Viimeinen etappi, Salzburg – Helsinki

Kesäretkeni fillarilla Helsingistä Italiaan on tehty, Suomessa tapahtuneen yllättävän asian vuoksi tulin kotiin suunniteltua aiemmin. Matkasta jäi pois viimeinen osa, poljentaa Salzburgista kohti Itämeren rantaa.

Olimme toukokuussa sopineet suomalaisten ystäviemme kanssa tapaamisen Salzburgiin, jonne he pyöräilisivät Prahasta. Tarkoitus oli viettää 20.7. syntymäpäiväjuhlat, seurueeseen liittyi vielä muutama nuori mies junalla Wienistä. Kaksi vuotta sitten juhlistimme samaa päivää lähes samalla joukolla Gotlannissa. Silloin ruotsalaisella mansikkakakulla, nyt itävaltalaisilla leivoksilla.

Pikajunat Innsbruckista Salzbugiin eivät kuljeta polkupyöriä, joten matkustimme hitaammilla paikallisjunilla. Tämä takoitti kolmea junaa ja kahta vaihtoa, sain kantaa ja nortaa Kamelia junasta toiseen. Kun paikallisjuna Rosenheimista Salzbugiin viimein pysähtyi asemalle nousi Apukuski taksiin, minä viritin valon kypärään ja polkaisin hotellille, jossa muu joukko jo odotti. Salzburg oli minulle ennestään pyöräilemätön kaupunki, mutta sen pyöräkaistat olivat selkeät ja sujuvat ajella.

image

Sunnuntai illaksi ystävämme olivat varanneet St. Peter Stiftskeller ravintolasta Mozart konsertti-illallisen, jonka pukukoodi smart casual oli pienellä etu- ja takalaukulla matkustavalle Apukuskille haastava. Vaihtovaatteisiin ei kuulunut minkäänlaisia pitkiä housuja, sellaiset saisi ainoastaan irtolahkeista ja shortseista. Paidasta ja kengistä puhumattakaan. Apu löytyi kolmen nuoren miehen huoneesta: yhdestä matkalaukusta housut, toisesta paita ja kolmannesta tennarit. Pääsimme siis musiikilliselle illalliselle samaan ravintolaan Clint Eastwoodin ja Bill Clintonin kanssa, tosin he olivat siellä vuosia meitä aiemmin.

Pari päivää aikaisemmin onnistuin saamaan paikan samalle lennolle Apukuskini kanssa. Hänellä oli jo pyörävaraus valmiina, mutta ei pyörää, sehän jäi aikanaan Helsinki-Vantaa lentoasemalle, josta Apupoika haki sen Cycle Centerin kattoon roikkumaan. Lento oli Air Berliinin ja Finnairin yhteislento Hampurin kautta Helsinkiin, tällä kertaa polkupyörän pakkaamattomuus ei ollut Finnairillekaan kuljetuksen este. Hintaa Kamelin matkalipulle tuli 85 €.

Hieman hämmentyneenä palasin lähes seitsemän viikkoa kestäneeltä matkaltani lähtöruutuun Pohjois-Helsinkiin. Seuraavana päivänä hämmennys muuttui iloksi ja riemuksi, kun polkaisin rakkaalla arkipyörälläni Orvokilla katsomaan auringossa kylpevää kaunista kotikaupunkia. Vieroitushoitoa italiaisesta jäätelöstä olen hakenut toistaiseksi päivittäin Teurastamon Jädelinosta. Ihana Helsinki!

Kaksi päivää ennen paluutani ystäväni oli lentänyt Intiaan omalle pyöräretkelleen, saas nähdä pidämmekö vielä perunajuhlia puutarhassa kun hän palaa syyskuussa Suomeen 😉 Pyörät vie, sinne tänne, milloin ketäkin, hyvä niin.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s