Kaikki tiet tulevat Roomasta 2 – pyöräretki ilman pyörää

Torstaina 16.7. heräsin toiveikkaana Fiumicinossa, Tiberin laskuhaaran rannalla. Suurin osa kadonneista matkatavaroista löytyy vuorokauden sisällä ja toimitetaan perille matkaa seuraavana päivänä. Mutta puoleen päivään mennessä rakkaasta Kamelistani oli vain merkintä ”etsintä jatkuu”.

Päiväkahvilla myös edellisenä ppäivänä Roomaan saapuneiden ystävieni Ullan ja Heikin kanssa teimme suunnitelman. Lähtisimme matkaan, he fillareilla, minä bussilla ja junalla. Ensimmisen etappi oli Fiumicinosta Santa Marinellaan, viehättävään historialliseen rantakaupunkiin. 
Fiumicinossa pulmana oli nettikahviloiden olemattomuus, jätettyäni B&B Torre Clementinan en pystynyt vaihtamaan SASin lomakkeeseen uutta osoitettani. Avuksi tuli kotimaassa puhelimen päässä oleva Kuopus.

 Minä tein matkani ilmastoidussa bussissa ja junassa, olin perillä ennen ystäviäni ja ehdin nukkua päivänokosetkin ennen heidän saapumistaan. Olimme melko epäsuhta seurue, he olivat tehneet matkaa fillareilla 37 asteen helteessä. 
Hotel Due Torrin yhteydessä sijaitsevan ravintolan illallinen toimi kuitenkin hyvänä palauttajana, gnocchit ja tuore kala olivat kerrassaan erinomaisia. Rantakadun yläpuolella, melko sivussa sijaitsevassa ravintolassa oli lisäksemme vain paikallisia perhekuntia, ei turisteja, se kertonee jotakin ruoan tasosta. 

Perjantaina jatkoimme matkaa Orbetelloon, kaupunkiin kahden laguunin välissä. Kannattaa katsoa kartasta tämä mielenkiintoinen paikka. Minä taas bussilla ja junalla, ystäväni fillareilla.
Bussilla ja junalla matkustaminen Italiassa on helppoa ja edullista, joskus jopa ilmaista. Paikallisbusseihin lippu ostetaan etukäteen, yleensä TABACCHERIASTA tai muusta vastaavasta kioskista, ja leimataan bussissa. Torstaina matkani Fiumicinosta Santa Marinellaan maksoi 1,50 + 3 = 4,50 euroa. Seuraavana päivänä matkustin maakunnallisella (Lazio) bussilla Civitavecchian asemalle, ja koska lippu olisi ollut 7 € ilmoitti kuljettaja, ettei hän aio myydä sitä minulle. Liian kallis. 
Lauantai iltana koko joukkueemme matkusti Orbetellosta Sienaan, yksi junalippu paikallisjunaan maksoi 11,60 €. Paikallisjunissa on aina vaunu, jossa on paikka fillareille, jos tilaa vain on. Yksi lippu itselle, yksi fillarille.

  

  
Lauantaina pääsin viimein pyörän päälle, olimme jo edellisenä iltana etsineet ja varanneet minulle vuokrapyörän, paikallisen Orvokin. Käsimatkatavaroissani oli onneksi yksi OW hame, joka toimi hyvin pyöräilyvaatteena. 
Aluksi otimme hien pintaan nousemalla Monte Argentario saaren samannimiselle vuorelle, vai onko se kukkula? 541 m nousu 7 kilometrin matkalla sai sen kyllä tuntumaan ihan vuorelta. Nousu olisi jatkunut vielä loivempana 639 metriin, mutta päätimme että ristin juurelta on aika palata rannalle. 

   
   Mitähän tuosta rannasta sanoisin. Kannaksen päähän pääsee autolla, tiheään varjoisaan pinjametsään ja sieltä hyvinhoidetuille uimarannoille vain fillarreilla ja kävellen. Mitä kauemmas saaresta kuljet, sitä suurempaa rauhaa löydät. Meri oli lämmintä, hiekka polttavaa. Lepo.

Ja iltajunalla Sienaan, siis sulosunnuntai Sienassa, jossa kukaan meistä ei aiemmin ole ollut. Pyöräretkellä ilman pyörää, mutta Italiasta nauttien!

   
      

Mainokset

One response to “Kaikki tiet tulevat Roomasta 2 – pyöräretki ilman pyörää

  1. Kameli-parka. Toivottavasti se pääsee pian emäntänsä luo.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s