Kaikki tiet tulevat Roomasta 7 – Vielä kerran Padovassa

Keskiviikkona 15. päivä heinäkuuta lensin fillarini kanssa Roomaan, tarkoitukseni oli aloittaa sieltä pitkä matka kohti pohjoista. Perillä Fiumichinossa minua odotti ihana 40 asteen helle ja vähemmän ihana mutta melko tavallinen pulma. Kaikkien SASin lennolla Helsingistä Roomaan matkanneiden tavarat olivat jääneet koneen vaihdon yhteydessä Tukholmaan. Kolmen tunnin jonotus tulopalvelussa, yön pimeydessä majapaikkaani fillarin sijasta taksilla, pyörän kasaaminen jäisi aamuun.

  
Aamukahvin ja croissantin jälkeen yritin soittaa numeroon, jonka olin edellisenä iltana tulopalvelusta saanut. Minulle vastasi vain nauhoitus, ja sähköinen seurantalomake ilmoitti matkatavarani etsinnän jatkuvan. Päiväkahvilla tapasin kaksi Roomaan saapunutta ystävääni, joiden kanssa minun oli tarkoitus polkea 10 ensimmäistä päivää. Päätimme kaikesta huolimatta lähteä matkaan, kolme ihmistä kahdella fillarilla, minä aloitin ensimmäisen etapin bussilla josta vaihdoin myöhemmin junaan. Koska osoitteemme Italiassa tulisi muuttumaan lähes päivittäin, ilmoitin matkatavarani toimitusosoitteeksi ystävieni osoitteen Venetossa. 

Pyöräni saapuminen Tukholmasta Roomaan kesti yli viikon. Perjantaina 24.7. sain La Speziaan puhelun, jossa kerrottiin fillarini lentävän lauantaina Venetsiaan. Sieltä otettasiiin minuun yhteyttä ja kerrottaisiin, milloin kuljetus Schioon tulee. Tai näin siis sen piti mennä.
Maanantaina 27. heinäkuuta olin toiveikas. Olin matkalla Padovasta Schioon, jonne toivoin fillarini tulleen tai illan mittaan tulevan. Ei tullut. Ei tullut tiistainakaan, ei pyörää eikä soittoa. Keskiviikko aamuna väsyin, päätin lopettaa loman ja etsin itselleni paluulennon Helsinkiin. Olin ilmoittanut olevani ks osoitteessa tiistaihin 28.7. joten oletin tavarani matkaavan nyt myös kotia päin.
Kun keskiviikko iltana palasimme ystävien luota oli portilla viesti:

 
Lähettivät sitten fillarin 100 km pohjoiseen ilman että varmistivat jonkun olevan vastassa. Seuraavana päivänä ystäväni Roberto ajoi saman kuriirin reitin varrelle Vicenzaan ja toi Kamelin kotiin. Minulla oli kokonainen perjantai aikaa ajeluttaa sitä, ennen kuin palaisimme Suomeen. Kiitos Apukuskille, joka auttoi hankkimaan myös Kamelille paluulipun.

Palaan tässä kirjoituksessa hetkeksi päivään ennen matkaani Alppien juurelle Schioon, se oli toinen päiväni Padovassa. 

Padova on vanha kaupunki, joka sijaitsee noin 40 km Venetsiasta länteen. Kaupunki on kuuluisa erityisesti yliopistostaan, mutta Suomessa varmaankin myös Italian A1-liigassa pelaavasta lentopallojoukkueestaan, jossa on pelannut useamia Suomen maajoukkuepelaajia. Padova on kaunis kaupunki. Historiallinen keskusta pylväskäytävineen, aukioineen ja rakennuksineen on jo kokonaisuutena viehättävä vaellella, kaupunki on eloisa mutta sieltä puuttuu Venetsiana kaltainen kesäinen kaaos ja hälinä. Padovassa voi käydä kesällä, Venetsiassa mielummin talvella, kun matkailijoiden määrä hieman laskee. Padovan kuuluisimpia nähtävyyksiä ovat yliopiston päärakenuksen Palazzo Bon lisäksi mm. Prato della Vallen aukio, kasvitieteellinen puutarha, Palazzo della Ragione (raatihuone), Antonius Padovalaisen katedraali ja Scrovegnin kappeli

  

Scrovegnin kappelin Giotton freskoja en yrityksestäni huolimatta päässyt tällä kertaa katsomaan, vierailuaika olisi pitänyt varata etukäteen. Se on hyvä käytäntö, sillä näin vältetään sekä turha jonottaminen että liika yhtäaikainen ihmismäärä melko pienessä rakennuksessa. Myös yliopiston kasvitieteellinen puutarha oli valitettavasti maanantaisin suljettu, yritykseni käydä siellä koitui kuitenkin inforakennukseen lukkojen taakse jääneen naisen iloksi. Hain viereisestä hallintorakennuksesta paikalle henkilön, joka alkoi selvittää lukkojen salaisuutta. Ja ihmetteli kovin, miten joku voi olla maanantaina siellä sisällä. 

  

Sen sijaan Prato della Vallella minua onnisti, koordinaatit muistissa löysin numeron 60, Ruotsin kunikaan Kustaa Adolfin. Tai sanotaanko Suomen kuninkaan, Ruotsihan oli tuolloin vielä osa Suomea, kuten kollegani VW on minua opettanut.

  

Padova on KÄYTÄVIEN kaupunki, kuten naapurinsa Bologna, jonka kanssa sillä on yhteinen akateeminen historia. Padovan yliopisto, Euroopan toisiksi vanhin, sai alkunsa kun joukko opiskelijoita ja opettajia siirtyi ahdasmieliseksi kokemastaan Bolognasta Padovaan. Bolognassa tutkimusta ja opetusta rajoitti ja määritteli vahvasti mm. kirkko. 
Padovassa oli jo enestään arvostettuja kouluja, mutta ei yliopistoja. Yliopiston katsotaan perustetun 1222, mutta todellinen siirtymä on varmaankin alkanut jo ennen sitä. 

universa

universis

patavina

libertas 

lukee edelleen Aula Magnan, entisen suuren luentosalin, nykyisen juhlasalin seinässä. Vapautta ja riippumattomuutta etsinyt uusi yliopisto oli aluksi hyvin demokraattinen ja osallistava, esim. opiskelijat palkkasivat itse opettajansa ja valitsivat rehtorin. Ehkä tunnetuin Padovan yliopiston opettajista on Galileo Galilei, joka opetti siellä 18 vuotta. 18 parasta vuottaan, sanoi padovalainen oppaani, sillä Padovassa toisin kuin Bolognassa tutkijalla oli tutkijan vapaus tehdä tieteellistä työtä. Galilein LEHTERI on edelleen nähtävillä Aula Magnan sisäänkäynnin vieressä, kasa ruskeaa puuta, tosin sen voi otaksua aikanaan olleen hieman koristeellisempi. 
  

Toinen kuuluisa Padovassa opiskellut tiedemies on Englantilainen lääkäri, anatomi ja fysiologi William Harvey (s.1578). Harvey, jota pidetään verenkierron keksijänä, täydensi Cambridgessä tekemiänsä lääkärin opintoja Padovassa, jossa oli tuonajan ensimmäinen anatominen teatteri. 

Keskiajalla lääketiede oli islamilaisissa maissa hyvin kehittynyttä, mutta koska ruumiiden leikkely oli niissä kielletty, oli anatominen tietämys puutteellista. Euroopassa juuri yliopistojen synty herätti lääketieteellisen kiinnostuksen ruumiinavauksiin, ensimmäinen Padovassa dokumentoitu ruumiinavaus tehtiin vuonna 1341. 
Padovan anatominen teatteri, jossa lääketieteen opiskelijat saivat tutustua ihmisruumiin saloihin, valmistui 1594. Aluksi huoneessa ei ollut ikkunoita eikä sinne päässyt luonnonvaloa, kaikki työ tehtiin kynttilän tai lyhtyjen valossa. Ruumiiden leikkely ei ollut varsinaisesti kiellettyä, mutta katolinen kirkko ei suhtautunut siihen myötämielisesti ja työ piti tehdä kaikessa hiljaisuudessa ja salassa. Ehkä ongelmallisinta oli se, että tarvittavat ruumiit jouduttiin varastamaan hautausmaan laidoilta. 
  
Ilman ikkunoita huone oli myös mahdoton tuulettaa, voimme vain kuvitella millainen kuumuus ja haju siellä on ollut. Vasta paljon myöhemmin (1844) huoneeseen puhkaistiin ikkunat. Opastetulla kieroksella anatomista teatteria on mahdollista päästä katsomaan alhaalta, siis suurin piirtein leikeltävän ruumiin ja ruumiinavausta tehneen teknikon näkökulmasta. Ruumiinavaus oli vaarillista työtä, yleensä yön pimeydessä varastetun ruumiin kuolinsyytä ei tiedetty, eikä arvokkaan professorin henkeä voinut riskeeata. Professori siis istui tuolissaan ja luennoi, toinen professori osoitti ja antoi ohjeita teknikolle, joka suoritti varsinaisen fyysisen työn.

Anatomisen teatterin vieressä on Aula di Medicina, jossa lääketieteen luennot aikanaan pidettiin. Sen vitriineissä on edelleen entisten professorien ja opettajien pääkalloja, sillä useat näistä halusivat lahjoittaa ruumiinsa kuoleman jälkeen tieteelle. Tämä oli keskiajalla täysin laillista toimintaa, sillä he olivat tehneet lahjoituksensa täysin vapaaehtoisesti.
  
Aiemmin soikeiden pöytien ympärillä istui opiskelijoita, jotka kuuntelivat keskellä luennoivaa opettajaa. Nykyään tilanne on toisin päin, sillä saliin kokoonnutaan loppukokeisiin ja väitöstilaisuuksiin, jossa keskellä istuvan opiskelijan ympäröivät opettajat kysymyksineen.

Aikanaan edistyksellisestä Padovan yliopistosta on valmistunut myös filosofi Elena Lucrezia Cornaro Piscopia (s. 1646). Hän oli yksi ensimmäistä loppututkinnon suorittaneista ja maailman ensimmäinen tohtorin arvon saavuttanut nainen. 

Padovan yliopisto on edelleen arvostettu oppilaitos, ns Shanghain rankingissä se sijoittui 2014 välille 151-200 ollen näin 200 maailman parhaan yliopiston joukossa. 

Matka Padovasta eteenpäin jatkui jo aikaisemmassa bloggauksesta, joten eiköhän tämä tieteen ja tutkimuksen riippumattomuuden ylistys voi päättyä lasilliseen Spritziä yliopiston pääoven viereisessä kahvilassa.

      
 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s