Talvipyöräilyä madridilaisittain

Mitä maantieteilijä panee merkille viettäessään uutta vuotta Euroopan korkeimmalla sijaitsevassa pääkaupungissa? Minun tapauksessani sen, että vaikka Espanja kuuluu kilpapyöräilyn johtaviin maihin, ei arkifillarointi sen sydämessä Madridissa ole kovin kummoisessa huudossa. Ainakaan  joulu-tammikuun vaihteessa.

Kuninkaallisen kapitaalin kaupunkirakenne ei ole fillareita suosiva. Talot ovat aikoinaan kohonneet lähelle toisiaan ja jättäneet väliinsä vain ohuet kivitiet, joilla ei tahdo olla tilaa erikseen rajatuille kevyen liikenteen väylille. Lisäksi autojen vilinä on vilkasta ja asemakaama iäkkyytensä takia melko hämmentävä. Viimeaikainen trendi eli kaksipyöräisten kulkuneuvojen kasvava suosio nostaa kuitenkin päätään. Kaupunkia halkoo tällä hetkellä muutama melko tuoreen näköinen, maalipinnalla merkitty pyörätie, enkä olisi yllättynyt, mikäli niitä olisi luvassa lisää. Nuorten espanjalaisten keskuudessa kytee sama pyöräkuume joka on aistittavissa Kallionkin kaduilla. Aikuisten vesat ovat niitä, jotka uhmaavat autojen ylivaltaa ja puikkelehtivat trendimenopeleillään pitkin kapoisia katuja.

IMG_5658

Puistoissa sen sijaan polkevat kaikki – niin lapset kuin turistitkin. Retiro Park täyttyy viikonloppuisin ulkoilevista hymysuista, jotka ovat kokoontuneet  tapaamaan tuttavia ja kiertämään kilometrin lenkin kerran tai pari.  Harmikseni huomasin, että naisia näkyy Retirossakin huomattavasti vähemmän kuin Keskuspuistossa. Ehkä espanjatar ei sovi satulan selkään?

IMG_5097

Puistopyöräilijöiden lisäksi Madridin fillaroijat on helppo jakaa kahteen alaryhmään. Ensinnä ovat nuoret aikuiset, joiden alla kiitää poikkeuksetta joko fiksi tai uudehko kaupunkimaasturi. Toisen ryhmän muodostavat jersey-miehet, nuo uutuuttaan hohtavilla varusteilla sokaisevat contadorit. Propyöräilijöitä näkyy prosentuaalisesti paljon enemmän kuin mitä Helsingissä sattuu silmään. En kuitenkaan voinut olla ihmettelemättä, mitä nuo trikoomiehet tekevät keskellä ydinkaupunkia. Viidentoista kilometrin tuntivauhtia viilettävä hiilikuitu on nimittäin melko koominen näky 🙂

Tietysti halusin kokeilla, mitä omat jalkalihakseni sanovat pyöräilystä Espanjan talviauringossa. Pienen metsästyksen päätteeksi paikansin pyörävuokraamon, josta sain alleni tukevan menopelin hintaan 10 €/kaksi tuntia. Ajelu maittoi, eikä ihme kyllä yksikään auto soittanut minulle torvea. Hymyjä ja heilutuksia irtosi sitäkin enemmän. En kuitenkaan olisi rohjennut ottaa ystävättäriäni tourille mukaan, sen verran kokemusta ja itseluottamusta ajo Madridissa vaatii.

IMG_5400

IMG_5752

-Tossunen-

Mainokset

2 responses to “Talvipyöräilyä madridilaisittain

  1. Hauska sanavalinta. Et löytänyt pyörävuokraamoa vaan paikansit sen 🙂

  2. Paluuviite: Viikon fillari 5/2013 – P Planta baja | -mip-

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s