Pizzoccheri della Valtellina – talviruokaa Italian Alpeilta

Vuoden 2014 viimeisen päivän iltana kokoonnuimme ystäviemme kanssa syömään yhdessä Ilselle. Joukko ihmisiä, jotka liikkuvat enemmän tai vielä enemmän fillareilla, sekä muutama karvakuono.

Osa illan antimista tuli vieraiden mukana, Ilsen keittiössä valmistui tattipastaa, salaattia, Pavlova, valkosuklaapiimää (ohje on tässä jutussa) ja pizzoccheria, joka oli jo  nimenä kaikille vieras, myös kokille.

Kunnes Sirkku lautasensa ääressä totesi: – Hei, minä olen syönyt tätä, silloin Alppeja ylittäessämme.

Miten tuollaisen voi muistaa?

– Oikein hyvin.

Sirkku ja Matti olivat päättäneet ylittää Alpit. Inn-joen reitiltä alkaneen päiväkausien kipuamisen jälkeen reitin lakipiste oli saavutettu ja edessä olisi lasku. Sitä edeltäneenä iltana pariskunta oli syönyt paikallista ruokaa, siis pizzoccheria.

– Pidän ylämäistä enemmän kuin alamäistä, mietin että onkohan tämä minun viimeinen ateriani. Aamulla vielä pohdin, että kannattaakohan edes hampaita pestä, jos…

Matka päättyi onnellisesti Italian Chiavennaan, jossa käännyttiin paluumatkalle, Alpit oli ylitetty.

 

Pizzoccheri on Italian Valtellinalle tyypillinen pasta. Se on lyhyttä tagliatellea, jonka valmistuksessa käytetään vehnän lisäksi tattarijauhoja. Perinteisesti se keitetään yhdessä kuutioitujen perunoiden ja kaalin (tai pinaatin) kanssa, minkä jälkeen kasvis-pastaseos ladotaan vuokaan kerroksittain Valtellina casera juustokuutioiden kanssa. Päälle vielä sulatettua voita, jossa on valkosipulia ja salviaa, halutessa pinnalle voi ripauttaa parmesan tyyppistä raastettua juustoa.

En ollut katsonut netistä valmistusohjeita ennen kuin tartuin omaan pizzoccheriini, luin paketin kyljestä ohjeet ja laitoin valmiin ruoan vielä hetkeksi uuniin. Muistin, että saadessani kerran illalliseksi pizzoccheria, se nostettiin uunista pöytään. Myöhemmin ohjeita selaillessani minulle selvisi, että tuota kyseistä pastaa oli ilmeisesti vain pidetty lämpimänä uunissa. Ruokaa ei siis tarvitse käyttää uunissa eikä muutenkaa kuumentaa kokoamisen jälkeen, vaan se on valmis tarjottavaksi.

Sain pizzoccherin ja juuston alkutalvesta tuliaisiksi Italiasta Lappiin matkaavalta ystävältä, joka oli hieman aiemmin käynyt treenimatkalla Valtellinassa. Olin säästänyt niitä miettien sopivaa hetkeä jakaa ne ystävien kanssa. Hauskaa sattumaa, että sinä iltana kun pakkasin ne kaalin ja perunoiden kanssa fillarin sivulaukkuun, saimme kaikki mausteeksi myös Sirkun pizzoccheri-tarinan.

Jos se nyt oli sattumaa?

Pizzoccheri: www.molinofilippini.com

Juusto: www.gustovaltellina.it

Ohjeita: Giallo Zafferano, BBC, Academia Barilla

Omaan pizzoccheriimme käytimme 6 perunaa (siikli), reilu 500 g kaalia, 500 g pizzoccheria, paketti (400-500 j) juustoa, 200 g voita ja 2 valkosipulin kynttä.

Tukevaa, yksinkertaista ja maukasta ruokaa! Omassa pizzoccherissamme oli käytetty tattarin lisäksi täysjyvävehnää.

Juustoksi käy mikä tahansa kermajuusto.

Mainokset

2 responses to “Pizzoccheri della Valtellina – talviruokaa Italian Alpeilta

  1. Ystävien kanssa kokkaaminen ja syöminen on tosi mukavaa. Mekin harrastimme sitä tänään tuntikausia.
    Mmm, pizzoccheri,… luimupupulan keittiössä väsättiin sitä syksyllä jauhoista lähtien Sveitsi-kaipuuseen.

    • Mekin juuri Ilsen kanssa mietimme, että pitää kai tehdä vielä omat tattaripastat ennen kun kevät koittaa, kyllä se niin hyvää oli 🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s