Elämäni perunaleivos

Olin polkenut noin 100 km Kööpenhaminasta etelään tietä 151 Vordingborgin pikkukaupunkiin.

Talutin pyörääni kävelykadulla, etsin lukuisten kahviloiden joukosta omaa päiväkahvipaikkaani. Hyvin vaistonvaraista ja tarkkaa puuhaa, sen oikean vain tuntee, kun se tulee kohdalle.

Tänään reaktio oli poikkeuksellisen voimakas.Pysädyin kuin lintukoira Konditoria Othellon ikkunan eteen. Ikkunasta minua katsoi elämäni perunaleivos.

Kuppi kahvia ja tuo leivos, kiitos. Ja ehkä vielä yksi briossi.

Sen verran karkasi Jopo käsistä, että ostin mukaan vielä toisen briossin ja yhden lehtileivoksen. Jos vaikka iltapalaksi, ei kai aina voi niin terveellisesti syödä.

Ja entä se paikka, jossa iltapalani söin? Täydelliselle leivonnaiselle täydellinen ympäristö, vanhaan kouluun perustettu majatalo Majbölessä, 3 km sivuun tieltä 153.

Mitä enemmän poljet, sitä enemmän voit syödä 😉

Että mm. tämmöistä tänään täällä Tanskan maalla. Pieniä asioita.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s