Vesuvius, rakkaani!

Kesällä 2011 fillaroin ystäväni Sonjan kanssa kymmenen aurinkoista päivää Napolissa (juttuja kategoriassa 2011 Vedi Napoli). Ehdimme Enzon ja Carlon vuokrabiancheilla Sorrentoon, Amalfin rannikolle, Salernoon,  Pompeijiin, Ischian saarelle ja Napolin keskustaan, mutta yksi jäi silloin tavoittamatta: Vesuvius, rakkaani.

Kun lähdin lokakauussa 2012 Apukuskini kanssa valohoitoon samoihin maisemiin olin päättänyt tutustua lähemmin tähän Napolinlahden maisemaa hallitsevaan tulivuoreen. Aloitin hieman kauempaa, Sorrentosta, jossa sain jo aamulla herätessäni katsella Vesuviuksen profiilia hotellihuoneeni pohjoisen puoleisista ikkunoista (Hotel Regina, Sorrento).

Ensimmäisten päivien aikana katselin Vesuviusta Sorrenton suunnasta monesta eri kulmasta, odotin.

.

Vesuvius, italiaksi Monte Vesuvio, on yksi Campanian vulkaanisen kaaren tulivuorista.  Se sijaitsee noin 9 km Napolista itään, Napolinlahden pohjukassa.  Vesuvius on purkautunut useita kertoja, viimeksi 1944, jolloin se tuhosi mm. San Sebastianon ja Massa di Somman kylät. Tunnetuin on varmasti vuoden 79 purkaus, jolloin tuhkaan ja laavaan hautautuivat Pompejin ja Herculaneumin kaupungit.

Aloitimme matkamme Vesuviukselle Napolista, josta poljimme Ercolanoon, Herculaneumin kaivauksille. Mielestäni Herculaneum on mielenkiintoisempi paikka kuin Pompei, se on myös kokonsa puolesta helpommin lähestyttävä. Vuoden 79 purkauksessa tuhka ja laava romahduttivat Pompeijissa monia rakennuksia, sen sijaan Herculaneumissa kaupungin täytti kiehuvan kuuma muta, joka samalla muodostui sen suojaksi.

Ercolanosta suuntasimme ylös kohti Vesuviusta. Tulivuoren korkeus on 1281 m, mutta tie päättyy noin 100 m ennen lakea. Varsinainen nousu on oikeiun mukava, sillä noin 13 km taipaleella nousua on tosiaan tuo 1000 m. Juuri tällaisten kinkareiden vuoksi on välillä lähdettävä polkemaan kotikontuja kauemmas.   2009 Giro d´Italian 19 etappi päättyi tänne. 

Poljimme mäen omaa tahtiamme, Apukuski suhasi omia vetojaan edes takaisin rinnettä. Kilometrejä hänelle kertyi siis enemmän kuin minun nousussani 😉 Varsinainen nousu on hyväkuntoista tietä, jyrkissä mutkissa fillarilla pääsi sujuvasti turistibussien ohi.

V niin kuin Vesuvius. Smurffi lasketteli omaa mosaiikkiaan seuraavana päivänä Galleria Umbertossa. Tämä nousu ei todellakaan ole Italian pyöräilyn helmiä, mutta vuori itsessään on sellainen klassikko, että se on hyvä kokea. Elämä on ihmisen parasta pyöräilyaikaa!

Pizzeria Vesi Napolissa tarjoilee muuten pizzaa, joka on nimetty Vesuviuksen mukaan. Kraateria muistuttavan kuoren alla on ihanaa ricotta-juustoa…

Tien päässä oli niin paljon busseja ja ihmisiä, että valokuvaus ei tullut mieleenkään. Se vain ei sopinut siihen paikkaan ja hetkeen. Istuimme tovin, juttelimme ihmisten kanssa, englanniksi ja käsiviittomin. Moni oli ajanut minun ohitseni ja halusi kysellä matkani tarkoitusta ja tarkoituksemuutta. Apukuski ehdotti, että voisin hakea ulkoministeriöstä vienninedistämistukea.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s