Kameli checked – stand by…

Muistatko 70-luvun hitin Eviva España? Suomenkielisen coverin tekivät ainakin Marion ja Tuula Siponius, käännöksestä vastasi kukas muu kuin Vexi Salmi. Vai synnyitkö vasta 80-luvulla? Jos edes silloin.

Minä synnyin 60-luvulla ja olen kuunnellut Eviva Españani. Se jätti minuun jäljet, joita nyt pesen pois.

Ei koskaan pitäisi sanoa ei koskaan, mutta niin olen minäkin sanonut. Ei koskaan Mallorcalle. Kai minä kasvoin nuoreksi ja aikuiseksi juuri siinä maailman massoille avautumisen kynnyksellä, jolloin sana Mallorca alkoi olla synonyymi jumiutumiselle. Oli niin helppo rakentaa vahva mielipide asiasta, josta ei ollut minkäänlaista kokemuksellista tietoa.

Noin vuosi sitten, Apukuskin palattuaan treeniviikoilta tuolta Baleaarien saariryhmän suurimmalta saarelta, pyöräilyn talviharjoittelukeskuksesta, alkoi hän houkutella minua mukaan seuraavan talven reissulle. Vastaus tuli lonkalta: Ei koskaan!

Arktisen pimeyden laskeutuessa lokakuun lopussa Helsingin ylle aloin kuitenkin kiinnostua. Tutkin Mallorcan karttaa, luin artikkeleita ja juttuja . Koska minulle paras tapa levätä ja voimaantua on istua fillarin satulaan ja polkea, ei tuo ehkä sittenkään olisi hullumpi tapa viettää viikon talviloma. Olin reilusti epäreilu ja asetin ehtoja.

– Oo koo, minä tulen, jos voin ottaa Kamelin* mukaan. Ja jos sinä viet sen valmiiksi sinne ja kokoat , niin että pääsemme sen kanssa heti ensimmäisenä päivänä ajelulle.

Apukuski iski syöttiin, asia oli sovittu.

Pari viikkoa ennen Apparin lähtöä sain kesken työpäivää tekstiviestin. Se meni suurin piirtein näin: Köpiksestä Malloorcalle vain stand up paikkoja, muut ovat ehtineet ensin. Sieltä saa kyllä hyviä vuokrapyöriä.

Yllätyin itsekin, miten tunteella kaikki tämän jälkeen tapahtui. Tunsin niin kiihtyneet sydämen lyönnit kuin silmiini nousevat kyyneleet. Näpyttelin ensimmäinen ja samalla vähään aikaan ainoan viestini Apukuskille: Oo koo, minä jään sitten Kamelin kanssa Köpikseen. Talviloma siellä on varmaan ihan mukava…

Alkoi vuorokauden syvä hiljaisuus.

Seuraavana päivänä googlasin ja selasin mallorcalaisten pyörävuokraamoiden sivustoja, mutta katsellessani kauniita hiilikuituisia maantiekiitäjiä ja muita ihania ajopelejä minun suruni vain yltyi. Olin löytänyt sisältäni pienen kiukuttelevan itsekeskeisen lapsen. Työhuoneeseeni tullut yleensä niin iloisen puhelias siivooja aisti tunnelman ja hiipi hiljaa huiskineen seinänviertä.

Joitain asioita ei pidä edes yrittää ymmärtää. Yhtä mystistä kuin se, että ihmiset rakastuvat toisiinsa, on syvä kiintymys alumiiniseen ajoneuvoon. En minä ollut lähdössä Mallorcalle pyöräilemään, vaan Kamelin kanssa lomalle 😉

* Kameli, mun hyvä kaveri…

Kameli Campaniassa syksyllä 2012

Tällä tarinalla on onnellinen loppu. Kameli sai menopaikan minun lennoltani, vain paluumatka on ventillä. Ja siitäkin vain ensimmäinen lento Mallorcalta Köpikseen, Köpis Helsinki on oo koo. Eli jos lähtisin ensimmäisen yön jälkeen polkemaan kohti Köpistä…

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s