Supernaiivi =D

Poika, joka ajaa pikkiriikkisellä polkupyörällä, jossa on apupyörät, tulee luokseni. Hänellä on ulkoiluhaalari yllään ja lippalakki päässään. Ja lakin päällä hänellä on sininen pyöräilykypärä. Hän katselee minua ja ostamaani maitoa. Hän kysyy, olenko minä tyylikkään punaisen pyörän omistaja. Nyökkään lankkuaitaa vasten nojaavaa pyörääni kohti ja kysyn, tarkoittaako hän sitä. Juuri sitä.

Poika on haljeta ihastuksesta. Hän sanoo toivovansa itselleen sellaista pyörää.

Kävelemme pyöräni luokse katselemaan sitä. Se on suuri ja punainen. Poika tunnustelee sen runkoa.

Kindergarten Kittsee, Österreich

Sain Kuopukselta kesällä luettavaksi kirjan.

– Sun kannattaa lukea tämä.

Otin kirjan ja lukuvinkin vastaan. Luin sitä heinäkuussa odotellessani vuoroa käsikirurgin katselmukseen. Töölön sairaalan odotustilan hiljaisuuden rikkoi minun nauruni 😀

Norjalaisen Erlend Loen romaanin Supernaiivi (LIKE , suomentanut Outi Menna) nuori päähenkilö ajautuu syvään henkilökohtaiseen kriisiin. Kaikki tuntuu merkityksettömältä, mutta hän puuhastelee ja leikkii itsensä ahdistuksesta vapaaksi. Kirjasta voi lukea lisää lopussa olevista linkeistä, minä tyydyn ihastellen toteamaan, miten keskeisessä osassa päähenkilön arkea onkaan polkupyörä. Ja pyöräilykypärä, jota hänellä ei ole 😉

Tätä kirjaa ei voi lukea nauramatta ääneen. Kannattaa lukea, jos et ole jo lukenut. Alkuluvun voi lukea vaikka saman tien TÄSSÄ.

Unkari, heinäkuu 2011

Børre tuli luokseni juuri, kun olin lähdössä. Hän kysyi, olenko minä jo ostanut kypärän.

Sanoin ostavani sen sitten, kun on rahaa.

Hän muistutti minua siitä, mitä sille yhdelle epäonniselle päiväkotilaisen isälle oli tapahtunut. Minä nyökkäsin ja sanoin olevani varovainen.

Mutta en minä kyllä ole mitenkään erityisen varovainen. Metsäpoluilla on hauska ajaa lujaa. Silloin tällöin pomppaan ilmaan ajaessani juurien tai kivien päältä.

Tommi Tapiainen: Kirjallisuutta kasvukipuun

Lunaran lukunurkka

Pauliina Haasjoki: Erlend Loen ihmelääke

Mainokset

2 responses to “Supernaiivi =D

  1. Hauskoja otteita kirjasta, pitäisiköhän lukea? Lukeminen jää kyllä harmillisen vähiin (syksyisin ahmin Hämeen-Anttilan ja Utrion uutuudet) – töiltä, ulkoilulta ja kokkaukselta ei oikein liikene aikaa, ehkä tästä netissä roikkumisesta ;)…

    Miten peukalosi muuten voi?

  2. Ehdottomasti kyllä 🙂
    Tämä Loen kirja ei pyydä paljon aikaa. Se on pieni ja helppolukuinen. Lisäksi se rytmittyy lyhyisiin kappaleisiin, joten sitä voi lukea helposti vaikka tosi pieninä paloina!
    Olikohan tämä hyvä myyntipuhe?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s