Kiitos Gentlemannit – ajatuksia TDH:sta

Ridley & Rose & Piece of Gold

Syyskuun alussa ajettava Tour de Helsinki on kuntoajo. Vastaava kuin elokuussa juostava Helsinki City Marathon. Olen tullut hölkänneeksi muutaman marathonin Helsingissä ja Tukholmassa, mutta vaikka elän suuren osan elämästäni polkupyörän päällä, en ollut ennen syyskuun 2. päivää  koskaan osallistunut pyöräilytapahtumaan – paitsi kerran kuukaudessa Kriittiseen pyöräretkeen. Oli siis korkea aika laajentaa näkökulmaa.

Kuten marathonilla, kärki kulkee kovaa ja kisaa keskenään, mutta heidän taakseen hyvin järjestettyyn massatapahtumaan mahtuu monen tasoisia harrastajia ja kuntoilijoita. Jonkun tavoite on polkea 140 km tiettyyn aikaan, toisen ylipäätään päästä maaliin.

Tänä vuonna 2012 naisten kilpasarjan voittajan Lotta Lepistön aika oli 3.39.28 ja miesten kilpasarjan voittajan Jaan Kirsipuun 3.37.51.

Olin itse ensimmäistä kertaa mukana polkemassa TDH:ta. Kuulun ryhmään ”sunnuntaiajelijat” ja käytin matkaan tunnin ja 37 minuuttia enemmän (bruttoaika) kuin naisten sarjan voittaja.

Suunnitelmaani kuului edetä koko matka rennosti ja ilolla, näin myös tapahtui. Matkan aikana ehdin banaanin syönnin ja jutustelun lomassa pohtia tätä hienoa tapahtumaa, jota aiemmin olen seurannut lähinnä objektiivin läpi. Näkökulmaa on aina hyvä vaihtaa!

Naiset

Helsinki City Marathonilla maaliin juosseista yli 20 % on naisia (lähde). TDH:ssa 2012 maaliin polki 172 naista, mikä on noin 7 % kaikista maaliin tulleista.

Ihan sama mitä viisaammat sanovat, nainen minussa tuntee suurta myötäylpeyttä Lotta Lepistön puolesta. Minun mielessäni ero nopeimmaksi kutsuttuun mieheen oli häviävän hauras.

Tyylillä ja tunteella. Naisten numerolappu oli onneksi musta 😉

Lähtö

Yli 2200 pyöräilijän yhteislähtö Mäkelänkadulla 11:00 on hieno näky. Fillareiden massa lähtee hitaasti vyörymään kohti Hakamäentietä, pyörät vaativat tilaa. Itselläni kului ensimmäiset 11 minuuttia seisoskellen, taluttaen ja hiljaa lähtöviivaa kohti ajellen. Kun minä ylitin lähtöviivan oli kärki varmaankin jo 4-5 kilometrin päässä.

TDH 2011

Reitti

Kaunis. Joka vuosi sama, mitä sitä muuttamaan. Paljon mutkittelevaa, kumpuilevaa, hyväpäällysteistä, rauhallista tietä ja syyskuista maalaismaisemaa. Parhaat palat ovat  ehdottomasti alkumatkassa, Bodominjärven ja Velskolan Pitkäjärven reunamilla. Sopivan vaihtelevaa maastoa, ei raskaita mäkiä.

Tosin kaikki on suhteellista. Yhdelle kumpuileva maisema on toiselle kova nousu. Näinhän se meillä kotonakin menee. Minulle kova nousu on Apukuskille kinkare.  Osmo Soininvaara on kirjoittanut Tourista mainion henkilökohtaisen kuvauksen, myös nousuista. Osmon kertomus kannattaa lukea, tiivis teksti johon on pakattu kaikki varsinkin ensikertalaisen kannalta oleellinen. Herra Soininvaarahan ei ole Tourilla ensikertalainen.

Järjestelyt

Mistä ne ovatkin saaneet niin paljon talkooväkeä esim. liikenteenohjaukseen? Reitti oli loistavasti merkitty ja miehitetty, kiitos siitä järjestäjille. Reitin varrella oli neljä huoltopistettä, joissa oli tarjolla ruokaa ja juomaa. Rusinoita, banaaneja, suolakurkkuja, leipää, pullaa, vettä ja urheilujuomaa. Ei kahvia…

Itse en pysähtynyt yhdellekään huoltopisteelle, Apukuskini nouti eväät ja ruokki minut ajon aikana, kahviakin oli minitermospullossa cervélon toisessa juomatelineessä (kuva). Käytännössä tämä toimi niin, että parilla huoltopisteellä Apukuski pysähtyi keräämään kaulassa roikkuvaan eväspussiin banaaninpaloja ja minä jatkoin matkaa. Poljettuaan minut kiinni, mikä oli mukava lisävirike Apparille, banaanin palat vaihtoivat omistajaa kuin viestikapulat.

Maali

TDH alkaa Käpylän Velodromin vierestä ja maali on Velodromilla. Hieno, historiallinen paikka, joka on varmasti pyöräilijöille rakas, mutta toimii maalialueena näin suurelle tapahtumalle juuri ja juuri, aurinkoisena päivänä.

Velon keskelle oli kiva istahtaa syömään ja juttelemaan ystävien kanssa, mutta lämmin paita oli aidan ja radan toisella puolella, katsomon hienosti toimivassa varustesäilössä. Minä viluinen ihminen kävin tietysti hakemassa takkini ja taisin samalla pahoittaa nuoren toimitsijan mielen, kun kuljin Velodromin kapeaa yhdyskäytävää vastavirtaan. Kohteliaasti hän sanoi, että ”sinne ei nyt voisi mennä”, ja yhtä kohteliaasti kerroin noutavani pyörän ja apuajajat.

Koko reissun haastavin rasti oli tosiaan matka ulos Velodromilta, jonne pääsee vain yhtä kapeaa alikulkua pitkin. Parhaimmillaan puolen tunnin jonotus ei kyllä ole hyvä päätös päivälle. Varsinkaan jos sataisi.

Minun tieni – My Way

Oma Tourini alkoi Mäkelänkadulta kolmen komean apuajajan saattamana. Alku sujui käsikirjoituksen mukaan. Ajelin aina Velskolan Pitkäjärvelle vuorotellen yhden Gentlemannin peesissä, muut kaksi suojasivat sivustaa tai seurustelivat muiden polkijoiden kanssa.

Vihdintien jälkeen upea saattueeni hajosi G-Ilveksen rengasrikkoon. Edettyämme jonkin matkaa ilman yhtä Gentlemannia Torppis kääntyi takaisin tarkoituksena hakea Ilves takaisin porukkaan – tapasimme aikanaan vasta maalissa.

Mukavastihan matka oman tutun Apukuskin kanssa sujui, mutta kyllä minä olin haaveillut koko komean saattueeni seurasta ajaessani sisään Velodromille. Tällaista pyöräily on, arvaamatonta ja yllätyksellistä.

Osan matkaa ajelimme sekä 26 että 28 km keskinopeusryhmissä, joskus pienemmissä porukoissa, mutta enimmäkseen Apukuskin kanssa kahdestaan.

Tasaisen vauhdin ja miellyttävän fiiliksen taktiikalla 5 tuntia ja 6 minuuttia (nettoaika). Maalissa kohtelias herrasmies tuli kiittämään viimeisen 8 km peesistä 🙂 Kiitos reippaasta maaliin vetämisestä kuuluu Apukuskille, joka osoitti ammattitaitonsa Tattarisuota ohitetettaessa. ”xxx älä jätä minua” -käskyt huomioitiin. Omassa mielessä kimmelsi maalia kirkkaammin kohtaaminen Koskelantiellä liikennettä ohjaavan Kuopuksen kanssa.

Haasteet

Tapahtuma voisi kasvattaa osallistujamäärää, varsinkin alle 32 km keskinopeudella eteneviä pyöräilijöitä mahtuisi maantielle vaikka kuinka paljon lisää. Näkyvyyttä pyöräilylle ja tätä kautta lisää harrastajia. Pulmaa tuottaisi lähinnä lähtö, mutta sitäkin voisi porrastaa. Ensimmäinen startti jo kello 10:00.

Mutta haluavatko järjestäjät kasvattaa tapahtumaa? Näin ensikertalaisena minusta tuntuu, että samalla organisaatiolla ajelutettaisiin ainakin tuplamäärä väkeä.

Kisaajat kisaavat ottaen mittaa itsestään ja toisistaan aina kun siihen on hyvä tilaisuus. Näkisin haasteena saada mukaan lisää niitä pyöräilijöitä, jotka käyttävät matkaan rohkeasti paljon aikaa. Oli mukava nähdä, että vaikka ohjeiden mukaan  kisareitin suorittamiseen saa käyttää aikaa maksimissaan seitsemän tuntia, oli tuloksissa myös muutamia hieman yli seitsemän tunnin aikoja. Matka taittuu seitsemässä tunnissa jopa 20 km keskinopeudella, kunhan ei jää liian pitkäksi aikaa banaanille 🙂

FF Gentleman Club feat. MIP

Gentlemans Team 2012

FF Gentlemans Club on Fillarifoorumissa syntynyt kaveriverkosto, johon kuuluu parisenkymmentä miestä ympäri Suomea. Tämän kauluspaita-Tourin takana on Clubin Sipoolainen aktiivijäsen Ilves.

Minut ilmoitettiin kisaan viimeisenä ennakkoilmoittautumispäivänä, sen kummempia kyselemättä, sain tiedon siitä jälkikäteen (Artikkeli). Aluksi oli lähes kauhistunut, viikon aikana heräsi uteliaisuus, ja lähtöaamuna olin jopa innostunut. Asiaan vaikutti merkittävästi hieno henkilökohtaisten apuajajien joukko, joka oli valmis heittäytymään jakamaan kanssani pyöräilyn ilosanomaa.

Kiitos, Gentlemannit!

Vinkki

Jos syöt ajaessa pullaa kannattaa siitä tehdä suussa veden tai urheilujuoman kanssa kostea, nieltävä mössö. 100 km jälkeen kuivana nautittu pulla muistuttaa lähinnä ehtoollisleipää. Eikä se johdu pullasta vaan kuivasta suusta. Auto käy bensalla, pyörä käy pullalla, mutta joskus banaani on parempi vaihtoehto.

Kuvan pullat eivät ole kuvattu TDH:n huoltopisteessä vaan Gotlannin fillarireissulla kesällä 2012.

G-Teamin kuvat ovat Torppiksen puolison kuvaamia, muut omasta arkistosta.

Mainokset

5 responses to “Kiitos Gentlemannit – ajatuksia TDH:sta

  1. Kiva, että teillä oli kivaa. Tule ensi kesänä Pirkan Pyöräilyyn, niin pidän huolta teistä Muroleen huoltopaikalla, saat myös kahvia.

  2. Loistavaa – hatunnoston arvoinen suoritus 🙂

    • Tarkoitat varmaan sitä tummapaahtoisen kahvin tarjoilua ja nautiskelua ajon aikana Kuninkaanmäen nousun jälkeen 😉

  3. Paluuviite: Esikaupunkipyöräilijän TOP 10 vuonna 2012 | -mip-

  4. Paluuviite: Tour de Helsinki retkivauhtia – la 17.8. | -mip-

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s