Pyöräretkellä Loiren yläjuoksulla 1/2 , ruusuja ja rauhaa

Prologi tähän tarinaan on kirjoitettu viikko sitten, sunnuntaina 14.6.

Se taisi olla syksyllä 2014, kun HePon sunnuntaisella puuroryyniretkellä Majvikiin Ilpo kysyi Apukuskilta, olisimmeko kiinnostuneita seuraavana kesänä viikon fillaroinnista Ranskassa, Loire-joen laaksossa. 
Ryhmä HePossa tutustuneita pyöräilijöitä suunnitteli kahta viikon retkeä Loirelle, jälkimmäisellä viikolla olisi muutama paikka vapaana.                                                    

Tarvitsin miettimisaikaa juuri sen verran, että tarkistin ajankohdan, maksoin saman tien varausmaksun Ilpon tilille. Ajankohta kesäkuun alussa oli täydellinen, se katkaisisi talven työrupeaman ja veisi mielen hetkeksi muihin maisemiin. Lisäksi Ranska Apparin Alppeja lukuunottamatta on meille tuntemattomampaa pyöräilyaluetta, ohjaustanko kääntyy niin usein Italiaan. Hunajana maitokahvissa oli vielä talvella tullut tieto, että ystävämme Ilse ja André lähtisivät samalle matkalle!

   
   

Lauantaina 6. kesäkuuta 2015 Pariisin Gare du Nordissa meitä odotti bussi, joka vei viisitoista suomalaista Rogny des Sept Eclusesiin, Loiren yläjuoksulle. Siellä meitä odotti hollantilainen jokilaiva Anna Maria IV, joka olisi tukikohtamme tulevan viikon ajan.

Olin uuden edessä, lähdössä pyöräretkelle ryhmän kanssa, valmiiseen majoitukseen, valmiiseen ohjelmaan. – Alattekohan te tulla vanhoiksi, naureskeli Kuopuksemme. 

Ei, siitä ei ollut kyse, halusimme jotakin uutta. Olen retkeillyt ja vaeltanut Kamelini kanssa melko paljon, viime vuonna tähän aikaan poljin yksin Helsingistä kohti Italiaa. Olen tottunut tekemään reittisuunnitelmani tien päällä, pysähtymään missä ja milloin haluan, etsimään itse vuoteenin ja ruokani. Nyt kaikki olisi toisin, minun tarvitsisi vain kulkea mukana ja antautua polkupyöräilyn sietämättömälle keveydelle, nauttia. Totta kai minua hieman jännitti, erityisesti se, että raskaan työrupeaman jälkeen en olisi sosiaalisimmillani, kaipasin uusien ihmisten ja ulkoilun lisäksi unta, hiljaisuutta ja yksinäisyyttä.

Loire on Ranskan suurin vapaana virtaava joki. Kovan, vaihtelevan virtauksen sekä muuttuvan, usein hyvin matalan vedenpinnan korkeuden vuoksi Loirella ei voi liikennöidä, vaan sen viereen on rakennettu kanava. 

Hollantilaisen HAT toursin järjestämällä matkalla meidän laivaisäntinämme olivat hollantilainen Niels ja belgialainen Mery. Oppaanamme viikon ajan toimi hollantilainen, Ranskan maaseudulla jo 15 vuotta asunut Peter, joka myös vastasi polkupyöristä ja huolehti kaikeen niihin liittyvästä.

   
 Päivärytmi laivalla oli tarkka. Aamukahvin saattoi hakea 7:30, aamianen oli katettu 8:00. Aamiaisella oli mahdollista tehdä lounaseväät, maissa piti olla 8:40 ja matkaan lähdimme 8:45, sekä me pyöräilijät että kapteeni Gabyn ohjaama laiva. Palasimme päivän retkeltä noi 17 aikaan, ja Meryn laittama herkullinen kolmen ruokalajin illallinen oli kello 19. Illallisen jälkeen kokoonnuime Peterin johdolla kuulemaan ajatuksia seuraavasta päivästä.
Laiva jakautui kahteen osaan, joiden välissä oli katettu avoin terassi. Toisella puolella oli matkustajien hytit, toisella puolella ruokasali, jonka takana oli Meryn valtakunta, keittiö. Tämän takana oli vielä henkilökunnan hytit ja varastotilat. 

Hytit olivat pieniä mutta todella toimivia, ja kuten koko laiva, siistejä ja tyylikkäitä. Kerrossängyt, eivät pituudella pilattuja, mutta kyllä niihin mahtui. Minun ja Apparin lisäksi Ilse & André sekä retken kolmas pariskunta, Tarzan alias Haapaska ja Heikki saimme Honeymoon sviitin, hytin jonka alvuode oli mitoitettu kahdelle. Luxusta 😉

  
Ensimmäinen ajopäivä (7.6.) oli sunnuntai ja heti alkuun oppaamme Peter vei meidät läheiseen Bleneaun kylään, jossa joka sunnuntai on siivouspäivä. Kylän keskusta oli täynnä kirpputoripöytiä, niin paikallisia asukkaita myymässä itselleen tarpeettomia tavaroita kuin ammattimaisempia myyjiä. Myös poliisit kietelivät kaduilla, lähinnä kyselemässä antiikkikauppiaiden joidenkin esineiden alkuperää. Apukuski löysi itselleen uuteen retkivauhtiin sopivan ranskalaisen ajolakin ja minä muutaman teemaan sopivan pinssin, joku oli löytänyt jopa sopivat, hyväkuntoiset BALLYn avokkaat. Niille voisi olla käyttöä paluumatkalla Pariisissa.

En puhu ranskaa, mutta ensimmäisen päivän tapaan koko matkan aikana kommunikointi sujui hyvin. Sain mitä tarvitsin, toreilta, kaupoista ja kahviloista, toki todellinen keskustelu rajoittuu silloin kun yhteistä kieltä ei ole. Vain pientä ranska-suomi small talkia: – Oletteko Ruotsista? – Ei, emme, olemme Suomesta. – Oi, anteeksi, tosiaan…  Tärkeää ei ole kieli, vaan kommunikointi 😀

   
    Kirpputorin jälkeen jatkoimme matkaa pohjoiseen Chatillon Colignyn kylään, jossa ihmettilimme sekä keskustan hiljaisuutta että jäätelön puutetta. Jäätelöpula, jonka Ilse ratkaisi tällä kertaa lähikaupasta hakemillaan purkeilla ja kertakäyttölusikoilla, osoittautui huomattavastilaajemmaksi kuin tämän kylän ongelmaksi. Koko viikon matkan aikana emme osuneet yhdenkään kunnon jäätelöpaikan kohdalle, päivän jäätelöksi sai kelvata pakastealtaan persoonattomat jäätelöpuikot. Tämä ei siis ole Italia vaan Ranska, jäätelökesää voin viettää myöhemmin kesällä.

   
   Päivän viimeinen kohteemme oli la Bussière ja siellä sijaitseva veden ympäröimä, kalastukseen keskittyvä linna Château des Pecheurs. Linnaa ja sen hienoja kokoelmia enemmän minua viehätti puutarha, jossa erilaisten vihannesten, yrttien, heldelmäpuiden ja koristekavien lisäksi oli ruusuja, jopa linnan oma lajike, Château de la Bussière.

Kesäkuun alku on hienoa aikaa puutarhassa, kukkien aikaa, värien ja tuoksujen ilotulitusta. Koska olimme jo lähellä ympyrälenkkimme loppua, Anna Mariaa, olisin hyvin voinut jäädä virkistämään sieluani puutarhaan miten pitkään halusin. Tiesin kuitenkin tarvitsevani enemmän kin mitään muuta ruokaa ja pitkää yöunta, joten palasin ryhmän mukana laivalle – ja olin monena iltana varmasti ensimmäinen, joka katosi hyttiin ja peiton alle. 

   
    Maanantaina (8.6.) matkamme alkoi Annan Marian kannella, nautiskelimme yhden nousun sulkuporttien kautta, ennen kuin palasimme pyöriemme luo ja aloitimme vaelluksen kohti oikeaa, vapaana virtaavaa Loirea. Kanavalta oli hieno näkymä vanhalle 1597 rakennetulle kanavalle ja sen seitsemälle sulkuportille, joiden mukaan kylä on saanut nimensä, les sept ecluses.

  
Saavuttuamme Loirelle pysähdyimme Gienin kaupunkiin. Sen linnan tasanteelta on erinomainen näköalan alas joelle ja Loiren ylittävälle vanhalle sillalle. Silta on rakennettu alkujaan 1484, mutta nykyisen muotonsa se on saanut 1734, kun edellisenä vuonna tulviva vesi tuhosi sen. Gienin silta oli 75 vuota sitten, kesäkuussa 1940 merkittävä osa II maailmansodan tapahtumia. Kesäkuussa Saksa oli aloittanut Hollannin ja Belgian kautta hyökkäyksen Ranskaa vastaan. 13.6. Pariisi julistettiin avoimeksi kaupungiksi, mikä aiheutti pakolaisvirran etelään. Saksalaiset aloittivat Gienin pommitukset lauantai aamuna 15.6. ja parin päivän ajan kaupunkia pommitettiin rajusti. Jo muutama päivä ennen pommituksia oli vanhan sillan kautta paennut yli miljoona ihmistä, täydessä kaaoksessa ja paniikissa.

    Siirryimme Gienin vanhaa siltaa pitkin toiselle puolelle Loirea, Anna Maria jäi kanavaan toiselle puolelle. Uusi satama, jossa kohtasimme, oli Briaressa, jonne palasimme komean acveduktin reunaa pyöräillen. Aurinkoista iltapäivää saattoi jatkaa vielä jokilaivan kannelle syntyneellä Rivieralla. 

Hyvä kirja, päiväunet tai lasi paikallista viiniä, isäntämme Niels tarjoili ammattilaisen elkein myös laivan kannelle.

   

  

Tiistaina (9.6.) jokilaivamme vaihtoi joen puolelta toiselle, kanava ylitti Loiren 1890-1894 rakennettua Euroopan pisintä akveduktia pitkin. Se on osittain suunnitellut Gustave Eiffel, jonka nimi on luonnollisesti tutumpi Pariisi Eiffel-tornista. On huima tunne lipua laivassa joen yli ja miettiä, mitä kaikkea ihminen onkaan rakentanut voidakseen kuljettaa ruokaa ja tavaroita paikasta toiseen. Alla vapaana virtaava Loire, sen päällä rautaa ja vettä, samaa vettä, ja jokilaiva täynnä fillareita, ihmisiä, lautasia, matkalaukkuja, kirjoja, kukkaruukkuja, kokonainen pikku hotelli asukkaineen. 

  
Päivän helmi oli Châtillon sur Loire, pieni keskiaikainen kaupunki, jonka viehättävyyttä lisäsi 2011 Décorer la ville projektin tuottamat sinämaalaukset. Ennen Briaren akveduktin rakentamista tämä oli paikka, jossa laivat ylittivät Loiren kanavan siirtyessä joen puolelta toiselle. Joen kovat virtaukset tekivät siitä vaikeaa ja vaarallista, keulan tähtääminen kanavan alkuun ei aina onnistunut ja tällöin alus oli kokonaan arvaamattoman joen armoilla.

   
     Tässä kohtaa lepoviikkoa viettävä henkilökohtainen apuajajani, joka toimi päivittäin letkaan sweepinä eli takavahtina, jätti oranssin liivin minulle ja katosi joksikin aikaa omille teilleen. Appari oli vaihtanut pyöräänsä omat polkimet ja oli siis joukosta ainoa, jolla oli klossit. Voimaa ja hapenottoa, HAT TOURS ja MITO-miehet saivat vauhdikkaan mainoksen ranskalaisille pikkuteille. Peterin ohjeistamana Appari lähti aluksi takaisin päin, myötävirtaan alas Loirea, ja takaisin palatessa toimi pysäyttäjänä tarinan mukaan joen toisella puolella lähialuetta tutkineet suomalaiset – olivatkohan ne Ilpo ja Ellu? Viimeisillä kilometreillä joukkomme polki oppaan ja Loiren itärannalla olevan Bonny sur Loiren pikkukaupungin ohi, mikä selvästi jäi harmittamaan Ilpoa. Luulen hänen ennen illallista vielä palanneen sinne.

Majapaikkamme oli Beaulieu sur Loiren, pienen kukkulan päälle rakennetus kylän alapuolella. Kolme päivää pyöräilyä, ruusuja, rauhaa ja maaseudun hiljaisuutta. Päivämatkat olivat olleet ennakko-ohjelman mukaisesti noin 50 km, jokaiseen päivään sisältyi niin lyhyempiä kahvitaukoja pienissä kylissä kuin pidempiä taukoja merkittävissä kohteissa. Osa seurueesta söi lounaseväitä, osa lounaan ravintolassa. Me suosimme paikallisilla herkuilla täydennettyä piknikiä jossakin kauniissa ja rauhallisessa paikassa, alueen juusto, oliivi ja hedelmätarjonta kun on ehdottomasti maistelemisen arvoinen. Liian paljon hyvää jotta viikossa edes ehtisi maistella kaikkea mitä mieli tekisi. Ja illallahan meitä odotti aina Meryn loihtima kolmen ruokalajin illallinen!

   
    
Lisää kuvia matkan ensimmäisistä päivistä voi katsoa täällä:

La Loire à Vélo – 1st and 2nd day

La Loire à Vélo – 3rd and 4th day 

   
    

Mainokset

2 responses to “Pyöräretkellä Loiren yläjuoksulla 1/2 , ruusuja ja rauhaa

  1. Tarzan vietti juuri lauantaiaamun matkakuvia katsellen ja tarinaa lukien. Upeita kuvia ja tarinaa lukiessa matka taittui uudestaan erittäin osaavan oppaan seurassa. Kiitos Mirja

    • Samaa mietin itse, siis että olipa kiva tehdä matka vielä toisen kerran. Sitä oli jo reissun lopussa unohtanut mitä sai alussa kokea 🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s