Ehdotukseni Helsingin sisävelodromiksi

Bicycle Film Festival, tuo pyöräilykulttuurin hieno suurtapahtuma, jakoi pari päivää sitten facebook sivuillaan mainion kuvan.

Kuva on siis kopioitu lähteestä Facebook, Bicycle Film Festival.

Mikä innovaatio! Olisiko tässä ratkaisu valtakunnastamme puuttuvaan sisävelodromiin? Minidrom.

Ratkaisussa olisi moinia hyviä puolia.

Budjetti olisi varmasti helppo laatia ja saada pitämään, rahoituskaan ei olisi niin suuri ongelma kuin tähän asti. Helsingin kaupungilta ja Suomen valtiolta ei tarvittaisi varsinaista rahoitustukea, lähinnä osallisuutta sisätilojen hankintaan. Kunnan rahoilla voisi edelleen parannella vaikka pyöräkaistoja.

Valtakunnan pääkaupunki saisi vihdoinkin merkittävän puuarkkitehtuurin referenssikohteen, kun ei sitä Guggenheimia Katajanokalle tullutkaan. Eikä uudesta keskustakirjastosta vielä tiedä.

Näppärä insinööri kehittelisi varmasti tuohon jatkopaloja, jolloin velon koko olisi muunneltavissa kulloisenkin sisätilan kokoa vastaavaksi.

Helppo liikuteltavuus olisi vahvuus, joka toisi aivan uudenlaisia mahdollisuuksia kilpapyöräilyn näkyvyydelle ja yhteistyölle eri toimijoiden kanssa.

Urheilu ja kulttuuri kohtaavat? Millaista olisikaan vetää treenit Ateneumissa, Musiikkitalossa, Finlandia-talossa  tai Kansallisteatterin päänäyttämöllä!

Urheilu ja tiede kohtaavat? Kisat Helsingin yliopiston juhlasalissa, Biomedicumin aulassa tai tiedekeskus Heurekassa.

Urheilu ja kansan syvät rivit voisivat kohdata esimerkiksi kauppakeskuksissa, ja kesäisin voisi jalkautua Espan puistoon.

Huonojakin puolia löydän, näin äkkiseltään kaksi.

Ensiksi tuo pieni koko. Pienihän tuo on, mutta niin ovat kai harrastajamäärätkin tässä pienessä valtakunnassa. Hyvällä ja tehokkaalla suunnittelulla kaikki mahtuvat varmasti ajamaan. Sitäpaitsi korkea käyttöaste toisi jonkinlaisia perusteita jatkohankkeeseen.

Pienuus ei olisi este edes joukkueajoille, joita varten koottaisiin yksinkertaisesti kaksi minidromia vierekkäin.

Rata ei täyttäisi kilpaurheilun kansallisia eikä mitään muitakaan mahdollisa mittoja, ei siis kilpailutoimintaa sisävelolla vaan edelleen Käpylässä sateen, pakkasen ja ajan hampaan armoilla . Tosin tässäkin on myös hyvät puolensa. Missä savua, siellä tulta, ja kun ei ole edes tulta niin eipä savua. Pyöräilyhän on ymmärtääkseni tarkoitus puhdistaa  suorituskykyään keinotekoisesti kohottavista harrastajista. Ne Förstemannin reidet malttaa hankkia ihan kotikonstein, kun ei ole edes mahdollisuutta saada palkintokaappiin koristeita.

Toinen huono puoli nykyiseen sisävelodrome hankkeeseen verrattuna on tietysti se, että tästä hankkeesta jäisivät palloilijat pois. Mutta ainahan me voimme palloilla tuon kehän ulkopuolella, niin paljon kuin kunto ja kantti kestää 😉

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s