Hiljaa virtaa Vltava

Viikko sitten, torstaina 19.6., poljin Elbe-joen rantaa Dresdenistä Tsekin puolelle Deciniin. Samoihin aikoihin alkoi pistävä kipu vasemmassa kantapäässä, mikä tarkoitti lyheneviä ajopäiviä ja totaalilepoa prahalaisessa Botellissa, laivahotellissa. Sain tukea ja hyviä neuvoja team MITOn treenarilta, fysioterapautti Lady Annelta, joka vahvisti arveluni kantapään limapussin tulehduksesta. Oli varsinainen syy sitten mikä tahansa, Karilta Apparin kautta saamani muistutus oli tervetullut: liikaa ajokenkää. Näin äkkiseltään. Siis vähemmän ajokenkää ja 3 x 600 mg Buranaa, jalka voi joka pövä paremmin, vaikkei vielä ihan kunnossa ole.

image

Matkaan lähtiessä minulla ei ollut tarkkaa reittisuunnitelmaa, ainoastaan kolme pistettä, joissa haluan käydä. Wittenberg ja Dresden Saksassa sekä Schio Italiassa. Ajatuksenpoikasia ja unelmiakin kyllä on, mutta varsinaisesti suunnittelen reittini näin:

image

Levitän majapaikkani lattialle kartan, jota vikuilen, jossain vaiheessa istun sen ääreen ja mietin, mihin huomenna. Jos päätös on vaikea, jätän sen illalla tekemättä, hyvin nukutun yön jälkeen kaikki on helpompaa ja selkeämpää. Kuvassa on prahalainen laivahotellin hytti, jossa tein hieman pidemmälle kantavan päätöksen, seuraisin suurinpiirtein Vltava jokea.

Ennen Prahasta lähtöä ajoin vielä keskustakierroksen, kävin myös Kaarlen sillalla, jonne maanantaiaamuna mahtui jo lauantaita paremmin. Juttelin korumyyjän kanssa, hän sanoi jännittävänsä mitä varsinainen lomasesonki tuo tullessaan, viikonloput ovat jo nyt kaoottisen ruuhkaisia. Häneen mukaansa erityisesti puolalaiset bussituristit ovat lisääntyneet merkittävästi.

image

Prahan keskustasta lähtee mainio pyörätie, joka otti minut imuunsa. Tein kuitenkin virheen, poljin joen itärantaa niin pitkälle kuin pyörätietä riitti. Ja vielä pidemmälle. Olin aiemmin katsonut, että esim Eurovelo 7 vaihtaa puolta melko pian kaupungin loputtua, mutta minäpä en. Kunnes sitten tie päättyi, todella päättyi. Pienen loma-asuntoaluuen umpikujan jälkeen edessä oli vain metsää.

image

Ihmettelin asiaa erään talon pihalla työskentelevälle miehelle, että näinkö tässä nyt kävi, ja hän rohkaisi minua ylittämään joen läheistä rautatiesiltaa pitkin. ”Look good, look good”, en tainnut olla ainoa, jota hän oli huvilansa portilta opastanut. No, vaihtoehtoja oli kaksi, rautatiesilta tai paluu takaisin, eikä rata ollut mikään päärata, ei sähköistetty. Siis sinne ja toiselle puolelle Vltavaa!

image

Tarkoitukseni oli ollut seurata Eurovelo 7 reittiä, olin merkinnyt sen pisteinä karttaani, mutta koko päivän aikana en nähnyt yhtään reittiä viitoittavaa opastetta – liekö niitä onkaan? Kertokoon, ken paremmin tietää. Vietettyäni yön Vltavan rannalla päätin sitten irrottautua reitistä ja samalla hetkeksi Vltavasta ja nousta kumpuilevaan maalaismaisemaan joen takana.Maisema oli välillä kuin kotona Suomessa.

Ajelin Tsekissä pääasiassa autoteillä, sillä varsinaisia pelkästään pyörille tehtyjä reittejä osui minun tielleni niukasti. Teiden kunto oli pääsääntöisesti hyvä, pientareet olivat usein olemattomat, mutta autoilijat tuntuivat kunnioittavan itseään pienempää kulkuneuvoa. Niin suurta tai kiireistä autoa en kohdannut, ettei se olisi ohittanut hienosti riittävän etäältä tai hiljentänyt ja odottanut sopivaa ohituspaikkaa. Koko aikana sattui vain yksi kummallinen ohitus, mutta silloinkin muut autoilijat osoittivat äänitorvella mieltään – tai varoittivat minua.

Taborin vanhassa keskustassa löysin ihanan pienen suklaapuodin, ja pensiooni palatessa totesin toisen sivulaukkuni, joka toimi kävelyllä olkalaukkuna, olevan lähes täynnä suklaata, marsipaania ja muita herkkuja. Jahas. Seuraavana aamuna siis Ceska Postan kautta matkaan, jossa ei käy mastercard eikä visa, mutta ystävällinen kassa jaksoi odottaa kun polkaisin läheiselle automaatille.

Taborista, joka ei siis ollut Vltavan rannalla, suuntasin taas kohti jokeani, jota seurasin aina sen alkulähteille LIPNO järvelle asti. Kuin sokerina pohjalla viimeisenä Vltava-päivänäni löysin yhden Tsekin matkani kauneimmista kaupungeista ja teistä. Kaupunki on Chesky Krumlov, sen historiallinen keskusta on Unescon maailmanperintölistalla, tie taas sieltä etelään vievä 160, joka seuraa Vltava-jokea. Viimeinen päivä oli myös linnojen päivä, nostin aamusykkeet polkaisemalla ylös Hlubokan linnalle, muita komistuksia olivat Chesky Krumlovin ja Rozmbergin linnat.

Kun tänään seisoin Lipno-järven padolla ja katselin alas pienenä purona virtaavaa Vltavaa tuli kummallisen haikea olo. Tässä se oli, Vltava, Melnikistä tänne. Mitä nyt? On aika levittää kartta!

Advertisements

4 responses to “Hiljaa virtaa Vltava

  1. Mirja…juuri noin fillari-ihmisen pitää elää. reissun suunnittelun lähtökohta on yleispiirteinen kotimaassa tehty reittihahmotelma. Sitten paikan päällä illalla tai aamulla fiksataan oikea reitti, mihin tukikohtana on majapaikka;)

    Hienoa kuvausta… anna palaa ja nauti äläkä palvo kilometrejä. Tosin sitä en sinusta uskokaam. Naiset yleensä hallitsevat tuon puolen… me ukot helposti hurahdetaan kilpailemaan tai näyttämään;)

    • Viime kesänä matkalla Helsingistä Belgiaan ”suoritin” koko alkumatkan, Hollantiin asti. Nyt tietoinen tavoitteeni on tehdä toisin. En usko, että tämä on sukupuolesta kiinni, meillä ainakin Appari osaa himmailun silloin kun ollaan oikeasti lomamatkalla, ei treenaamassa. Minulla on tapumus hurahtaa… mutta koskaan ei ole liian vanha oppimaan uutta 😉

  2. Innolla luen jokaisen matkaraportin ja ihailen maisemia.

  3. Ihana tarina luettavaksi ja kuvat kuin satukirjasta. 🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s