Pyöräretkellä Loiren yläjuoksulla 2.2/2 – viiniä ja vuohenjuustoa

Aikaisemmat jutut kesäkuussa 2015 tekemästäni pyöräretkestä Loiren yläjuoksulle ovat Prologi, Ruusuja ja rauhaa sekä Viiniä ja vuohenjuustoa (ensimmäinen osa). Tässä kirjoituksessa pyöräilemme kaksi viimeistä päivää, ensin Sancerrestä Cours les Barresiin, josta käsi teimme retken Neversiin sekä Apremontin linnaan, joka ympäröivän kylän kanssa oli lumoavan kaunis kokemus, kuin olisin ollut sadussa. 

Torstai aamuna (11.6.) jokilaivamme Anna Maria IV oli ankkurissa Ménétréolissa, Sancerren viiniviljelmien juurella. Päiväretki alkoi nousulla ylös Sancerren kukkulalle (312 m), vielä hiljaiseen keskiaikaiseen kaupunkiin, joka myöhemmin kesällä täyttyisi matkailijoista. Sancerre on saman nimisen viinialueen pääkaupunki, viineistä ja vuohenjuustoista olen kirjoittanut edellisessä jutussa. Kukkulalla on ollut mitä ilmeisimmin asuttu ollut Roomann imperiumin aikana Julius Caesarille omistettu temppeli, myöhemmin sen tilalle syntyi pieni kylä.

Tie ylös kaupunkiin kulkee viiniviljelmien keskellä, ja ylhäältä kaupungista aukeaa kaunis näkymä Loire-joelle ja sen kanavalle. Kaupungissa on Sancerrre viinimuseo, Maison des Sancerre, jonka näyttely esittelee hyvin alueen viininviljelyn historiaa ja nykyaikaa. 3D elokuvalla pääsee kulkemaan viinirypäleen matkassa koko tuotantoprosessin kasvupaikalta tankkien kautta pulloon ja lasiin, oppaana on kuka muukaan kuin leppäkerttu, tuo luonnollinen tuholaistorjuja.

Museon yläkerran terassilta aukeaa kaunis näkymä yli viiniviljelmien, siellä on myös mahdollisuus maistella viinejä. Meidän muiden polkiessa rauhallisesti ylös kukkulan rinnettä ja nautiskellessa kylän ja viinimuseon antimista teki Apukuski taas oman treeninsä. Tavoitteena oli 2 x 4 min vetoja ylämäkeen, MUTTA toteutus olikin 4 x 7 min – kas mäki oli 7 min kertaveto. Tämän jälkeen oli taas mukava vetää oranssi takamiehen liivi päälle.

   
      Laskeuduttuamme alas kukkulalta matka jatkui läheiseen Pouilly sur Loiren kylään, joka on niin ikään kuuluisa gastronomiastaan ja viineistään. Oppaammekin yllätykseksi kylä oli lähes autio ja tyhjä, liekö siihen syynä suuret tietyöt, jotka vaikeutivat kylään ajoa. Pysähdys jäi lyhyeksi, matka jatkui lounaspiknikille joen varteen ja edelleen La Charite sur Loiren kaupunkiin. Olimme onneksi saaneet edellisenä ilta maistaa Eric Louisin Pouilly Fume AOC viiniä, tila omistaa palstoja myös tältä nimisuojatulta alueelta.

   
 La Charite sur Loire on joen itärannalla sijaitseva linnoitettu historiallinen kaupunki, joka on aikojen saatossa selvinnyt niin tulipalosta (1559), Ranskan uskonsodista, vallankumouksen tuhoista kuin hiumista kehityshankkeista. Ranskan suuren vallankumouksen aikana vain muutama munkki jäi asumaan luostariin, joka myytiinn yksityisille henkilöille ja suojeltiin. Nykyään luostarista on jäljellä vain rauniot. 

Kaupungin keskellä sijaitseva Sainte Croix Notre Dame kirkko pääsi Unescon maailmanperintölistalle vuonna 1998, se on osa Santiago de Compostela -reittiä Ranskassa. Kirkostakin saattaisi olla jäljellä vain rauniot tai muisto, sillä 1800-luvulla sen läpi suunniteltiin kulkevan uusi tie. Pelastukseksi tuli herra Prosper Mérimée, joka on ehkä tunnetumpi kirjailijana (Carmen) kuin historioitsijana ja arkeologina. Hän näki kirkon arvon ja sai suunnitelmiin muutoksen.

   
            Päiväretki päättyi Cours les Barresiin, jossa vietimme kaksi viimeistä yötä. 

   
    

Perjantai (12.6.) oli viimeinen pyöräilypäivä, kävimme retken aika mm. Neversin kaupungissa sekä Apremontin kylässä ja linnassa, oikeammin linnan puutarhassa, joka oli kuin todeksi muuttunut satukirjan kuva. 

Hieman Neversistä länteen Loire jokeen laskee yksi sen sivuhaaroista, L´Allier. Samassa kohden myös Loiren kanava haarautuu kahteen suuntaan, toinen seuraa edelleen Loirea aina Roannen kaupunkiin ja Villerest-järvelle asti, L´Allieria seuraava kanava päättyy melko pian kääntöpaikkaan. Loiren itärannalla, Marzin kunnassa sijaitsevalta maisemaa hallitsevalta kukkulalta, Allierin nokalta (le Bec l´Allier), on hieno näkymä kahden joen kohtaamispaikkaan.

  
Nevers on vanha kaupunki, ensimmäiset merkinnät siitä on nimellä Noviodunum. Noviodunumia asuttivat heedut, Gallian keskiosassa asunut kelttiläinen heimo, ja kaupunki oli Rooman liittolainen jo yli 100 vuotta eaa. Nykyään Nevers on tunnettu pikemmiten keskiaikaisista piirteistään. Kapeiden katujen varrella on useita rakennuksia aina 1300 asti. Yksi merkittävimmistä kansallisista muistomerkeistä on Saint Cyr et Sainte Juliette katedraari, joka on oikeastaan kahden erillisen rakennuksen muodostama kokonaisuus. Osa kirkon lasimaalauksista hämmensi modernismillaan, sitä saattaa osaltaan selittää sen, että rakennus on osittain tuhoutunut ja jälleenrakennettu kaksi kertaa. 

Myös Neversissä teimme retken paikalliseenn kauppahalliin, juustojen, hedelmien ja paikallisten linssien luo. Kesäkuun alussa olivat ensimmäiset lähialueen uudet perunat tulleet myyntiin, hinta oli kuten kotona Suomessa, tässä vaiheessa 4 € kg. Keittiöpuutarhoissa ja palstoilla perunat vielä pääsääntöisesti kukkivat. Neversin kaupungintalolla puolestaan kukki neulegraffitteja isänmaallisissa väreissä.

   
         Neversin jälkeen pyöräretki jatkui kohti  L´Allier-joen haaraa ja edelleen sitä myötäilevää kanavaa pitkin vanhalle kääntöpaikalle asti. Paikka on ollut paitsi laivojen kääntöpaikka myös kohta, jossa joen vettä virtaa kanavaan. Hieman edempänä joen yläjuoksulla on Apremont sur Allierin kuvankaunis kylä, joka jo itsessään on nähtävyys.

Apremont sur Allier on Allier joen rannalla sijaitseva keskiaikainen kylä, jota jotkut pitävät yhtenä Ranskan kauneimmista kylistä. Kylän eteläreunan kukkulalla kohoaa keskiaikainen Apremontin linna ja sen vieressä on puutarha, jonne astuessa tulee tunne kuin kulkisi satukirjassa. Kylän asukkaat ovat keskiajalla olleet louhoksien työntekijöitä, joiden tehtävänä oli louhia kiviä Loiren varren suuriin katedraaleihin, mm. Orléansiin. Kylän uusi elämä ajoittuu maailmansotien väliseen aikaan, jolloin omistajaa usein vaihtaneen linnan isäntä Eugéne Schneider arkkitehti M. de Galéan avulla aloitti kylän ja linnan entisöinnin. Kaikki, mikä ei silloin ollut sopusoinnussa keskiaikaisen ilmeen kanssa, purettiin ja rakennettiin uudestaan keskiaikaiseen tyyliin.

Gilles de Brissacin suunnittelema puutarha avattiin 1976. Puutarhan kauneutta on vaikea kuvailla. Upeiden kasvialueiden ja vesiaiheiden lisäksi puutarhassa on useita venälainen taiteilijan Alexander Sebriakoffin suunnittelemia rakennuksia. Belvedere-paviljonki puiston korkeimmalla kohdalla, kiinalainen silta ja turkkilainen paviljonki keskellä lampea. Belvederen sisäseiniä koristaa 10 vuotta sitten sinne tehdyt kahdeksan keraamista panelia, jotka on valmistettu Montagnon tehtaalla Neversissä. Kaikki laatat perustuvat A. Sebriakoffin alkuperäisiin maalauksiin. Puutarhassa kävellessä aika tuntuu pysähtyvän. 

Apremont oli meidän pyöräretkemme viimeinen kohde, sieltä poljimme takaisin Cours les Barresiin jossa jokilaiva Anna Maria oli. Edessä oli viimeinen illallinen Meryn herkkujen ääressä, rinkan pakkaus ja aamulla bussimatka Pariisiin. 

Kuvasarjat kahdesta viimeisestä päivästä voi katsoa täällä: La Loire à Vélo – 6th and 7th day.

   
                 

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s