Mapei Day 3/7 – matkavalmisteluja

– Miten te olette valmistautuneet tuohon kisaan Passo Stelvion kunikuudesta, joku kysyi. 

Vastaus tiivistyy kahteen sanaan: Ostamalla lentoliput.

Bormio-Passo Stelvio kisa ei ole kuntotapahtua, johon lähdetään bongaamaan klassikkokinkare. Sinne pitää mennä polkemaan MV-tasolla * oman elämänsä ennätystä, maisema-ajoa voi harrastaa vuoden muina päivinä.

Kuka tahansa jaksaa kävellä puolimaratonin (21,097 km) ja moni jopa hölkätä, jotkut juosta. Mutta entä jos koko matka on ylämäkeä? Ja melko jyrkkää? Silloin tuo matka on huikea myös pyöräilijälle, varsinainen aika-ajo, johon ei valmistauduta hetkessä. 

Team Orvokin polkijoiden eväät takataskussa ovat 1) Hyvä peruskunto 2) vielä parempi ajotekniikka 3) mäkikokemusta 4) korkea kipukynnys 5) luja tahto ja usko.

Satunnainenkin lukija ymmärtää, että em. ominaisuuksia ei hankita vuodessa. Niiden eteen tehdään töitä, tosin osan joku on saanut syntymälahjana. 

  
Joukkueen ainoa alppinisti on luonnollisesti italialainen ajajamme Sten, jonka on mahdollista treenata pitkiä ylämäkiä vaikka päivittäin. Hiihtäjän kesäharjoitteluohjelmaan kuuluu kerran viikossa fillari, ja ylämäkiä hän kapuaa kesähelteillä myös rullasuksilla. Nuoren miehen hapenottokyky on niin huima, että Sten on joukkueen ehdoton ennakkosuosikki huipulla, kapteeni Apukuski tietää sen.

Kyllä muukin joukkue on Alppien kinkareita kavunnut, jopa Kuopus, joka viime keväänä valloitti mm. toisen klassikkonousun Monte Grappan. Itse muuten kapusin tuolle samalle kinkareelle viime kesänä, sillä kertaapohjoista reittiä, tavoilleni uskollisena sateessa, ukkosessa noin 30 kg nyyttien kanssa 😀 (Kategoria Helsinki-Italia all Day Long).

Ensi viikolla matkaan. Team Orvokki lentää Helsingistä Venetsiaan, josta ajetaan vuokra-autolla Schioon tapaamaan ystäviä ja poimimaan takapenkille Sten. Kesäisin Venetsiaan lentää suoraan Helsingistä sekä Finnair että Norvegian Air, mutta talvisin ei mikään. Orvokit lentävät tällä kertaa Finnairilla, myös kaikki kolme fillaria saatiin samalle lennolle.

Polkupyörän kuljetus Helsingistä Venetsiaan oli varattava etukäteen, tosin jotkut lentoyhtiöt ovat äskettäin poistaneet ennakkovaraus mahdollisuuden ja siirtyneet lähtöpäivän tilanteen mukaiseen myyntiin. Jos tarvitset matkalle mukaan oman fillarin kannattaa siis tutustua huolella kuljetusehtoihin jo ennen oman lipun ostoa, niissä on eroja. Niin ehdoissa kuin hinnoissa. Viime kesänä Apparin fillari jäi Helsinki-Vantaalle, koska Finnair ei kuljeta pakkaamattomia pyöriä. Paitsi… kun kuukautta myöhemmin palasin Kamelin kanssa Salzburgista Helsinkiin, ja välilaskun jälkeinen lento oli Finnairilla. Lähtöselvityksessä ei millään tavoin kyseenalaistettu polkupyöräni mahdollisuutta palata kotiin. Nätisti neuvoivat minne Kamelin piti mennä.

Jokaiselle fillarille on varattu oma matkalaukku, erityinen pyöränkuljetuslaukku. Siitä lisää ensi viikolla kun fillarit puretaan ja pakataan.

Alkujaan Orvokit ajattelivat polkea kisan vuokrafillaeilla, mutta Veloce pyörävuokraamon tarjous oli enemmän kuin huono. Vuokrapyörät viideksi päiväksi olisivat maksaneet enemmän kuin oman pyörän kuljetus, ja vaikka pyörien taso oli hyvä ei se ollut lähelläkään omia ajokkeja. Italiassa hyvät pyörävuokraamot ovat vielä melko harvinaisia, ja tässä tilaneessa muutamat ahkerat yrittäjät voivat pitää hinnat totuttua korkeammalla. 

Siis tärkeimmät matkavalmistelut: lentoliput (myös fillareille), vuokra-auto, majoitus Bormiossa. Done!

Way to go!

Ai niin, se *MV-tason ajo. Ehkä jätän sen sittenkin tuonnemmaksi. Team Orvokin sedät kyllä tietää 😉

  

Mainokset

One response to “Mapei Day 3/7 – matkavalmisteluja

  1. Tsemppiä Orvokin sedille ylämäkeen!
    Olen miettinyt, että pakkamattomat ja kovaan laukkuun pakatut pyörät varmaan kulkevat Helsingin kentän läpi vähimmin vaurion. Meidän kokemuksemme (Sciconin parhaaseen kiinnityksellä ja hyvillä pehmusteilla varustetun) pehmeä laukun kanssa matkustamisesta kotimaan päässä ovat vähemmän mukavat. Italiassa pyöriä käsitellään hieman toisin ottein kuin täällä jossa monen työntekijän tavoite on tuhota toisen omaisuus. Koska meillä ei ole kovaa laukkua, niin tällä hetkellä olen sitä mieltä, että rakas ajokkini kulkee maasta toiseen vain auton katolla tai polkien.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s