Aihearkisto: 2010-06 Rooma-Venetsia

Bike Italy!

I bike Italy!

Tämä on tiivistelmä Rooma-Venetsia reissusta kesällä 2010…

Pyöräilin kesällä 2010 puolisoni kanssa kolme viikkoa Italiassa. KARTTA, johon on merkitty reitti linnuntietä, on tässä linkissä. Alkuperäinen tarkoituksemme oli polkea Roomasta Toscanan halki suoraan kohti Firenzeä ja Bolognaa, johon tyttäremme saapuivat 11 päivän ajaksi. Viterbossa ja Orvietossa vietettujen öiden aikana syntyi kuitenkin uusi suunnitelma, päätimme ylittää Apenniinit hieman korkeammalta kohtaa ja näin katsastaa Umbriaa ja Ligurianmeren rannikkoa. Matkaa kertyi loppujen lopuksi kokonaisuudessaan 1300 km. Pisin päivämatka oli 146 km, lyhyin 58,5 km, mutta se nyt ei kerro yhtään mitään. Ei kinkareista, ei väsymyksestä jota loman alussa repussa kannetaan, ei kahviloissa istutuista hetkistä 🙂 Ei hetkistä, jolloin on pakko pysähtyä ja kysyä: miksi minä olen täällä?  Päivätaipaleet olivat kilometreissä huomattavasti lyhyempiä mutta ajassa juuri sellaisia kuin olin ennalta ajatellut.

Lensimme fillareitten kanssa 13.6. Helsingistä Pariisin kautta Roomaan, lentoyhtiö oli KLM. Lentoyhtiön valinnan ratkaisi kokonaishinta yhdistelmälipulle Helsinki-Rooma & Venetsia-Helsinki. KLM kuljettaa edelleen pakatut fillarit normaalina matkatavarana 20 kg asti, mikä voi merkitä matkalipun kokonaishinnassa melko paljon. Pyörät oli pakattu pehmeisiin kuljetuslaukkuihin, joista oli painon vuoksi poistettu sisällä oleva metallinen tuki ja pyörät. Samalla laukuuista tuli helposti kokoontaitettavia; pakkasimme ne Roomassa pahvilaatikkoon ja UPS hoiti paketin kuljetuksen Roomasta Mestreen, jossa meillä oli jo varattuna viimeinen majoitusyö. Kuljetus maksoi alle 20 €, Jerry Napolin www.rentalbikeitaly.com firman kautta.

Alkumatkan ainoa tavoite oli olla lauantaina 19.6. Bolognassa, jonne tyttäremme saapuivat. Bolognaan saimme em. Jerry Napolilta kaksi vuokrapyörää, sieltä käsin teimme koko poppoo retken Firenzeen. 10 päivän perheloman aikana teimme Bolognasta käsin omia ja yhteisiä pikku lenkkejä sekä vietimme muutamia lepopäiviä; niitä mahtui koko matkaan yhteensä neljä.

Via Firenze

Nuorison palattua Suomeen 30.6. jatkoimme matkaa kohti pohjoista, Alppien rajaa. Sieltä oli vielä laskeutuminen Mestreen, josta paluulento Amsterdamin kautta Helsinkiin lähti sunnuntaiaamuna 4.7. Sopiva aika poistua, sillä pari päivää myöhemmin annettiin Pohjois-Italian kaupunkeihin hellevaroitus.

Olimme varanneet etukäteen ensimmäisen ja viimeisen yön sekä perheloman aikaiset majoitukset. Omaa matkaamme teimme fiiliksellä, katsotaan mihin mennään ja kuinka pitkälle jaksetaan. Ja aina saimme vuoteen ja puhtaat lakanat. Kahtena aamuna teimme varhaisia päätöksiä ja katsoimme majoituksen valmiiksi netistä. Ne olivat päiviä, jolloin en ollut ihan vakuuttunut omasta jaksamisestani, ja halusin jotakin varmuutta etapin loppuun. Kummallakin kerralla tämä varatoimenpide osoittautui turhaksi, minulla taisi olla vain alkumatkasta uskon puutetta itseeni polkijana.

MIKSI FILLARILLA ITALIAAN?

1) Italia on pyöräily-ystävällinen maa

Ajaminen on helppoa ja turvallista, sillä Italiassa polkupyöräily on elämäntapa, osa arkea. Autoilijat huomioivat ja kunnioittavat pyöräilijää, pelkokerrointa ei ole 🙂 Taajamien kohdilla ja kaupungeissa saattaa olla pyöräteitä- ja kaistoja, joiden käyttäminen on kokemukseni mukaan kuitenkin vapaaehtoista. Pyöräilijä harkitkoon, missä kunkin nopeudella on paras ajaa. Pyöräturistina liikkuessa on vastaanotto kaikkialla erityisen sydämellistä ja lämmintä.

2) Ystävällisiä ihmisiä 🙂

En osaa italiaa kuin jokusen fraasin, esim. ”Anteeksi, onko tämä oikea suunta… oikealle, vasemmalle?” Se riittää, eikä sitäkään tarvita. Suurin osa lukuisista tapaamistamme ihmisistä ei puhunut englantia ollenkaan tai hyvin heikosti. Kommunikointi ei kuitenkaan ole kielitaidosta kiinni. Risteyksissä, aukioilla, kahviloissa, hotelleissa, kaikkialla kohtasimme vain ystävällisiä ihmisia, joilla oli aina halu ja aikaa auttaa, neuvoa ja palvella. Sujuvasti italiaksi, jota lopulta aloin ymmärtää kohtalaisen hyvin. Kieltämättä myös sujuva elekieli helpottaa kommunikointia.

3) Hyvä ruoka

Mitähän tästä sanoisi? Meidän oli mahdotonta löytää ruokaa, joka ei maistuisi. Paninit, pastat, risotot, bruschettat, juustot & kinkut, pizzat, jäätelö,… AH! Ja kahvi, Jokaisen kummallisimmankin kyläpahasen kuppilan 50 snt espresso… Voit syödä hyvin edullisesti, halvalla, tai laittaa ruokailuun enemmänkin rahaa, miten haluat. Pyöräillessä tulee helposti keskittyneeksi Primi Piattoihin, ensimmäisiin ja niihin hiilihydraattipitoisiin ruokalajeihin 😉 Joskus ehdotus tuli tarjoilijalta, joka tiesi Girostamme: ”Ehkä valmistamme teille suuren kulhollisen oikein hyvää pastaa, vaikkapa… katsokaa sitten, tarvitsetteko enää muuta.”

4) Maisemat ja tiivis asutus

Italia on niin suuri ja profiililtaan monimuotoinen maa, että sieltä löytyy varmasti jokaiselle oma tie ja maisema. Jos et halua hikoilla ylämäissä, polje vaikka Po-joen vartta ja suistoa. Jos taas haluat katsoa maisemia kauemmas, nouse kinkareille ja nauti. Maaseutua tai kaupunkeja, aina tiivis asutus takaa tiiviin palveluverkon, esim. vesivarastoja voi täydentää jatkuvasti tienvarren kahviloissa.

5) Majoitus

Majoitusta on tarjolla paljon, kaikkialla, ja varmasti jokaisen lompakolle sopivaan hintaan. Pyörän säilytys ei koskaan ollut ongelma, niille löytyi aina hyvä ja turvallinen paikka.

6) Junat

Italiassa on tiivis rautatieverkosto ja edulliset hinnat. Matkan hinta määräytyy kilometrien mukaan, esim. lippu Modenasta Bolognaan maksoi 3,10 € ja Bolognasta Riminille noin 8 €. Jos otat fillarin mukaan paikallisjunaan ostat yksinkertaisesti yhden lipun itsellesi ja toisen pyörällesi. Junan (yleensä) etuosassa on erillinen osasto polkupyörille. Siirtymätaipaleita voi siis halutessaan tehdä edullisesti junalla.

7) Voisiko enää olla mitään muuta?

I bike Italy

Hotel Annamaria, Cesenático, Italy

Bike of the Week 27 – Memory…

Bella Italia!

Ferrara, Italy 30.6.2010

Bella Italia! Now it´s in my memory

Sunnuntai 4.7. – Kotiin

Herätys 4:20, aamukahvi, hotellin minibussi starttasi lentokentälle 5:05. KLMn lennot Venetsia-Amsterdam-Helsinki kulkivat ajallaan, Schipholdissa jäi vielä sopivasti aikaa ostaa ihanaa Wyngaardin vuohenjuustoa. Samalla lennolla oli meitä nuorempi kanadalainen pariskunta, joka oli pyöräillyt Sloveniassa ja Kroatiassa. Mies aikoi huomenna töihin… huh. Omat fillarimme tulivat perille samoilla lennoilla, kentällä odotti vastassa rakas ystäväni P 🙂 Ja sitten kotisaunan lauteille…

Arrivederci Italia!

Kirjoitan myöhemmin koosteen reissusta: Missä ja miten me poljimme kolme viikkoa ja miksi muidenkin kannattaisi lähteä viettämään lomaansa fillarilla Italiaan.  Jos yhtään pyöräilystä pitää. Tai jäätelöstä. Tai… 😉

Lauantai 3.7. – Viimeinen polkaisu Mestreen

Haikeutta. Tänään oli viimeinen ajopäivä kolmen viikon Italian reissulla. Mestressä, Venetsian mantereen puoleisessa kaupungissa, odotti hotellihuone ja seuraavana aamuna aikainen lento Helsinkiin. Nuha oli vienyt voimia, ja muutenkin suurin into polkea tasamaata kohti määränpäätä ei ollut suuri. Tie 245 Bassanosta Mestreen oli ok, ei mitenkään erityinen. Parasta katseltavaa olivat lukuisat häät, joita lauantaina vietettiin jokaisessa kylässä, jonka läpi poljimme. Koko matkan KARTTA – MAP on tässä linkissä; olen merkinnyt sinne pisteitä, joiden kautta poljimme, ja joitakin tieosuuksia.

Lauantaipäivän häähumua

Alkumatkasta ohitimme Rossano Venetossa Wilierin tehtaan http://www.wilier.it/it/ . Perinteistä italialaista polkupyöränvalmistusta vuodesta 1906, runko mm. Marco Pantanille. Tässä vielä linkki YouTubeen, Bicycle World: Wilier Bikes with Mark Deterline. Pantanin patsaalla Cesenáticossa on itseoikeutetusti Wilierin runko.

Rossano Veneto

Cesenático 18.6.2010

Päivä oli tolkuttoman kuuma, vettä ja juomaa kului. Yhden täydennystauon pidimme Castelfranco Venetossa, jonka ydinkeskustaa ympäröi upea kaskiaikainen linnoitus.

Castelfranco Veneto

Parikymmentä kilometriä ennen Mestreä sattui reissun ensimmäinen välinerikko, minulta påamahti yksi takapinna poikki. Eipä siitä onneksi ollut merkittävää haittaa himmaillessa kohti määränpäätä. Mestreä luoteesta lähestyessämme kohtasimme varmasti koko reissun parhaat pyörätiet- ja kaistat, niitä oli ilo ajella. Pohjoisessa pyöräkaistoja on taajama-alueilla paljon, mutta niiden taso vaihtelee kovasti. Pääsääntöisesti valitsimme autotien, mutta joskus vilkasliikenteisellä tieosuudella salli pyörätie ajelun ja juttelun rinnakkain. Italiassa pyöräteiden käyttö on terveen järjen mukaista ja joustavaa. Niitä saa käyttää, mutta voit myös ajaa ajotiellä, jos sen parhaaksi näet. Kukaan ei osoita mieltä, se kuuluu asiaan, kunhan noudatat samoja liikennesääntöjä kuin muut.

Perillä Hotelli Antonyssa odotti Rooman hotelliin jätetty paketti, jossa olivat pyörälaukkumme. Pehmeät laukut sai pakattua tiiviiseen pakettiin, painoa koko pakkauksella oli alle 10 km. Jerry Napoli http://www.rentalbikeitaly.com/ oli järjestänyt kuljetuksen UPSllä oman firmansa kautta, hintaa palvelulle tuli noin 15 €.

Fillarilaukut

Saimma viedä pyörät ylös huoneeseen purkamista ja pakkausta varten, Mapin ei siis tarvinnut viettää aikaa autotalissa tai pihalla. Mukavampaa puuhaa ilmastoidussa huoneessa 🙂 Huoneen ikkunasta näkyi lahden toisella puolella oleva Venetsia, jonne minun ei todellakaan tehnyt mieli. Olin siellä huhtikuussa, kun kävin tervehtimässä kevätleireileviä Mapia ja Torveloa, ja muistan hyvin millainen ihmispaljous ja hälinä siellä oli jo silloin. Mitä se onkaan nyt, heinäkuun alussa?! Ei minulle, aoinakaan tänään, kiitos. Kylällä hotellin vieressä oli Gelateria, joka myi kotitekoista jäätelöä. Korvasin illallisen intohimollani, italialaisella jäätelöllä, tällä erää viimeisellä: jugurttia, pistaasia, sitruunaa ja suklaata. Mestren Parco San Giulianosta kantautui Aerosmithin konsertin ääniä. Sopisiko tämän tarinan loppuun Aerosmithin Dream on?

Ajot on ajettu

Päivämatkaa tuli 68,9 km. Näin ollen Minun oma Giro d´Italia 2010 oli pituudeltaan 1304,4 km. Mapilla pari lenkkiä pidempi…

Perjantai 2.7. – Monte Grappa, Viinavuori

Mun tie on maantie...

KARTTA päivän juttuun on tässä linkissä.

Ylämäki on merkillinen asia. Sitä polkiessaan elää niin hetkessä, kuin ikinä on mahdollista. Hae sopiva rytmi, hengitä, juo, rennosti, rennosti… Älä mieti matkaa, älä edes seuraavaa mutkaa. Rullaa, rullaa, rullaa. Tai survo. Yritä irrottaa maisemasta kaikki ilon aiheet, nuo vuohet tai kissankellot. Vaikka nousu jatkuisi, jatkuisi, kilometri toisensa jälkeen. Kymmeniä kilometrejä. Juo pienin hörppäyksin, älä oksenna, nestettä ei ole varaa hukata. Minä pidän ylämäistä 🙂

Acqua!

Alamäki on enemmän surullinen kokemus. Pari ensimmäistä kilometria laskua ovat huimia: Vau, miten matka taittuu! Sitten seuraa kauhunsekainen hämmennys. Poljinko minä muka tämän kaiken ylös?! 10 km jälkeen jarrukättä alkaa särkeä (alamäessä jokainen on oma oma jarrumiehensä). Olen oppinut tämän reissun aikana laskemaan alamäkiä itselleni ihan reipasta vauhtia, mutta en minä siinä enää kykene katselemaan maisemia. Tänään yritin, kerran, ja tein reissun ainoan ajovirheen, onneksi hyvässä paikassa. Enkä kaatunut. Alamäessä pitää keskittyä ajamiseen tai jarruttaa kädet krampissa.

Lopuksi tulee suru. Tässäkö se oli, kaikki mitä kapusin? hetkessä laskettu alas?

My way 😉

Heräsin yöllä kurkkukipuun ja totesin, että Mapin ”flunssa” oli tarttunut minuun. Aamulla herätessä kurkkukipu oli häädetty Buranalla ja Paratabseilla pois, mutta jäljellä oli tukkoinen nenä ja voipunut olo. Ajokenkien sijaan puimme aamiaisen jälkeen sandaalit jalkaan ja teimme tunnustelevan ja pohdiskelevan kävcelyn Bassanon vanhassa kaupungissa. Katsastin 1100-luvulla rakennetun kirkon ja 1500-luvulla rakennetun puusillan, Ponte Veccion, (http://it.wikipedia.org/wiki/Ponte_Vecchio_(Bassano_del_Grappa) joka oli jo aamusella melkoisen täynnä grappan ja paikallisen liköörin maistelijoita. Tai ehkä joillakin edellinen ilta vielä jatkui 😉

Sillalle vievät kadut olivat täynnä mitä ihanimpia herkku- ja keramiikkakauppoja. Sieniä, hunajaa, polentaa ja muita paikallisia tuotteita sekä mitä mielikuvituksellisimpia keramiikka-astioita, esim. www.leceramiche.net. Selvisin (lähes) ikkunaostoksilla, sillä jokainen ylimääräinen gramma tai kilo on poljettava itse reissun loppuun asti. Vähän tattipolentaa… Syke nousi nuhaisena jo kävelystä, mutta siitä huolimatta päätimme kavuta Cima Grappalle. Paluulento Helsinkiin on sunnuntaiaamuna Venetsiasta, siis joko tänään tai ei ollenkaan. Taas kerran näitä suuria mauttomia viisauksia: Kaikki, mikä ei tuhoa parisuhdetta, vahvistaa sitä.

Bassano & Brenta-joki

Lähdimme polkemaan Monte Grappalle puolen päivän aikoihin. Juuri silloin, kun suurin osa väestä alkaa valmistautumaan lounaalle ja siestalle. Mäessä oli siis vastaantulijoita, mutta eipä juuri ohittajia. Eikä se johtunut minun vauhdistani 😉 Edessä oli noin 30 km ylämäki, etulaukussa mukana molempien vaihtopaidat laskua varten. Lähtöpaikan korkeus oli 128 m, tie 148 loppui 1750 m. Nousua oli siis reilu 1600 m. Pahin oli alku, mutkien 1-3 (kurvit on numeroitu) väli. Vaikka saman kinkareen huhtikuussa Torvelon kanssa polkenut Map oli kertonut tämän, tuli minulle ensimmäisten kilometrien aikana pieni uskon puute.

Hävitä saa, mutta ei luovuttaa, eli oksennukseen asti olisi yritettävä. En oksentanut.

Tie 148 Monte Grappalle

Tie Monte Grappalle on hyvä kuntoinen ja hyvin merkitty. Kuten jo kerroin, jokainen kurvi (tornato) on numeroitu, lisäksi korkeuttakin voi seurata tienvarren merkeistä.

Tienvarren merkintöjä

Koko matkan olimme polkeneet kohti sumuisia vuoria ja noin 2 km ennen huippua alkoi sitten sataa. Näkyvyys oli alle 100 m. Se sitten niistä maisemista ja monumenteista, minulle riitti kuppi kuumaa kaakaota ja panini. Monte Grappa -juttuja voi etsiskellä myös blogin juttusarjasta 2010-04 Duo Torvelo in Italy. Esim. otteita Hannu Mäkelän kirjasta Syksy Venetsiassa.

Cima Grappa 1770 m

Alamäestä jo kirjoitin. Paitsi lehmistä. Liikennemerkit tienvarressa varoittivat meitä kauriista, lehmistä, kuopista, kivivyöryistä ja mutkista. Ylämäkeä polkiessa tutustuimme alustavasti kuoppiin ja mutkiin, alamäessä edellisten lisäksi lehmiin, jotka olivat jostakin syystä siirtyneet suurin joukoin tielle.

Kävelevää Ricotta-juustoa!

Päivämatkan pituus oli tänään 65,4 km, matkaa Italiassa olin tehnyt 1235 km. Sitten rutiinit: suihku, pyykki ja lepo. Heräsimme riittävän ajoissa ehtiäksemme illalliselle, tattirisottoa ja grillattua kalaa.

Ponte veccio, Bassano

Torstai 1.7. – Alppien juurelle Bassanoon

Aikainen aamu Ferrarassa. Saimme aamiaisen jo 6 jàlkeen ja lähdimme polkemaan 6:55. Suunnitelmissa oli edetà karttaa lukien pikkuteitä pohjoiseen, sinne missä Alpit alkavat.

Aloitimme pàivàn polkemalla hetkisen Po-joen vasenta rantaa, jossa kulkee hyvä pyöräreitti aina suistoalueelle asti.

Po-joen vasemmalla rannalla on merkitty pyòràreitti

Kuin Hollannissa?

Po

Halusimme kiertàà Rovigon kaupungin itàpuolelta, ja siità tulikin varsinainen sik-sak kylàstà kylààn. Onneksi oli aikaa, eikà tasamaalla pitkàtkààn pummit harmita, toisin kuin vuoristossa. Katselimme maalaismaisemaa, sen minkà nàki, sillà maa oli todella niin tasaista ettei maisema juuri tiesvartta pidemmàlle auennut. Kuin Hollannissa, ainoat nousut olivat siltoja, niità odottikin innolla nàhdàkseen vàhàn pidemmàlle. Viljelymaiden keskeltà jài erityisesti mieleen kirkkaat sitruunan, aprikoosin ja muut heleàn vàrisen talot. Kauniita!

Padova oli kaunis kaupunki. Saapuessamme muurien sisààn Prato della Vallen aukiolle tuli mieleen jostakin syystà Pariisi. Aukea poikkesi kokemuksistani Italiassa.

Prato della Valle

Pàivàn persikka

Padova

Mapin vahtiessa pyòrià kàvin Sant Antonion Basilikassa, jossa oli ks. pyhimyksen hautakappeli. http://www.basilicadelsanto.org/ Hieman mietittyààn valvoja pààsti minut sisààn pyòràilyshortseissani, vaikka niità ei saanutkaan kiskottua polvien pààlle. Kirkon ulkopuolella oleva aukio oli tàynnà erilaisia uskonnollisia matkamuistoja yms. myyvià kojuja. Merkillistà, minusta.

Tàmmòisià kynttilòità

Jatkoimme Padovasta Brenta-joen vasenta rantaa kohti Bassano del Grappaa. Olin haaveillut näkeväni Alpit jo kaukaa, kuvitellut miten ne murtavat tasaisen maan profiilin. Mutta sain polkea lähes juurelle asti ennen kuin näin ne, sillà vuoret olivat kummallisen sumun peitossa.

Bassono lepää kauniilla paikalla Brenta-joen rannalla ja Monte Grappan, viinavuoren juurella. Kaupunki on tunnettu mm. Palladion v. 1569 suunnittelemasta puusillasta, Ponte Vecciosta. Ja tietysti italialaisesta after-dinner juomasta, viininperskoista valmistetusta grappasta.

Ponte dei Alpini, Bassano

Bassanossa etsimme hotellia, joka olisi hyvàllà paikalla eli làhellà vanhaa kaupunkia ja liittymàteità. Lisàksi halusin nàkòalan Alpeille, jotta tietàisin koko ajan, missà olen. Lòysimme etsimàmme: Hotelli Brenneron http://www.hotelbrennero.com/ kolmannen kerroksen huoneesta ja WC:stàkin nàin mm. vuoren, jota pitkin aloittaisin seuraavana pàivànà kapuamisen ylòs Cima Grappalle.

Tuonne!

Tànààn poljimme 145,8 km, kokonaismatka on nyt 1170,1 km.

Lopuksi. Life of Cyclist. Hàn purkasi pienet matkatavaransa, joi kylmàn coca colan, kàvi suihkussa ja alkoi katsella TVstà Astanatallin promoa. Sunnuntaina alkaa Tour de France.

Kolmen viikon matkatavarat?

Keskiviikko 30.6. – kompassin neula kohti pohjoista ja Ferraraa

AlItalia/KLM lento Bolognasta Amsterdamiin kello 17:45 làhti juuri sen verran myòhàssà, ettà nuoriso ei ehtinyt jatkolennolle Helsinkiin vaan jài yòksi lentokenttàhotelliin. Kuulin tàmàn vasta illalla, kun olimme majoittuneet Ferraran pohjoispuolelle, Po-joen kupeeseen Hotelli Da Santoon. Hotelli oli hauska tienvarsihotelli, rakennettu vanhaan teollisuuskiinteistòòn – ilmeisesti sokerijuurikastehdas. Huoneet olivat suuria ja korkeita, kylpyhuonekin varmasti saman kokoinen kuin tavallinen hotellihuone. http://www.dasanto.it/ Alakerrassa làmpenee joka ilta pizzauuni.

Bologna Airport

 Làhdimme polkemaan kolmen maissa lentokentàltà kohti Ferraraa, làmpòtila huiteli reilusti + 30 asteen pààllà. Paikallaan ei tarennut olla, mutta polkiessa ilmavirta sai olon tuntumaan mukavan siedettàvàltà. Bolognasta ostetun uuden kartan avulla saatoimme valita pienià teità ja mutkitella kylàstà kylààn. San Pietro in Casalen kohdalla liikenneympyràssà oli italialainen vastinen Reijo Kelan Hiljaiselle kansalle http://fi.wikipedia.org/wiki/Hiljainen_kansa , ja italialaisittain tàmà kansa oli tietysti liikkeellà polkupyòrillà.

San Pietro in Casale 1

San Pietro in Casale 2

San Pietro in Casale 3

Ferrara on pyòràkaupunki. Sen, onko kaupungissa vain pyòrià vai pyòràkulttuuri tuntee heti sisààn ajaessa. Tààllà on todellinen pyòràkulttuuri 🙂 Koiratkin sen tietàà.

Ferrara

Dog Bike

Easy living 😉

Pàivàmatkaa tuli tànààn 69,3 km. Kokonaismatka on nyt 1024,3 km.

Kenguru vai jànis?

Tànààn meille tuli muuten tàyteen vuosi ilman autoa. Se, miten tàhàn olotilaan pààdyttiin, on pitkà tarina, jossa on mukana onnellisia sattumia. Kiitos neljàlle ystàvàllà ja muutamalle autovuokraamolle, jotka ovat tarvittaessa tukeneet elàmàntapakokeiluamme 😉 Pàivi, Mika, Jarkko ja Hessu.

Yò Po-joen oikealla rannalla