Tauko

MAANANTAIAAMUNA katselin bussin ikkunasta varhaisia työmatkalaisia. Pyöränvalot tähtinä lokakuisessa pimeydessä. Onnelliset ihmiset saavat hengittää syysilmaa ja aamusään iholleen. Olin matkalla Herttoniemen sairaalan käsikirurgiselle osastolle, remontoimaan vasenta kättäni. Pieni tauko, niin pyöräilyyn kuin työelämään.

TIISTAIAAMUNA Helsingin Sanomat siteerasi pääkirjoitussivulla Pohjalaista: ”Vaikka istumisen terveyshaittoja on tutkittu vasta vähän, tiedetään, että jos onnistuu istumaan päivässä vähemmän kuin kolme tuntia, voi elää jopa kaksi vuotta pitempään.”

”Istuminen on merkittävä tekijä kansansairauksien lisääntymisessä. Kannattaakin siis tehdä niin paljon työtehtävistä ja kotiaskareista kuin mahdollista seisovilta jaloilta.”

Leikkaussalissa, ensimmäistä kertaa tietoisena tapahtumista (aiemmissa remonteissa en ole puutunut), seurasin ihastuneena kuusihenkisen tiimin toimintaa. Veronmaksajien lahja minulle, hyvää kirurgiaa kohtuu hintaan, mahdollisuus jatkaa taas parasta omaa elämää.

IMG_2411

Hauskaa sattumaa, että käsikirurgian erikoislääkäri LT Eero Waris, joka remontin teki, oli sama joka korjaili useampaan kertaan Apparin erään TDH:n aattona puoliksi irronnutta sormea (2010, Kapteenin paikka haussa). Teki tai ohjasi, yhteistyönä erikoistuvan lääkärin kanssa. Oli mukava kuunnella vihreän lakanan takana mestarin ja oppipojan keskustelua, vaikka se olikin lähes kuiskailua ja toinen oli tyttö.

Palatakseni pyöräilyyn, se on niin arkisena liikkumismuotona kuin harrastuksena yksi hyvä tapa yksilön ja yhteiskunnan vastavuoroiseen, molempia arvostavaan kumppanuuteen. Jos yhteisö pitää huolta minun terveydestäni, teen minäkin oman osani. Riittävän terveenä jaksan tehdä työtä, josta itse saan henkistä ja sosiaalista nautintoa ja yhteisöni taas sitä tukevia toimintoja selkä veroeuroja.

KESKIVIIKKOAAMUNA  Hesari uutisoi pääkaupungissa lisääntyneestä pyöräilystä. Erityisesti kantakaupungissa fillarointi on niin jyrkässä nousussa, että jalkoja hapottaa. Se tekee kipeää, mutta on niin ihanaa!

TORSTAIAAMUNA ymmärsin, miksi kaupoissa myydään valmiiksi viipaloitua leipää. Siitä huolimatta jatkoin elämäni ensimmäisen raskin jalostamista. Yhdellä tassulla voi alustaa, mutta miten se tassu pestään?

IMG_2423

 

Mainokset

8 responses to “Tauko

  1. Iso hali ja tsemppiä toipumiseen! Jos toimettomuus tökkii tauon aikana, niin hyppää junaan ja tule kylään J-kylään.

    • Kiitos kutsusta, rakas ystävä 🙂

      Ensimmäisinä viikkoina HUS on järjestänyt minulle sopivasti ohjelmaa, sairaanhoitajan, toimintaterapeutin ja fyssarin tapaamisia. Aivan mahtava tämä suomalainen systeemi, eli miten ihminen korjataan ja kuntoutetaan!

      Sain tingittyä sairausloman kuuteen viikkoon, Eero W sanoi että siinä on ehdoton raja, lyhyempää ei tipu.

      Minä puolestani mietin, että voisitpa olla täällä Ravintolapäivänä 16.11. Silloin Kampissa on talvipyöräilytapahtuma, HePon Kahvila Ketjuöljy ja voisimme saada niitä läskirenkaita koeajoon! Mutta saamme niitä jostain muulloinkin 😉

      • Hyvä, että huolehtivat kuntoutuksesta ja ohjeistuksesta. Kantapään (tai siis polven) kautta olen oppinut, että se on ihan yhtä tärkeää kuin onnistunut operaatio.

        Talvipyöräilytapahtuma kuulostaa houkuttelevalta, pitääpä harkita viikonloppuretkeä sinne etelään, ainakin jos ulkoilukelit ovat kelvottomat.

  2. Toipumisia! Ja suosittelen sen yhden käden pesuun sellaista keinoa, että laittaa juuriharja lavuaariin juoksevan veden alle harjat ylöspäin, ja sitten vaan putsaa sen käden sitä harjaa vasten. Harjan voi kiilata jollain astialla paikalleen. Hyviä leipiä sinne!

  3. Kiitos vinkistä. Minä sekoitin taikinatiinuun (lue: muovikippo) lämmintä vettä, pesuainetta ja tiskiharjan. Ei tullut mieleenkään, että saunan lauteiden alla on juuriharja 🙂
    Mutta jo ensimmäisellä kerralla noviisi ymmärsi, miksi mammalla oli puinen tiinu, johon juurta imeytyi joka koloon…

  4. Meillä on siis ainakin yksi sama ominaisuus, ei puudu ei. Parantele kättä rauhassa!!!! Ja jollet malta muuten, tule tänne maalle. Voit katsoa saisiko mun taikinatiinun heräämään henkiin…

    • Kiitos kutsusta, lupaan herättää taikinatiinusi henkiin, mutta vähän myöhemmin 🙂
      Kuten jo Luimupupulle kerroin, HUS on järjestänyt minulle ohjelmaa joka viikolle, hyvä näin. Ja yritän käydä töissä kaikissa neuvotteluissa, pari kertaa viikossa, ettei tarvitse perua ja siirrellä sovittuja tapaamisia.

      • Ai niin, minä siis puuduin! Ultralla hermopunos paikantui helposti ja puudutusaineen sai ruiskutettua todella tarkasti. Ei ole tämäkään enää tuuri- vaan tarkkuuslaji. Oli hauskaa seurata neulan liikkeitä ihon alla 🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s