Polkupyöräkauppaa osa 2 – perstuntumaa

Cycle Center

Ilahduin siitä, että minulle ehdotettu pyörä on eurooppalainen, vaikka Apukuski ja myyjä pilasivatkin iloani toteamalla sen olevan luonnollisesti valmistettu kaukoidässä. Olkoon, sen verran siinä on belgialaista suunnittelua ja kokoonpanoa, että kotiinnoutopäiväksi aion hankkia myös belgialaista suklaata, joka on ymmärtääkseni edelleen valmistettu Belgiassa.

Koeajo on siis polkaistu kevättalvisella Helsinginkadulla. Minulle fillarin koeajo on ennen kaikkea tunnustelua ajoasentoon ja kyllä lyhyelläkin polkaisulla saa jonkinlaisen tuntuman. Vähän niin kuin hyvissä kengissä – kun ne laittaa jalkaan, ne tuntuvat heti omilta, kuin niissä olisi kävellyt jo monta päivää ja kilometriä.

Viime kesänä Itävallan puolella pyöräillessä kiinnitti huomioni useiden pyöräkauppojen ilmoitukset, joissa mainostettiin videointia juuri hyvän ajoasennon löytämiseksi. En ole moiseen meillä törmännyt kuin lenkkitossuja ostaessa. Jos olisin tällaisen mainoksen bongannut, olisin mahdollisesti asiakkaana kyseisessä liikkeessä. Kertokaapa jos minulta on mennyt jotakin ohi!

Jokunen vuosi sitten ystäväni osti uuden pyörän ja ajettuaan sillä jonkin aikaa totesi käsien puutuvan pahasti joka kerta. Säädöt oli jo kokeiltu eikä enää ollut kyse tottumisesta. Fysioterapeutti katsasti tilanteen ja kehoitti ajaosennon muttamista. Miten? Hän ajoi pyörän Tikkurilan ajomieheen, kertoi pulmansa, sai uuden ohjaustangon ja jatkoi pyöräilyä, ilman käsien puutumista.

Minulla on nyt sitten kuopuksen sanoin ”hyvä perstuntuma” pyörään, jonka saman tien varasin. Kyselin varovasti sekä myyjältä että mukana olleelta Apukuslkilta, onko runko varmasti minulle oikean kokoinen. En kehdannut sanoa suoraan mitä ensi tuntumalla ajattelin: ajettuani vuosia lähinnä traktorityyppisillä polkupyörillä ja maantielenkkejä Apukuskin vanhalla italialaisella, jonka runko on minulle pikkuisen suuri, tuntui uusi pyörä niin hennolta ja heppoisalta, että pelkäsin sen hajoavan alleni. Voiko se kestää edes minun painoani, saati pientä taakkaa?

Saatoin vain luottaa myyjän toteamukseen ”Kyllä se on ehdottomasti tämä”. Pyöriin ei osteta kasvunvaraa, ei varsinkaan keski-ikäisille naisille. Kaupat sovittiin ja pyörä jäi vielä askarreltavaksi: lokasuojat, soittokello, tavarateline, juomapullotelineet, polkimet, mittari ym. tilpehööri.

Nyt pitäisi suunnitella se kotiintulokakku…

Hauskoja kuvauksia suomalaisesta kirjailijasta pyöräilemässä perinnepyörällä Belgiassa mm. Eddy Merckxin jäljillä on kirjoittanut Hannu Raittila teoksessa Ulkona. Siitä voi lukea esim. tästä vanhasta jutusta.

Advertisements

6 responses to “Polkupyöräkauppaa osa 2 – perstuntumaa

  1. Joko on mietitty uudelle fillariperheenjäsenelle nimi? Orvokki, Regina ja ……?

    😀
    Nimiäisjuhlaan odottelen kutsua, olisko juhla -ajo jonnekin paikallaan?

    • Jos fillari saa nimen se syntyy kyllä miettimättä, siinä sen idea 🙂 Katsotaan nyt, kunhan tutstumme toisiimme. Tämä uusi tulokas on koiras, vai miten se fillareista ilmaistaan? Sanonta ”miesten runko” on jotenkin hassu, enhän minä ole mies. Vaikka tähän päädyin – olisi näitä ollut naaraitakin.

  2. Onnea ja turvallisia kilometrejä uudelle pyörälle.

    • Kiitos! Kesäkuun puolessa välissä poljen viikoksi sinne Kymenlaaksoon, palataan siihen myöhemmin. Oletan että se olet sinä 😉

  3. Kyllä belgialainenkin osaa näköjään tehdä ihania pupusöpöläisiä.
    Oikeaa runkokokoa ”tätimaasturiin” on pohdittu täälläkin. Pyörästä kun on paha ottaa ”liian pitkiä lahkeita” pois…

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s