Polkupyöräkauppaa osa 3 – tempo cross ja olut-suklaakakku

Kun lähtee hakemaan pyöräkaupasta uutta fillaria kotiin ei sinne voi mennä pyörällä. Siis kypärä päähän ja bussiin. Pyöräilyn eliitin valmistautuessa polkaisemaan 298 km Milanosta San Remoon oli minulla edessä vajaan kymmenen kilometrin Hesari-Paltsi.

Uusi monitoimipyöräni, sellaiseksi rohkenen Ridleyn fitness kategoriaan luokiteltua ”tempo  cross” fillariani kutsua, odotti Cycle Centerissä koristeltuna toiveitteni mukaisesti. Mitähän tuo ”tempo cross” muuten tarkoittaa? Kielipassipoliisina etsiskelin sanalle suomalaista vastinetta…

Sanoista syntyvät mielikuvat ovat hyvin mielenkiintoisia ja sitä paitsi kovin henkilökohtaisa. Monelle esim. sanaan tempo pyöräilyn yhteydessä liittyy mielikuva kovasta vauhdista, nopeudesta. Minullekin tulee ensimmäiseksi mieleen yläkerran trainerissa huilaava Apukuskin aika-ajopyörä. Se, jonka uusi  takakiekko taitaa maksaa ainakin  saman verran kuin minun koko fillari 😦

Koska italian sana tempo kuitenkin tarkoittaa aikaa, ei nopeutta sinänsä, voisi siihen liittyä yhtä hyvin  mielikuva hitaasta liikkumisesta. Kunhan on aikaa. Musiikista tutut ja siellä toistensa kanssa tasavertaiset tempot adagio (hitaasti) ja moderato (kohtalaisesti) tahtovat vain urheilussa unohtua. Urheilun keskiössä kun on allegro (nopeasti), presto (kiireisesti) sekä irtiotoissa ja loppusuoralla prestissimo (erittäin kiireisesti). Minun temponi olkoon edelleen andantino, kepeästi käyden. Polkupyöräilyn sietämätön keveys.

Entä cross… sillä sanalla on jo niin paljon merkityksiä, että assosiaatiot ovat varmasti moninaisia. Pyöräilyssä kai cross-sanalla viitataan siihen, että fillaria voi käyttää erilaisissa toimintaympäristöissä. Sillä pääsee esim. etenemään siedettävästi niin maantiellä kuin kärrypoluilla, jonkinlainen kompromissi. Keskivertopyörä keskivertopyöräilijöille. Vaikka toisaalta, sana tutuimmillan on monelle cyclo-cross, joka ei ole ihan keskivertopyöräilyä. Viime aikoina cyclocross pyörät ovat saavuttaneet suosiota työmatka- ja arkipyörinä, juuri tällaisina monitoimivitkuttimina, kuten omanikin. Ja samalla kun käsitteen käyttö laajenee se myös laimenee ja menettää tehoaan, niinhän niille aina käy. Kuten sanalle design on käymässä.

Itse asiassa pyöräretkeily on kyllä aika lajinomaista cyclocrossia. Monien esteiden yli olen itsekin fillaria joutunut kantamaan, niin kaupungeissa kuin maaseudulla, ja pahimmillan olen eksynyt syrjäiselle pellolle tai syvälle metsään, josta ei enää viitsi takaisin kääntyä. Ne kuuluisat viimeiset sanat: – Olemme nyt (kai) tässä ja tuo pikkutie vie varmaan…  No, kun ei vie vaan loppuu, suunta kompassista ja eteenpäin.

Lisäksi cross voisi tarkoittaa myös seikkailua ristiin rastiin maantietä, Itämeren ylitystä, merkintää kartalla, rastia tai alleviivattua kaupungin nimeä… crossroads, niissä oppii aina hyvin paikallista kieltä: – Questo é direzione per…? Tästä pääsisi sujuvasti italialaisen nykykirjailijan Niccolo Ammanitin hienoon romaaniin, jonka englantilaisen käännöksen nimi  on Crossroads, mutta se taitaa mennä jo ihan aiheen ohi. Joka tapauksessa, se kirja kannattaa lukea!

Sitten se päivän haastavin rasti. Koska uusi fillarini on kuitenkin hieman belgialainen, kuului sen kotiuttamiseen luonnollisesti suklaakakku. Niin urheasti ovat belgialaiset brändänneet maataan suklaamaana. Päätin lisäksi yhdistää kakkuun toisen tunnetun belgialaisen tuotteen, oluen. Tutkittuani keittokirjahyllyä siirryin nettiresepteihin, riittävän kiinostava ohje löytyi Iltasanomien Ruokala.netistä. Siis belgialainen olut-suklaakakku, leivottu suomalaisiin täysjyväluomuvehnäjauhoihin 😉

HSL:n kävelyn ja pyöräilyn reittioppaan mukaan matka Hesarilta kotiini kuluttaa vain neljää suklaapalaa vastaavan määrän energiaa. Kävellen kuluisi 9, mutta… Ehkä en syö koko kakkua yksin.

Aloitin kakun teon sulattamalla kattilassa 200 g voita. Siihen lisäsin 2 dl muscovadosokeria, 2 dl ruokosokeria, 2½ dl olutta ja 100 g tummaa suklaata.

Toisessa kulhossa vatkasin tasaiseksi kaksi kananmunaa, 1½ dl rahkaa ja yhden vaniljatangon sisustan. Lisäsin siihen ensin jäähtyneen olutseoksen, sitten 4 dl täysjyvävehnäjauhoja ja 2 tl soodaa.

Taikina oli melko löysää. Paistoin sitä 170 asteessa noin 40 minuuttia, kakku saa jäädä meheväksi. Kakun jäähdyttyä voitelin sen lopulla oluella ja koristelin rouhitulla valkosuklaalla, jossa rapsahteli riisimurot ja hasselpähkinä.

Vaatimattoman näköinen mutta sitä maukkaampi kakku. Mehevä ja herkullinen, varmasti yksi parhaita koskaan maistamiani kakkuja! Luulen, että oluen valinta oli oikea, kiitos Alkon myyjälle.

Pari pientä tarinaa Belgian ohiajosta fillarit auton katolla ja jonkun kerran tielläkin voi lukea Luimupupun viime keväisistä jutuista.

* * *

Kakkujuttu on ikirjoitettu ennen kuin poljin ks. pyörän Helsingistä Belgiaan ja opin juomaan olutta, maassa maan tavalla. Enää en seiso Alkon oluthyllyn edessä suu haavina 😉

Advertisements

4 responses to “Polkupyöräkauppaa osa 3 – tempo cross ja olut-suklaakakku

  1. Onnea uudelle tulokkaalle! Täytyypä testata tuotakin kakkua, punaviinisuklaakakkusi on nykyisin yksi vakiokakuistamme (ei tosin täällä kun kakkuvuoat ovat kotona).
    Luimupupu kiittää linkkauksesta :).

  2. Onnea vaan tuleville kilometreille!

  3. Paluuviite: Auto käy bensalla, pyörä käy pullalla | -mip-

  4. Paluuviite: Historian havinaa – 1952 Olympiapyöräilyn muistoajo | -mip-

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s