Ristiin rastiin Belgiaa Raittilan kyydissä

Sataa. Ei houkuta aikanen aamupyöräily. Aikaa siis kirjoittaa. Yläkerrasta kantautuu trainerin tuttu ja turvallinen hurina.

Joskus viime keväänä tai kesänä käteeni tarttui Hannu Raittilan jo muutaman vuoden takainen kirja Ulkona (Siltala 2008). Juuri sieltä Prisman kirjalaarista, josta Raittila kyseisessä teoksessa vitsailee. Ja juuri kansilehden vuoksi. Valkealla pahjalla vanhan mustan miestenfillarin silhuetti ja nimi Hannu Raittila. Niin, ja hinta… eli tällaista on toisinaan todellisuus. Kirja on odottanut jo jonkin aikaa makuuhuoneen kirjahyllyn lokerossa luettu, tee tälle jotain.

Hannu Raittila: Ulkona

Ulkona Raittila kirjoittaa itsestään. Kyllä, vähän ulkona, monista asioista vähän ulkopuolisen silmin, sopivasti ironiaa kynässään. Hän kirjoittaa parin vuoden aikana tekemistään matkoista, kirjoistaan ja kirjoittamisesta, kirjallisuudesta, ystävistään ja läheisistään. Kirja on kudelma päiväkirjaa ja esseitä, kuin sillisalaatti jonka hyvin runsaat ainekset muodostavat yllättäen maukkaan kokonaisuuden. Maukkaan ja  mielenkiintoisen, sillä varsinkin matkapäiväkirjojen pohdiskelut fillarilla Belgiassa, taksilla Albaniassa, kanootilla Norjassa, lentokoneella New Yorkissa ja autolla omassa kesäpaikassa ovat tarkkanäköisyydessään mukaansatempaavaa ja nautittavaa luettavaa.

Varsinaisia kirja-arvosteluja voi lukea jutun lopussa olevista linkeistä, minä keskityn tässä blogini mukaisesti jakamaan vain makupaloja kirjallisista polkupyörämerkinnöistä.

Umberto Econ romaanissa Kuningatar Loanan arvoituksellinen liekki (WSOY, suom. Helinä Kangas) päähenkilön vaimo kertoo episodisen muistinsa menettäneelle miehelleen näin:

” Sumu kiehtoi sinua aina. Sanoit että olit syntynyt siinä. Ja jo vuosia, aina kun törmäsit sumun kuvaukseen jossakin kirjassa, laitoit siitä merkin sivun marginaaliin. Ja otatit sitten sivusta toimistossasi kopion. Uskon että löydät sieltä oman sumukokoelmasi…”

Raittilan kirjassa oli muiden ansioiden ohessa paljon merkintöjä minun polkupyöräkokoelmaani, erityisesti teoksen ensimmäisessä matkapäiväkirjassa Belsiasta. Ollessaan siellä syksyn stipendiaattina pyöräili Raittila ympäristöään ansiokkaasti havainnoiden ristiin rastiin noita Euroopan tiiviisti rakennettuja sydänmaita. Siis sinne.

”En vieläkään ole saanut parempaan pyrään uutta sisuskumia. Ajoin siis aamupäivällä perinnepyörällä lähimpään lännen suunnan kaupunkiin.Se on noin viidentoista kilometrin päässä oleva Geraardsbergen….

Kun pääsin Geraardsbergeniin, kävi ilmi, että se todellakin oli ”Berg” Lähdin kipuamaan perinnepyörällä ylös mutkittelevaa rinnettä ja kaupunkiin päästyäni näytti pyöräilyreitin nuoli aina vain ylemmäs. Menin nuolen suuntaan ja jouduin kapealle väylälle, jonka eräässä kohdassa ilmoitettiin, että nousukulma on nyt yli 20 astetta. Kollegani pyöräilyentusiasti Jukka Pakkanen olisi epäilemättä luonnehtinut sitä raatelevaksi nousuksi. Talutin siinä vaiheessa perinnepyörää. Kun pääsin huipulle, löysin taas patsaan, tällä kertaa Eddy Merckxin, monia Ranskan ympäriajaoja voittaneen belgialaisen pyöräilysankarin, muistomerkin. Hänkin oli päässyt saman mäen laelle, mutta paremmalla ajalla kuin minä. Aamulenkki on tehty, ryhdyn työhön.”

Eddy Merckx Cyclesin uutta mallistoa 2012 voi käydä vilkaisemassa tässä linkissä.

”Belgia on joltinenkin pyöräilykulttuurimaa. Trikoissa polkevia ärhäkkää hyönteistä muistuttavia kilpapyöräilijöitä näkee koko ajan. Retkipyöräilijän kannalta tämä on mukava ympäristö. Treenaamista rajoittava loivapiirteisyys on retkeilijälle pelkkä etu. Maisemat ovat parhaimmillaan pastoraalisia ja aina muutaman kilometrin välein vihreiden niittyjen takana kohoaa kylän tai pikkukaupungin kirkontorni. Pyöräilykulttuurin vahvuus näkyy myös siinä, että kaikkien teiden reunassa kulkee pyörätie tai ajoradasta erotettu pyöräilykaista. Autot ajavat tolkuttomilla ylinopeuksilla, mutta pyöräilijää kunnioitetaan.”

Toivon, että nämä muutamat otteet saisivat jonkun innostumaan lukemaan koko teoksen, jos se on vielä lukematta – tai edes kirjan alun Belgian matkapäiväkirjan. Sillä mehevimmät ajatukset ja pohdinnat Raittila tekee tarkastellessaan kaikkea muuta kuin belgialaista pyöräilykulttuuria.

”Mielelläni minä täällä vierailen ja pyöräilen, mutta en minäkään tänne asumaan muuttaisi.”

HS kirjat 23.10.2008: Kirjailija näkee valoa sivuraiteella

Savon Sanomat 21.10.2008: Hannu Raittila -Ulkona

Uusi Suomi 8.11.2008: Hannu Raittilan Ulkona

Mainokset

2 responses to “Ristiin rastiin Belgiaa Raittilan kyydissä

  1. Paluuviite: Paritempoa mielikuvaharjoitteluna | -mip-

  2. Paluuviite: Polkupyöräkauppaa osa 2 | -mip-

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s