Montegrappan kautta maaliin

Helsingistä perjantaina 6.6. matkaan lähtenyt kakkuvuoka on nyt perillä, omassa keittiössään Schiossa. Keltaisten gerberoiden kera se lähettää terveisiä HePon Kukkahattu tädeille ja kaikille muille sen matkaa seuranneille.

image

Ennen maanantain 7.7. etappia Predazzosta Passo di Rollen yli Fonzasoon kävin vielä kerran kokeilemassa Caseificio Sociale Predazzon ovea, joka oli auki. Ostin kaksi palaa Puzzone di Moena juustoa ja purkillisen kirsikankukkahunajaa, jota en ole koskaan aiemin edes maistanut. Olin menettää järkeni kahden paikallisen hunajantuottajan lajityyppihunajia pursuavan hyllyn edessä, sillä ymmärsin hyvin, etten voisi kuljettaa fillarissina kaikkea mitä haluaisin maistella, vaikka sivulaukut voikin ylipakata. Ihan on riittävästi kiloja kinkareiden yli kuljetettavaksi jo omasta takaa 😉

Apukuski oli edellisenä päivänä polkenut Passo di San Pellegrino & Passo di Valles lenkin, joten alkumatka Rollelle oli tuttua. Niinpä hänellä oli mielessä hyvä huoltopaikka, kun Kamelin takarengas alkoi hiljaa tyhjentyä. Jos sinne asti kitkuteltaisiin. Matkan toinen rengasrikko.

Kolmannen kerran takarenkaani tyhjeni torstaina 10.7., ajellessani omaa sight seein lenkkiä Schiosta länteen, Apukuski oli suunnannut sciolaisen ystävämme Stenin/Team Orvokki Asiagoon ja poiminut sieltä matkaan toisen Team Orvokki 2014 ajajan HeliVeikin. Olimme majoittuneet Schioon ystäväperheemme luo ja  olin luonnollisesti unohtanut, että työkalut ja vararenkaat kulkevat sivulaukuissa. Koska olin liikkeellä kevyillä pakaaseilla ei minulla luonnollisestikaan ollut mitään millä tilanteesta selvitä. Muutaman kilometrin kitkuttelin polkemalla hitaasti koko paino eteenpäin siirrettynä, se toimi ylämäessä mutta ei enää laskussa, kun rengaskin alkoi olla tyhjä. Taluttelin muutaman kilometrin Malon kaupunkiin, jossa löysin vanhan herran pitämän pyöräkorjaamon. Vaihdoimme yhdessä renkaan samalla niitä näitä jutellen, hän italiaa, minä muutamalla italian sanalla höystettyä suomea. Kohtaamisia, joiden vuoksi kannattaa tehdä tyhmyyksiä, kuten ajaa ilman vararengasta.

Maanantain tie Passo di Rollelle ja sieltä edelleen Cismon joen solaan oli todella kaunis, juuri sellaista maisemaa, jonka osaksi mieleni mieluusti muuttuu, Matti Rämöä siteeraten. Rollen huipulla (1984 m) oli Gino Bartalin muistolaatta. Bartali voitti Italian ympäriajon vuosina 1936, 1937 ja 1946 sekä Ranskan ympäriajon vuosina 1938 ja 1948.

Ennen Schiossa sijaitsevaa kakkuvuokamaalia päätimme kuljettaa vuokaa vielä legendaarisen Monte Grappan huipun kautta, siitäkin huolimatta, että jo aamulla satoi vettä. Luvassa olisi märkä päivä, mutta mahdollisuus nousta Grappalle eri reittiä kuin edellisellä kerralla 2010 oli ylivoimaisen houkutteleva.

Ajoimme tällä kertaa viinavuoren ylittävän tien pohjoisesta etelään, pohjoinen reitti on vähemmän suosittu ja ainakin sadepäivänä hiljainen. Ainoa tapaamamme pyöräilijä oli sveitsiläinen mies, joka vaihtoi huoltoautoa ajeneen puolisonsa kanssa ajovuoroa samassa galleriassa, jossa me vaihdoimme kuivia vaatteita ja odotimme yläpuolellamme olevan ukkoskuuron siirtymistä hieman kauemmas. – Everything ok, do you need something? kysyi herrasmies, hymyilimme molemmat, hän tiesi vastauksen. Mitä ilmeisemmin hän oli toteuttanut omaa unelmaansa kapuamalla saman tien huipulle etelästä, sen jota me laskettelisimme alas.

Sadetta en pelkää, mutta ukkosen edessä olen nöyrä. Rukoukseni: – …jos siunaat ja varjelet näitä lehmiä täällä pellolla joka päivä, niin siunaa ja varjele minuakin pikkuisen. Vaikka tiedän, että minä hakeuduin tänne omasta vapaasta tahdostani, nuo lehmät eivät.

Niin se vain nousi Kameli 16-17 % prosentin suorat, hyvin on pyörällä matkakunto kehittynyt. Terveisiä vaan sinne Helsinginkadulle Cycle Centeriin! Ja se tunne, kun olet huipulla, ravintola on auki ja sen ovesta huokuu lämmin ilma. Grappa Grappalla.image

Grappa-päivän päätteeksi majoituimme Bassanon kaupunkiin, samaan Hotelli Brenneroon kuin aikaisemmalla kerralla – nyt tuo nimi sopi matkaamme paremmin kuin silloin. Illan päätteeksi söimme hotellissa jäätelöä, Apukuski katseli legendaarista Saksa-Brasilia jalkapallo-ottelua, minä luin sujuvasti selkä televisioon päin.

Puolessa välin Grappaa muistin, että Predazzosta ostamani Puzzone-juustot olivat jääneet aamulla hotellimme jääkaappiin. Takaisin en halunnut kääntyä, jääköön. Bassanon vastaanotossa meitä odotti jo viesti, hotellin isäntä oli huomannut saman.

Seuravana aamuna minä käyskentelin kauniissa Bassanon kaupungissa ja Apukuski lähti hakemaan juustoja, tällä kertaa tasaisempaa reittiä. Lopputulos oli hyvä neljän tunnin lenkki, mutta tie Fozasoon ei löytynyt, sinne siis jäivät juustot. Täytinpä siis sivulaukkuni muutamalla pullolla elämän vettä, Aqua Vitae, POLI perheen Grappa-museon antimilla. Luvassa oli lyhyt (44 km) polkaisu tasaisella maalla kohti kakkuvuoan kotia, Schioa.

Advertisements

2 responses to “Montegrappan kautta maaliin

  1. Onnittelut pääkohteen saavuttamisesta! Hienoja kuvia taas. Voi kun Italian jätskejäkin voisi lähettää paketissa kotiin ;).

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s