Pyöräretkellä Loiren yläjuoksulla 2.1/2 – viiniä ja vuohenjuustoa

 Aiemman jutun kesäkuussa 2015 tehdystä fillari- & jokilaivaretkestä Loire-joelle voit lukea täällä: Ruusuja ja rauhaa. Olin alkujaan suunnitellut jakavani matkan kahteen juttuun, mutta neljänteen päivään ja siirtymiseen viini- ja juustoalueelle sisältyy niin paljon, että päätin jakaa tämän vielä kahtia. 

Tässä jutussa kerron vain yhdestä päivästä, matkan viimeiset kaksi päivää ansaitsevat oman tarinansa. 

Neljäs pyöräilypäivämme Loire-joen laaksossa, keskiviikko 10.6., alkoi pienestä ja hiljaisesta Beaulieu sur Loiren kylästä. Lähdimme matkaan joka-aamuiseen tapaan oppaamme Peterin johdolla 8:45, jokilaiva Anna Maria IV starttasi samaan aikaan päästäkseen siirtymään Loiren kanavaa pitkin seuraavaan majapaikkaamme Ménétréoliin.

Laivalla ei ole WIFI-yhteyttä, mutta ainakin tähän asti pienimmissäkin kylissä on ollut turisti-info ja siellä ilmainen WIFI. Koska yhteys toimii sulkemisajan jälkeen myös rakennuksen ulkopuolella, saattoi aina silloin tällöin muuten autiossa kylässä nähdä pienen joukon suomalaisia lataamassa puhelimiinsa ja tabletteihinsa Helsingin Sanomia ja muita viestejä maailmalta. Pyöräreitti pyrkii palvelemaan matkailijoita. Beaulieun turisti-infossa, jossa vietin hiljaisen hetken oppaamme Peterin kanssa, oli tämä hauska, fillarinvanteista tehty pöytä, johon pyöräilyesitteet oli koottu.

   
    Loiren pyöräreitti, La Loire à Vélo, on 800 km pitkä, Ranskan pisin vapaa-aika-ajoon rakennettu pyöräreitti. Se on osa Eurovelo 6 reittiä Atlantilta Mustallemerelle, Ranskan puolella tuosta reitistä kulkenee noin 1600 km Alsacesta Nantesiin. 

Loiren reitti alkaa yläjuoksulta Neversistä ja päättyy Nantesiin, poljimme siis kohti reitin toista päätä. Emme aina suorinta tietä tai reittiä seuraten vaan paikallisoppaan asiantuntemuksella siksakkia joelta hallitusti pois poukkoille. Jo aamupäivällä, lähestyessämme Cosnen kaupunkia, ymmärsin saapuvani viini- ja vuohenjuustoalueelle. Ensin maisemaan ilmestyivat vuohet, sitten viiniviljelmät. 

Perinteiseen ranskalaiseen tapaan juustoja syödään aterian päätteeksi, yleensä tarjolla on kolme erilaista makua. Ranskassa on 48 EU:n nimisuojaa nauttivaa juustoa (AOC), näistä kuusi on Loiren laakson juustoja. Yksi alueen AOC juustoista on Crottin de Chavignol, sylinterin muotoinen pieni raakamaidosta valmistettu juusto. Kun juuston nimessä on Chavignol, pitää sen alkuperän olla tarkkaan määrätyltä alueelta lähellä Chavignon kylää, Sancerrestä ja St. Saturista hieman länteen. 

Tarjolla on paljon paikallisia, pienien juustoloiden vastaavia tuotteita, Crottin dde Chévre, jotka ovat aina ainutkertaisia makuelämyksiä. Enpä huomannut enkä ymmärtänyt, miten tuo juuston maku muuttuu, jos vuohi syö heinää naapurin pellon puolelta, kertokoon sen minulle joku toinen. No, kai tuon nimisuojauksen tärkein tehtävä on brändätä ja turvata jokin alueellinen tuote, näin sillä ei ole riskiä muuttua vuosisatojenkaan saatossa. Kun ostat Lapin puikula -perunoita tiedät mitä pussissa on ja mistä perunasi suurin piirtein tulee, vaikka paperin läpi et sitä näe. Eikä vastaavia italialaisia perunoita, joita kerran löysin, voi myydä Lapin puikuloina, vaikka ne olisivat kuinka maukkaita. 

Vuohet ovat laiduntaneet Loiren laaksossa jo1300 vuotta, kun arabit jättivät ne jälkeensä vetäytyessään etelämmäs vuonna 732 käydyssä Toursin taistelussa. Tuttujen ja yleisten pehmeiden tuorejuustojen ja kovien, kypsytettyjen vuohenjuustojen sijaan tällä alueella valmistetaan paljon rakenteeltaan kovempia, mureita ja aromikkaita tuorejuustoja. 

   
          

Cosnessa pääsi nelikkomme taas lempipuuhaansa, paikalliselle torille ostamaan lounasherkkuja. Aamulla tehdyt evätpatongit saivat seurakseen juustoja, oliiveja ja hedelmiä. Minulle aivan uutta olivat esikasvatetut salaatin taimet. En ole niitä täällä Suomessa tavannut, vaikka juuri tänne, jossa kasvukausi on lyhyt ja jänikset vaanivat valppaina kaikkea puutarhan vihreää, ne sopisivat oikein hyvin. Itse olin menettänyt matkan aaikana yhtä lukuunottamatta kaikki lehtikaalin taimet, onnekseni ystävälläni Rouva Ryytimaalla oli jäänyt joitakin ylimääräisiä omasta keittiöpuutarhastaan.

   
  

    

Jatkettuamme matkaa Cosnesta ylitimme kanavan, jonka sulkuportilla oli Anna Maria. Kätevää, sillä sain annettua seurueellemme ostamani vuohenjuustot Merylle ja pudotin hunajapurkkini hyttimme ikkunasta vuoteelle. 

St. Saturin keskustassa toivotetaan matkailijat tervetulleiksi Sancerren alueelle. Sancerre on Loiren yläjuoksun tärkein viinialue, se on myös koko Loiren alueen vanhin viinialue. Alue on tunnettu erityisesti AOC viineistään, jotka valmistetaan valkeasta Savignon Blancista ja punaisesta Pinot Noirista. Aikanaan Pinot Noir oli alueen valtalaji, mutta viinikirvojen vitsausten vuoksi valkea, Loiren laaksosta kotoisin oleva Savignon valtasi alaa. 1970-luvulla Sancerren viinit tulivat laajemmin tunnetuksi ja niiden suosio erityisesti monikäyttöisinä, hyvinä ateriaviineinä kasvoi.  Alueen viinitilat ovat pieniä perheyrityksiä, maakauppaa ei juuri käydä vaan ne siirtyvät perintönä sukupolvelta toiselle. Päiväretkemme lopuksi pääsimme tutustumaan yhden tilan tuotantoon. 

   
    

Les Celliers de la Pauline viinitila sai alkunsa vuonna 1860, kun suvun isoäiti aloitti viinin valmistuksen ja myynnin. Rouva Pauline oli poikkeuksellisen rohkea nainen, sillä nainen viinitilan omistajana ja tuottaja on tänäkin päivänä harvinaisuus. Työtä jatkoi hänen poikansa Leon, joka avioliiton kautta yhdisti kaksi alueen viinitilaa, tällä hetkellä sukutilaa isännöi Eric Louis

Tilan viinit valmistuvat nykyaikaisissa terästankeissa, mutta alakerrassa on kellari, jossa kypsytetään akaasia-ja tammitynnyreissä vintage-viiniä ”Cuvée Pauline” tilan perustaneen isoäidin kunniaksi. 

Tasting-salissa saimme todeta, miten herkkiä sekä Savignon että Pinot Noir ovat maaperälle, jossa ne kasvavat. Samana vuonna samoista rypälelajikkeista eri palstoilla kehittyy hyvinkin erilaisia, vaikka kasvualue sinänsä on suppea. Oman vivahteensa makuihin toi viinien kanssa tarjottava lähialueen Chavignol vuohenjuusto.

Oma suosikkini maisteluissa oli tilan Pouilly Fumé, jota ostin pullon kotiin, odottamaan kasvimaamme ensimmäisiä siiklejä. Sancerre Cuvée Paulinea tai tilan kuohuviiniä emme maistaneet, niinpä varasin niitäkin pullollisen kotimatkalle Suomeen. Tässä suhteessa jokilaiva & pyöräily on aivan toisenlaista kuin fillarivaeltaminen, jolloin ei tulisi mieleen lisätä nyyttien painoa yhdelläkään viinipullolla. Tai, no, olen minä viime kesänä vienyt pullon paikallista Italialaista rosé kuohuvaa sivulaukussa ystävilleni Salzburgiin. 

Tilan viineihin ei lisätä sulfiitteja, ne eivät ole varsinaisesti luomuviinejä mutta kasvatuksessa noudatetaan biodynaamisia periaatteita. Tätä korostamaan on viinien etiketteihin suunniteltu Pikku Prinssiä, Le Petit Prince,  jäljittelevä tyyli. Tuholaisten torjuntaa tehdään luonnollisin menetelmin, mm. levittämällä kasvustoihin tuoksua, joka houkuttelee paikalle tietyn hyönteislajin, joka puolestaan aterioi mahdollisilla tuholaisiksi luokiteltavilla hyönteisillä. Ja yksi parhaista viininvartijoista on tietysti leppäkerttu, jonka kuva tuli usein vastaan. Kuin paikallinen Madonna. 

Tilan Kotisivuilla on esittelyjen ohessa hyviä ruokaohjeita kullekin viinille. Tämän päivän kuvakoosteen voi kokonaisuudessaan katsella täällä:

Tämän päivän kaikki kuvat voi katsella täällä: La Loire à Vélo – 5th day.

   
            

Mainokset

One response to “Pyöräretkellä Loiren yläjuoksulla 2.1/2 – viiniä ja vuohenjuustoa

  1. Oi, oi. Kuola valuu…

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s