Berliinin kautta Lutherin kaupunkiin

Viime torstaina ajelin myrskyn riepottelemien metsien läpi Berliinin liepeille Birkenwerderiin. Majoituin yöksi kiinalaisen ravintolan yläkerrassa toimivaan hotelliin, sisäänkirjautuminen onnistui vaikka vastaanoton tyttö puhui saksaa heikommin kuin minä (se ei siis ole paljon) eikä englantia lainkaan. Huone oli kuitenkin ihan oo koo ja riittävä meille kahdelle, fillarilleni ja minulle – tytön ehdottama pihaparkki ei vakuuttanut minua.

image

Saapumiseni Berliiniin tapahtui vanhan käsikirjoituksen mukaan, Westendin aseman kohdalla alkoi sataa kaatamalla ja loppumatkaksi oli puettava vielä täysi sadevarustus. Sääennusteet lupailivat seuraavaksi päiväksi taas ukkoskuuroja, joten mietin jäisinkö Berliiniin kahdeksi yöksi. Olen luvannut perheelleni, etten etene riskikelillä, toissapäiväisessä myrskyssä oli ihmisiä kuollut kaatuneiden puiden alle. Aamulla sekä sää että ennusteet olivat muuttuneet ukkosesta pelkiksi sadekuuroiksi, joten päätin kaupungikierroksen jälkeen jatkaa matkaa kohti seuraavaa rastia.

Olen kolunnut Berliiniä monta kertaa, olen jollakin tavalla jopa ihastunut tuohon erityiseen kaupunkiin, mutta tällä kertaa kävin vain tervehtimässä sitä. Kaupungissa liikkuu paljon polkupyöräturisteja, niin itsenäisesti kuin opastetuilla kierroksilla, ja se onkin varmasti paras mahdollinen tapa ottaa haltuun kaupunki, jonka mittasuhteet ovat huimat. Jalan ei jaksa, mutta hitaasti liikkuen näkee ja kokee aina enemmän kuin bussin ikkunasta katsellen. Kuten Kööpenhaminassa, monella hotellilla on omia polkupyöriä vieraita varten.

Minulla on tällä matkalla kolme kohdetta, joissa haluan käydä. 1) Lutherstadt Wittenberg 2) Dresden ja 3) Schio. Reittini kulkee jotenkin näiden kolmen pisteen kautta, tarkkaa suunnitelmaa ei ole, mutta nyt alkoi ensimmäinen kohde olla lähellä. Wittenbergiin tulen luonnollisesti Lutherin vuoksi, muista kohteista aikanaan.

Berliinissä aamiaisen jälkeen vatsani ei ollut täysin kunnossa, joten päätin pitää rauhallisia ajopäiviä. Noin 60 km kohti Wittenbergiä, parsakaupunki Beelitziin, sieltä seuraavana aamuna Wittenbergiin. Matkalla Beelitziin pysähdyin ostoksille, vakio kaavan mukaan. Koska en jaksa raahata koko laukkukasaa mukanani kiinnitän fillarin lähelle pääovea ja otan mukaan vain etulaukun. Kuvittelen näkyvän paikan ja fillarissa liehuvan Suomen lipun tuovan turvaa, tähän asti se on toiminut useana kesänä ja monessa maassa. Omenoita, pähkinöitä ja kaakaota, iltapalaksi.

Ennen Beelitziä pysähdyin vielä sadekuuron ajaksi syömään pinaattimunakkaan, ja kuinka ollakaan sain servetissä lyhyen italian kielen kurssin. Miten ne tiesivät, että olen matkalla Italiaan 😉

image

Ja niinhän siinä kävi, että parsajuhlat ja parsamuseo eivät jaksaneet kiinnostaa, kun sunnuntai aamu koitti. Polkaisin innolla parsapeltojen viertä 50 km kohti Lutherstadt Wittenbergiä, jossa oli yllätyksekseni meneillään vuosittainen kaupunkijuhla. Hei hulinaa, torvisoittoa, markkinahumua, paraateja, musiikkia ja ihmispaljoutta! Luther hausessa ei sen sijaan ollut montakaan kävijää, sain vaellella kaikessa hiljaisuudessa mietiskelemässä uskonpuhdistajan elämää ja työtä.

Museolta palatessa katselin kirjakaupan edessä pyöräilykarttoja. Iäkäs kauppias oli niin innostunut palvelemaan minua, että tulin ostaneeksi paria seuraavaa päivää varten Elbe joen pyöräilyreitin kartan, vaikka olin alkujaan ajatellut edetä vain opasteita lukemalla. Toisaalta, kartat ovat ihania, niitä on aina mukava tutkia. Iltajäätelö ja teeman mukaisesti vetäytyminen Luther-Hotelliin, muutama sananen Apukuskin kanssa. Sulosunnuntai reformaation ytimessä.

image

”Wir sind Bettler, das ist Wahr.” Martin Luther 1546

”Glaube an Christus und tue, was du schuldig bist zu tun in deinem Befufe.” ML 1531/32

image

Advertisements

4 responses to “Berliinin kautta Lutherin kaupunkiin

  1. Hienoa seurata reissuasi!
    Tuosta tulevasta Dresdenistä minulla on muisto DDR:n ajalta. Olin siellä työelämäreissulla… Kaupunkihan tuhottiin sodassa perusteellisesti ja varsinkin jäi mieleen kauhea tapahtuma. Silloin pommitettiin keskuspuisto, jonne ihmiset yrittivät suojautua… en muista miten monta kymmentätuhatta ihmistä jäi pommien alle. Hirveä tilanne!

    Mutta sinulle nautinnollista ja mielenkiintoista reissua… Fillarantti.

    • Antti, tuo sanomasi on yksi syy, miksi tahdon Dresdeniin, jossa en ole koskaan ollut.
      Olisi ollut hyvä nähdä se jo aikanaan, onnenpoika sinä.

  2. Olet Mirja aika sissi. Itse olen käynyt Dresdenissä vain kerran, vuonna 1977 silloin kun se oli vielä Itä-Saksaa. Se oli silloinkin vielä kuin pommituksen jäljiltä, isoja alueita pelkkiä kivikasoja. Vonnegutin Teurastamo 5:hän taitaa keskittyä tuohon teemaan, ellen väärin muista

    • Minulla on pari päivää aikaa nousta Elben yläjuoksua ja jännittää ensitapaamista. Näkyykö kaupungissa enää se hirveä hävitys? Unohdammeko? Pysähdyn sinne hetkeksi. Tämä reitti, Itämeren rannalta Berliinin ja Wittenbergin kautta Dresdeniin, on fyysisesti helppo mutta monenlaisia ajatuksia herättävä. Siksi kai täällä poljen 😉

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s