Polkupyöräilyä ja puutarhanhoitoa

Polkupyöräily ja puutarhanhoito voivat ihanuudestaan huolimatta olla vaikea yhtälö, ainakin täällä pääkaupungissa, jossa elämänpyörä vaihtaa vaihdetta aina toukokuussa, toukotöiden aikaan. Viikonloput ovat täynnä niin fillarikisoja kuin retkiä ja tapahtumia, joista ei voi olla poissa, ne imevät kuin magneetti, joka talvisin on piilossa untuvapeiton alla.

Keväällä 2014 muutimme Apukuskin kanssa uuteen kotiin, olin jo talvella kaupat tehtyämme laittanut varaukseen  viljelypalstan lähimmältä puutarhalta. Olin jonossa viides, ja vuokraamisesta vastaava herrasmies arveli, että vuosittain vapautuu 2-4 palstaa. Olin siis melkoisen yllättynyt, kun kollegoideni kanssa kevätretkellä Tallinnassa sain puhelun jossa tiedusteltiin, haluammeko tulla valitsemaan palstamme, nyt niitä olisi vapaana. Jo vain, annoin Apparin yhteystiedot, hän polkisi paikalle ja tekisi valinnan.

Kesällä 2014 olin varannut 8 viikkoa lomaa pyöräilläkseni Pohjois-Italiaan ja takaisin, palauttamaan kakkuvuoan, jonka lainasin italiailaiselta vaihto-opiskelijalta. Palstamme jäisi siis Apukuskin hoitoon. Toiminnan miehenä hän tilasi pellolle konemiehen, joka käänsi ja möyhi pitkään kesannolla olleen vanhan merenpohjan (lue: savimaan). Ja hetkessä oli palstastamme tullut siikli- & sipulimaa, syyrialaisen ystävämme Rahmanin avulla. 

Muistan sen sateisen toukokuun illan, kun seisoimme palstan laidalla, Appari ja minä. En malttanut mieltäni vaan totesin ääneen, että perunamaako tästä nyt sitten tulee. Harvoin on Appari ääntään korottanut, taidan olla ainoa ihminen maailmassa joka saa hänet edes joskus kiivastumaan. – Se on ihan minun asia mitä täällä kasvaa, jos sinä aiot pyöräillä koko kesän ja minä jään tänne…. 

Ajoimme kilometrin matkan kotiin eri reittejä. 

 
Syksy toi siiklit ja sipulit ja minusta tuli perunaruokien master chef, niin runsas se sato oli. Mutta sattuneista syistä syystyöt jäi tekemättä, niin kyntö kuin hiekoitus, elämässä tapahtui yllättäviä asioita. Keväällä meitä siis odotti parantelematon maa, kova haaste, vaikkei ihan niin kova kuin ensimmäisenä keväänä.

Helmikuussa Italiassa tein ystäväperheemme pojalle tarjouksen, hänellä kun on sekä kokemusta puutarhanhoidosta, hiihtäjän voimat että ikävä Suomeen: tulisiko hän tekemään toukotöitä, jos maksaisimme matkat ja ylläpidon. Tovin kuluttua saimme myöntävän vastauksen ja näin tiesimme, että Appari saisi keväällä koluta kaikki haluamansa kisat ja kuntoajot ja minulla olisi lupa tehdä töitä niin myöhään kuin vain jaksaisin, lisäksi voisin osallistua kaikkiin haluamiini maailmanparannustapahtumiin.

 
Tapsa (suomalainen nimi on Torppiksen käsialaa) tuli ja käänsi kovan maan käsin, huh! Kärräsi hevosenlantaa ja aina sateiden tauottua yritti murskata multakikkareita. Mutta ei siinä henki mennyt, kyllä hän ehti juoksemaan, hiihtämään ja pyöräilemään, tapaamaan ystäviä ja osallistumaan elämänsä ensimmäiseen pyöräilytapahtumaan. – I bet the prime minister, iloinen alku Keravan kevätpolkaisussa, maastohiihtäjän treenit Italiassa ovat aika yksinäisiä. Kiitos Torppikselle, jolta löytyi sopivan kokoinen lainafillari ROSA.  

Urheilevan puutarhurin palatessa Italiaan oli puutarhassamme tapahtunut lähtötilanteeseen nähden suuri muutos. Pihalla ollut kasvulaatikko oli siirretty palstalle odottamaan salaattien siemeniä. Lehtijuurikas, lehtikaali ja pinaatti olivat jo aloittaneet kasvukauden, koeviljelmällä on varhaisia taimi- ja siemenrivejä. Viimevuotiset saksankirveli, karhunlaukka ja raparperi antavat jo satoa, yhdestä Rahmanin tekemästä penkistä kurkistaa punahierakkaa ja persiljaa. Ja ihmesipulit, ehkä purjoa, ne jotka sain Rouva Ryytimaalta. Ehkä tänä kesänä tiedän, mitä ne on.

Kyllä se tästä, kunhan maltamme pyöräillä kotimaassa. Kesäkuun alussa teemme ystäviemme kanssa reilun viikon fillarireissun Loire-joelle, toivottavasti saan taloomme muuttavalle nuorisolle myytyä myös taimien kastelun. Italiassa piipahdamme Apukuskin kanssa vuorotellen, sillä polkupyöräily ja puutarhanhoito ovat haastava yhtälö.

Tänään Appari polkee viimeisen etapin AHH ajoissa, minä taidan lähteä palstalle pinaatin kanssa.

Alla oleva poseeraus on HeliVeikin otos eiliseltä maantiepätkältä AHH ajoissa. Tänään sulosunnuntaina HeliVeikki on itsekin maantiellä, jetlagista toipumassa. Team Orvokilla on siis neljä masteria maantiellä, jos laskemme Laten mukaan. 

 

  
      

Advertisements

5 responses to “Polkupyöräilyä ja puutarhanhoitoa

  1. Reissaaminen ja viljely sopivat kyllä vähän huonosti yhteen. Minä tässä mietin, että pitää varmaan istuttaa parvekeyrtit vasta lomareissun jälkeen, ettei tarvitse vaivata naapureita niillä.
    JKL:ssä muuten kaupunki kääntää viljelypalstat syksyisin. Sen huono puoli on tietysti se, että palstoilla ei voi kasvattaa mitään monivuotista.

    • Haha haa, sinun Sveitsisi inspiroimat karhunlaukat kasvavat tänä keväänä täällä, olen jo tehnyt niistä yhden peston!
      Voi kun ehtisitte joskus maistelemaan Jounin kanssa…

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s