus ajaa Giro di Lombardian reittiä. Aamulla jo portaiden alas kävely oli vaikeaa, lähdin kuitenkin poikien matkaan. Eka ylämäen kaltainen ja osaltani peli oli selvä, pyörä ympäri ja kämpille huilimaan. Ajoa 81km / 3h. Poikien reissukaan ei sujunut ihan suunnitellusti mutta joku 7h ja 160km parin donan nousumetreillä kasaan kuitenkin. KOVIA HOMMIA sanoisi eräs seuramme jäsen.

To 21.4. Ruusun viimeinen leiripäivä. Porukalla himmailua tasaisemmilla teillä 78km ja 3h30min. Polvi tuntuu sietävän ajamista kun ei ole ”ajo päällä”.

Pe 22.4. Map ja J lähtee Sveitsiin ja korkeuksiin, polven takia en uskalla lähteä kauas joten ajelua omineen. 9-km päästä majapaikastamme, Bellanon kylästä lähtee tie ylöspäin jonne suuntaan testaamaan kivunsietokykyä. Rauhallisella tahdilla pääsen 1170-korkeuteen, huipulla takki päälle, banaani ja burana kitusiin ja alas. Perään palauttelua tasamaalla, Mip:n ja A:n kanssa kahvit Leccossa ja niin on tämäkin päivä poljettu. 100km, nousua 1300m ja 4h20min polarin lukemat. Onnistuneen päivän kunniaksi illalla lynx-viskiä.

La 23.4 ”Välipäivä”, Map viettää päivän perheensä parissa, J ja I kirjan parissa torkuskellen, minä 3h kevyesti poljeskellen, josta osan matkaa paikallisen lenkki-porukan beesissä nautiskellen.

Su 24.4 Viimeinen ajopäivä-viimeinen nousu. J:n ja Map:n kanssa kiivetään about tonniin, Map painelee edellä keveästi kuin laitumelle päästetty ori, toiset herrat suorittaa perässä. Mäen jälkeen päästään pirulliseen vastatuuleen jossa Map saa nauttia vetovuorosta yllin kyllin. Lopuksi päästään Leccoon jossa odottaa ”Mäkkäri” purilaisineen. J:n kanssa syödään ja himmaillaan 16km kämpille, Map puolestaan suuntaa Gisallon huipulle ostamaan postikortteja- ON SE VAAN KOVA LUU!! Päätöspäivään 85km, 1500-nousumetriä ja vajaa 4h ajoa. Kämpillä pakkaillaan pyörät ja kamppeet, aika hiljaisia on jätkät, jopa Jukka!!

Ma 25.4 Kuudelta ylös, seiskalta matkaan, illalla 18:30 mies ja pyörä ehjinä kotona. Sauna ja ruisleipää. Hieno reissu, muuta ei oikein osaa sanoa. Toistekin varmasti lähden, Suunta ja seura selvinnee aikanaan.

Mainokset

Pastatarina

Jotkut tarinat täytyy kertoa.

Miksi Italia? Kaksi syytä aivan kärjessä (60 hyvää syytä pyöräillä Italiassa) ovat hyvä ruoka ja mukavat ihmiset. Tämä tarina kertoo molemmista, toki myös niistä kauniista maisemista.

Monte Barro, Lecco, 922 m

Pääsiäistä edeltävänä keskiviikkona Kuopus lähti patikoimaan Como järven kaakkois-kulmassa, Leccon kaupungin vieressä sijaitsevaan  Monte Barron luonnonpuistoon; Monte Barron huippu kohoaa 922 m korkeuteen. Tietysti ilman ennakkosuunnitelmaa ja esim. karttaa, josta olisi nähnyt polut ja valmiit reitit. Suunnistaja painoi suoraan pöpelikköön. Monte Barrosta voi lukea esim. tästä blogista: A Day Tripo from Milan to Monte Barro.

Lecco, Monte Barrolta

Aikansa käveltyään hän osui kuitenkin polulle, jota jatkoi eteenpäin. Polku taas johti pienelle aukealle, jossa oli pari rakennusta. Toisen ovi oli auki ja koska se näytti mahdolliselta kahvilalta, astui Kuopus sisään suureen huoneeseen, jonka keittiössä hääräsi iäkäs herra ja rouva, ja kysyi kuppillista kahvia. Sai kahvinsa ja maksoi lantin.

Keittiössä oli selvästi lounas tulollaan, ja omasta lounaastaan huolehtiva nuori kysyi niukalla italian sanastolla höystetyllä englannilla, olisiko mahdollista ostaa lounasta? – Si si, spaghetti, ja paljon muuta tarinoi ystävällinen mies. Siis odottamaan.

Aikaa kului, herra hääräsi keittiössä, rouva kattoi pitkää pöytää. Lautasista päätellen lounaalle odotettiin useampiakin ruokailijoita. Viinipullot avattiin, leivät ja juusto nostettiin pöytään.

Jonkin ajan kuluttua tupaan astui joukko keittiönväen ikätovereita, selvästi metsätöistä tulossa. Iloisen puheensorinan keskellä pestiin kädet, asetuttiin pöytää, kehotettiin suomalaista tyttöä liittymään seuraan ja aloitettiin ateria.

Kuopus ei osaa italiaa kuin muutaman sanan ja fraasin, eikä muu seurue englantia sanaakaan. Siitä huolimatta keskustelu kävi vilkkaana, vierasta jututettiin, kyseltiin ja kerrottiin, esiteltiin ja maistatettiin juustot, pääsiäispullat ja oikeat tavat syödä ne.

Mitä tähän voi lisätä? Hyvä ruoka ja iloiset, ystävälliset, vieraanvaraiset ihmiset. Kohtaamisia, Bella Italia 🙂 Jälkeenpäin selvisi, että kyseessä oli talkoolaisia, jotka kunnostivat talven jäljiltä I ja II maailmansodassa taistelleiden Alpinien, alppijääkärien muistopaikkaa, ulkoilmakirkkoa, jossa pidetään kesäkuussa messu.

Miten tämä liittyy pyöräilyyn? Hmm… no, samaan aikaan Kuopuksen isä, Apukuskina tunnettu, pyöräili Como-järven kukkuloilla 😉 Ja Alppijääkäreistä saa aasinsillan Italian nykykirjallisuuden yhden helmen, Niccolo Ammanitin erääseen fillarikuvaukseen teoksessa Minä en pelkää – Io non o paura (Otava 2004):

Sinä aamuna olimme lähteneet liikkeelle polkupyörillä.

Tavallisesti teimme pikku retkiä talojen tietämillä, ajoimme peltojen laidoille, kuivahtaneelle koskelle, ja palasimme takaisin kilpaa ajaen.

Minun pyöräni oli vanha rautaromu, jossa oli paikattu satula. Pyörä oli niin suuri, että minun oli ajettava tangolta, jotta yletyin polkimiin.

Kaikki kutsuivat pyörääni Rotiskoksi. Salvatore väitti, että se oli alppijääkärin pyörä. Mutta minä olin kiintynyt siihen, olihan se alunperin isäni.

Jutun pastakuvat ovat luonnollisesti Kupouksen, jokunen yleiskuva minun. Ruokailusta ei ole kuvia – silloin syötiin ja seurusteltiin eikä häärätty kameran kanssa!

Buona Pasqua!

Buona Pasqua a Tutti – Hyvää Pääsiäistä kaikille!

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.


No bikes?!

Tulin Kuopuksen kanssa pääsiäiseksi Leccoon, lepäämään ja nauttimaan ennakkoon keväästä samoihin maisemiin, jossa Apukuski ystävineen polkee. Paria päivää varten en jaksanut raahata omaa fillaria, ajattelin vuokrata sen täältä – olin tiedustellut hotellista etukäteen, onko Leccossa pyöränvuokraamoa.

Onhan täällä, mutta todellisuus oli karumpi kuin hotellin väki tiesi. Vuokraus alkaa vasta sesonkina, siis kesäkuussa… Fillarin olisi voinut saada tilattua esim. Comosta, mutta pikakuljetuksineen 1-2 päivää varten se olisi ollut jo kohtuuttoman kallis, ja onhan täällä muutakin tekemistä. Ehkä minun oli tarkoitus oppia olemaan pari päivää ilman polkupyörää?

Madonna di Ghisallon sijasta lähdin kapuamaan jalkaisin Leccon vieressä kohoavalle Monte Barrolle. Puiston kotisivut ovat tässä linkissä, ne ovat tosin vain italiaksi. Liernan leiri piti lauantaina lepopäivää, joten Apukuski polkaisi Leccoon ja liittyi jokuseksi tunniksi seuraani, oma lepopäivän ajoverkka jäi iltapäivään.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Alarinteillä tuli vastaan jokunen maastopyöräilijä ja lenkkeilijä, kaiken kaikkiaan saimme kävellä syvässä hiljaisuudessa. Valkovuokot olivat jo kukkineet, kanervat ja koivut taas olivat kauneimmillaan. Ja metsämansikat kukkivat 🙂

Illalla puksuttelimme Kuopuksen kanssa paikallisjunalla Liernaan, pääsiäispullat kassissa kokkaamaan parsapastaa, mutta varsinaisia pastatarinoita kirjoittelen  myöhemmin.

Passo del Bernina, vielä kerran

Passo del Bernina

Sveitsin ja Italian teissä on pyöräilijän kannalta yksi merkittävä ero: Sveitsin puolella ei tarvitse varoa koloja.

Pitkäperjantaina Apukuski ja Iso J matkasivat aamulla fillareineen junalla Liernasta Chiavennaan. Alkumatka meni pummilla, sillä Liernassa ei voi ostaa lippua eikä lipunmyyjä ehtinyt tulla ennen vaihtoasemaa. Còlicosta Chiavennaan mies + fillari maksoi 5,40 €. Oikeastaan siihen olisi kuulunut 5 € lisämaksu, sillä kaksikko ei ollut ostanut lippua asemalta ennakkoon… mutta Suomi brändillä sai 5 euron alennuksen 🙂

Chiavennasta alkoi taas St. Moritzin & Passo del Berninan reitti , tällä kertaa kellon suuntaan, Chiavennasta Liernaan. Apukuskin viime maanantain ylämäet olivat nyt laskuja ja laskut vastaavasti ylämäkiä. REITTIKARTTA on tässä.

St. Moritzista tuli ostettua reissun kalleimmat vedet: 4,20 € pullo (keskihinta 0,18- 1 €).

Eilinen 90 km lepopäivä oli tehnyt tehtävänsä – Apukuskin mielestä ajo kulki paremmin kuin koskaan! Edes nousujen jälkeiset tasamaan 50 km vastatuuleen vetojuhtana puskien (apparin hommaa) ei tuntunut missään.

Iso J:n mittarihuuto: Matkaa kertyi tasan 200 km, kokonaisnousua 2350 m, ajoaika 7 h ja rapiat.

Polvikipuinen Juniori teki omaa treeniä Leccon ja Comon välimailla. Ja kuinka ollakkaan, ajeli Leccon keskustassa juuri kun olin Kuopuksen kanssa päiväkahvilla. Iloisia ihmeitä tapahtuu 🙂

Ajeltiin Lombardiaa ympäri…

Keskiviikkona Apukuski, Iso J ja Ruusu polkivat orjallisesti karttaa seuraten osia Giro di Lombardian reitistä. Milanossa ei käyty ja lopussa Liernaan palattiin järven poikki pienen oikaisun kautta. Siitäkin kertyi matkaa yli 150 km, samalla ymmärrys viime syksyn vesisateessa keskeyttäneitä kohtaan syveni. Varsinainen kisahan on 260 km Milanosta Comoon. Kuvia ja tunnelmia kisasta voi lukea jutusta Lauantai – Giro di Lombardia 2010. Seisoin tuona sateisena lauantaina ystäväni kanssa Comossa heiluttamassa suomen lippua Kjell Carlsrtömille, joka ei koskaan saapunut maaliin. Onneksi saimme alkumatkasta sentään tuulettaa!

Juniorin piti palata jo alussa takaisin Liernaan, kun polvi alkoi vihoitella. Toivottavasti lepo auttaa eikä loppuleiri mene kipuillessa. Torstaina taitaa kaikilla olla kevyempi päivä – siis pyöräilyn suhteen. Ainakin suuren jäätelönystävän, siis Apukuskin, mielessä on verryttelylenkki Comon kaupunkiin jäätelölle. Minun mottoni tulee lihaksi: Mitä enemmän poljet, sitä enemmän voit syödä 🙂  Tätä pyöräilyn ilosanomaa…

Kommentteja ja kokemuksia myöhemmin. Koska kuvia ei reissulta ole, käytän kuvituksena Kupuksen ruokakuvia Milanosta.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Giron jäljillä

Koossa oli taas koko Viisikko. Tiistaina Apukuskin & co oli tarkoitus polkea mukaeltua Giro d´Italian 18. etappia. Reittikartta on tässä. Mukaeltu tarkoitti starttia suoraan kotiovelta Liernasta, ei Morbegnosta. Giron tunnelmia voi hakea tästä promovideosta ja San Pellegrino di Termeen (maali) kurkistaa tästä web-kamerasta. Kommentteja myöhemmin… Sää oli mainio, aurinkoista ja +19 C 🙂

* * *

Vaan niin ne suunnitelmat muuttuivat. Tie Leccosta Bergamoon oli kapoinen mutta silti liian suuri, toisin sanoen  ruuhkainen. Tavallista tiistairyhmää varten kun ei muu liikenne pysähdy. Koska tärkeintä on mukava ja mielekäs ajaminen porukassa, ei identtisen reitin seuraaminen, kääntyi joukkue jo ennen Bergamoa ylös kukkuloille ja teki oman varjo-gironsa. KARTTA on tässä. Kun muut ympyrän sulkeutuessa suuntasivat Leccosta takaisin lähtöpisteeseen Liernaan, jäi Apukuski odottelemman Kuopusta, joka saapuisi kaupunkiin mukanaan mm. puhtaita ajopaitoja. Luvassa oli myös isä-tytär illallinen 🙂