Itämeri, rakkaani – mutkien kautta Berliiniin

Se taisi olla HePon (Helsingin Polkupyöräilijät ry) Timo Hast, joka maaliskuisessa jäsenkirjeessä muistutti, että Finnlinesilta sai vielä kuukauden loppuun ennakkovaraajan etuna tulevan kesän matkoista merkittävän alennuksen. Olin pähkäillyt kesäreissuni reittiä pitkään, mutta hetken aikatauluja tutkittuani tein päätöksen, aloittaisin matkani tällä kertaa Rostockista.

image Perjantaina 6.6. polkaisin työpäivän päätteeksi Helsingin Vanhankaupungin kosken Matinsillalle, jonne kokoontui joukko ystäviäni saattoajoon. Päivi, Ilse, Satu, Mugen, RMatti ja Apukuski. Himmailimme rantareittiä pitkin Vuosaareen, jossa Kahvila Kampelassa odotti vielä yksi saattaja, Babette, jolta olin aiemmin saanut Itämeren rantareitin pyöräilykartan.

Lähtöseremonia satamassa oli vaikuttava, kun Satu ja Ilse vetäisivät Peppi Pitkätossun jäähyväislaulun ja molemmat Matit, ilman suurempaa varoittelua sanat käteen iskettyinä (kyllä te tän osaatte), hymähtelivät bassostemmoja. Tai ainakin yrittivät. ”On laiva valmiina lähtöön…” Tämä laiva rekkoineen, kontteineen ja muutaminen matkustajineen oli valmis lähtöön vasta klo 22, vaikka matkustajaportti suljettiin klo 19. Söimme illallista katsellen ikkunasta Vuosaaren satamaa.

Matka Helsingistä Rostokiin kesti 40 tuntia. Kaksi yötä hytissä, jonka jaoin kotiin palaavan saksalaisen vaihto-opiskelijan Denisen ja Eurooppaan lomalle matkaavan pietarilaisen Nadjan kanssa. Matkan hintaan 275 € sisältyi vuode neljän hengen naishytissä, fillari ja kaikki ateriat, joita olikin sitten runsain määrin. Aika kului syödessä, lukiessa, nukkuessa ja hyttikavereiden kanssa jutellessa, minulle sopiva stoppi töiden loppuun. Tunnelma laivalla on rauhallinen. Vasta viikon ruokansalin tarjoilijana työskennellyt mies kuvasi nykyistä työpaikkaansa lomaksi verrattuna entiseen, Viking Lineen.

Kaksi ensimmäistä päivää poljin Itämeren rantareittiä Rostockista itään. Jos ensivaikutelma on tärkeä, niin tämä onnistui. Heti ensimmäisten kilometrien aikana mieleni täytti mansikkapeltojen tuoksu ja tienvarren unikoiden punainen hohde. Oli pakko tuulettaa ja huutaa ääneen, vapaus!

Dyyneillä oli paljon ihmisiä ja pyörätie lähes ruuhkainen, olihan sunnuntai ja lämpötila hellelukemissa. Jokaisessa kylän tapaisessa oli jonkinlaiset markkinat. Mutta mitä idemmäksi poljin, sitä enemmän väki harveni, maanantaina Stralsundin vanhan kaupungin keskustassa oli lähes unelias tunnelma. Matkailusesonkiin on vielä aikaa. Wesenbergissä olin metsähotellin ainoa asukas, hiljainen paikka oli siis todella hiljainen.

Vietin Itämeren rannalla kaksi yötä, minkä jälkeen suunnistin Greifswaldin kaupungista kohti sisämaata. Laivalla tapaamani Denise opiskelee Greifswaldin yliopistossa, yllätys yllätys, pohjoismaisia kieliä, pääaineena suomi. Heti kaupungin laidalla muistutti rakennettu maisema minulle tämän alueen kuuluneen reilut 20 vuotta sitten Itä-Saksaan. Meren rannan huvilat ja hotellit vaihtuivat uudisrakennusten keskellä seisoviksi koruttomiksi asuintaloiksi, hylätyiksi maitokombinaateiksi ja muiksi oman aikansa muistomerkeiksi. Neubrandenburgissa kaksi aikaa kohtasivat komeasti, kun vanhan kaupunginmuurin vieressä aukesi joutomaa ja sen takana kasarmimainen asumusto.

Ajelin pieniä teitä, kylästä kylään ja pyöräreittejä hyödyntäen; ostin Neubrandenburgin turisti infosta alueen pyöräilykartan (4,90 €), joka oli tarkkuudessaan ja selkeydessään vertaansa vailla.

Keskiviikkona olin  onnellisen sattuman saattamana suunnistanut uuden karttani avulla päiväkahville Neustrelizin pikkukaupunkiin, juonut espressoni ja syönyt puolukkapullani, kun ulkona alkoi raju ukkosmyrsky. Tuuli, sade ja salamointi olivat yksi rajuimpia näkemiäni luonnon näytelmiä, ainakaan en muista vastaavaa. Vietin kahvilassa vielä tunnin, kunnes sade muuttui tavanomaiseksi sateeksi ja saatoin sadevarusteissa jatkaa matkaa vettä lainehtivilta kaduilta kohti järven rannassa kulkevaa pyöräreittiä. Myrskyn jäljet olivat mykistävät, omaa tarinaansa kertoivat jatkuvasti ohi ja vastaan kiitävät hälytysajoneuvot. Monen auton matka keskeytyi kaatuneen puun eteen, fillarilla oli helpompi kiertää metsän kautta ohi.

Olen polkenut nyt viisi päivää, nähnyt ikkunoissa ja pihoilla tuhansittain koristekissoja, -koiria, -hanhia, -kanoja, -mummoja, -kaneja ja mitä kaikkea tähän puutarhatonttujen luvattuun maahan mahtuukaan. Ja metsää, metsää, järviä ja metsää. Mutta se siitä. Huomenna polkaisen Berliiniin, se on melkein nurkan takana, sitten reittisuunnitelma onkin vielä valkea viiva valkealla paperilla. Vain määränpää on selvä, Schio, sinnehän se toisessa sivulaukussa oleva kakkuvuoka pitää palauttaa.

Mainokset

4 responses to “Itämeri, rakkaani – mutkien kautta Berliiniin

  1. Iso kiitos ensimmäisestä matkaraportista.
    Saksaan lipuvilla laivoilla on tosiaan hieman erilainen tunnelma kuin länsinaapuriin menevillä risteilijöillä.
    Mekin pääsimme ”nauttimaan” maanantain ukkosmyrskystä, autossa tuhansien ranskisten kanssa moottoritiellä. Ennemmin olisin ollut kahvilassa.

    • Sääilmiöt ovat tosiaan rajumpia kuin kotona, vaikka matkaa ei linnuntietä ole paljon. Saksalainen ystäväni Babette kehoitti minua suhtautumaan ukkoskuuroihin vakavasti, täällä on jo kuollut useita ihmisiä kaatuneiden puiden alle. Huh.

  2. Kiva lukea fillarireissustasi Saksaan. Jukkis

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s