Polkupyöräkauppaa osa 1 – Mihin menis, mitä ostais?

Uuden polkupyörän hankinta ei ole helppoa eikä välttämättä mukavaa. Koska kaikki läheiset tuntuvat tietävän kovin hyvin, millaisen pyörän tarvitsen, on paras hoitaa asia ihan yksin. Minä tiedän tarpeeni, myyjä tuntee pyörät.

Aika usein keskustelupalstoilla näkyy avaus: ”Aion ostaa vaimolleni uuden pyörän, olisiko jollakin kokemuksia…” Ja sitten niitä neuvoja tulee, huh, toivottavasti se vaimo on tyytyväinen oman & muiden miesten valintoihin. Kokemuksia on hyvä ja tärkeä jakaa, omat tarpeet on kuitenkin määriteltävä ihan itse. Ei ostaa unelmia, varsinkaan muiden.

Minun henkilökohtaiseen pyöräkalustooni kuuluu kolme pyörää: rakas noin 21-vuotias arkipyöräni Orvokki, yksi kirpputorilta ostettu puutarhassa kukkatelineenä toimiva pyörä sekä Gloria, jonka ostin mukaani barcelonalaisesta pyörävuokraamosta. Maantielenkkejä olen joskus ajellut Apparin vanhalla veronalaisella kaunottarella, antiikkipyörällä, jonka runko on kyllä minulle vähän liian suuri. Olen siis laiska ja vaatimaton tuon kaluston suhteen, vastavoima Apukuskille.

Päätin kuitenkin päivittää retkipyöräkalustoni, koska näyttää siltä, että tulen jatkossakin istumaan polkupyörän satulassa suunnattoman määrän tunteja. Gloria lähtisi kierrätykseen. Lasten kasvettua nuoriksi aikuisiksi ei äitiyskään enää sido samalla tavalla kuin ennen – oletteko muuten koskaan miettineet, miksi ”suuret polkupyörämatkakirjat” ovat miesten kirjoittamia? Tai miten rouva Soininvaara pärjäsi lasten kanssa silloin, kun herra polki fillarilla Tallinnasta Nizzaan 😉

Hyviä pyöräkauppoja ja kauppiaita on varmasti monia, mutta Apparin serkun ja muutaman muun tutun suosituksesta poljin aurinkoisena helmikuun keskiviikkona Helsinginkadun Cycle Centeriin. Sain myyjän, joka kuunteli minua ja mietti juuri minulle parhaiten sopivaa fillaria. Arvostan hyvää palvelua.

Cycle Center, Helsinginkatu 9

Pyörää hankkiessani mietin teitä, maita, kokemuksia ja tilantaita, joissa olen aiemmin ollut. Ihmisellä on tapana toimia tulevaisuudessa jotakuinkin samoin kuin on tehnyt menneisyydessä.

Tarvitsen pyörän, joka ei itsessään ole liian raskas, jotta jaksan tarvittaessa kavuta lastissa ristiin rastiin Apenniineja tai vitkuttaa ilman taakkoja korkeimmillekin kinkareille Apparin perässä. Pyörän, jonka jaksan nostaa päättymättömältä vaikuttavan aidan yli, kun viimein olen päässyt kartalle ja tiedän olevani väärällä puolella kaikkea. Ja jokainen lentokoneessa kuljetettava kilo on ylimääräistä turhuutta varsinaisen turhuuden lisäksi.

Erittäin tärkeää on ajoasento, sillä takuuvuoteni ovat ohi ja kehoni on jo peruuttamattomasti hajoillut joistakin kohdista. Kun pyörän päällä istuu tuntikausia, päivästä toiseen, pitää siinä olla mukava ja rento olo. Selkäni ja kämmeneni asteevat omat vaatimuksensa, en esimerkiksi jaksa enää ajaa ala-asennossa. Vastatuulesta ja muista vastuksista selviän hyvällä apukuskilla.

Ajelen pääasiassa maanteillä, mutta renkaat eivät saa olla este valita joskus hiekkatie tai eksyä pöpelikköön. Viime kesänä Unkarissa ajoimme jostakin kumman syystä pienen taipaleen jopa pellolla…

Ajatus tulevasta ajaneuvosta syntyi, seuraavaksi sitten koeajoon.

* * *

Minulla on töissä ja siviilissä meneillään Sano se suomeksi, jos osaat -viikot. Kaikki alkoi siitä, kun eräässä kokouksessa yritin ilmaista asiani suomeksi, mutta en onnistunut. Jäimme koko tiimi miettimään, miten se menee.

Suomi kun on niin valtavan hieno ja ilmeikäs kieli, kuin kasa legopaloja, joista voi rakentaa ihan mitä vaan. Miksi ihmeessä pyöräliikkeet Fillarikellaria lukuunottamatta ovat unohtaneet kekseliään kotimaisen ja käyttävät nimiä, jotka usein käännettyinä saavat aikaan lähinnä myötähäpeän tunteen? Cycle Center nyt sentään on Pyöräkekus mutta… katselkaapa ympärillenne 🙂

Mainokset

2 responses to “Polkupyöräkauppaa osa 1 – Mihin menis, mitä ostais?

  1. Tästä jutustahan tulee pyöräkuume, varsinkin kun kevät tekee kovasti tuloaan. Maantiepyörä tai cyclocrossari (senkin voisi tietysti sanoa paremmin suomeksi…), hmmm,…

  2. Tänään oli täälläkin laitakaupungilla ensimmäinen sulosunnuntai, aurinko paistoi mutta lämpötila pysyi pikku pakkasen puolella. Autoteiltä paistoi pitkästä aikaa tumma asfaltti, pyörätiet olivat lumisia ja kuoppaisia, mutta eivät onneksi pöperöisiä.

    Tällaisina päivinä iskee todella kevään ja maantien kaipuu! Toisaalta en tiedä, riittäisikö sitä samaa ahnetta intoa pitkiin reissuihin ympäri vuoden, jollei tämä talvi vähän haittaisi menoa? Ilman talvea ei voisi olla tätä kaipausta.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s