Fillarilla Napolissa

Napoli, kaupunki Napolinlahden rannalla ja Vesuviuksen juurella. Miljoona asukasta, esikaupunkien kanssa yli 3 miljoonaa. Metropoli, Campanian pääkaupunki. Kaupunki on tällä hetkellä tunnettu mm. kaduilla haisevista jätekasoista, varkaista ja kaoottisesta liikenteestä – mikäpä siis olisi parempi paikka aloittaa kesäloma, fillarilla.

Pyörämatkailu ja pyöräily ylipäätään Napolin alueella on sekä omien pienten havaintojeni että napolilaisten fillarituttujen mukaan hyvin kehittymätöntä. Sain itsekin todeta, että mm. tiedon haku pyöräilijän näkökulmasta ennen matkaamme oli haastavaa. Siksipä ajattelin kirjoitella näin jälkeenpäin muutaman jutun matkastamme, alueittain: Napoli, Amalfin rannikko, Salerno,Pompei, Ischia, jotakin tämän suuntaista. Jopa Gianluigi, Renato-poikansa kanssa BuddyBikella päivittäin Napolinlahdella pyöräilevä nettiystäväni, josta tällä matkalla tuli ”oikea ystävä”, kertoi käyneensä useamman kerran Amalfin rannikolla mutta ei koskaan polkupyöräillen. (Gianluigin ja Renaton kuvia ja pieniä tarinoita on ollut blogissa viime talven aikana. Suora linkki pariin juttuun TÄSSÄ ja TÄSSÄ.) Nämä kuvat ja ajatukset Napolista ovat kesäkuulta 2011.

Palanen Palazzo Realea

Galleria Umberto I

Fiori

Napolissa ei tietenkään ole yhtään pyörävuokraamoa. Viikon tourimme mahdollisti Italian parhaan pyörävuokraamon That´s amoren Jerry, joka  järjesti meille kaksi Bianchin ”kaupunkipyörää” Corso Novaralla sijaitsevasta fillariliikkeestä Milano cicli Napolista. Myös Napolissa syntynyt ja Venetsiaan siirtynyt Jerry järjestää räätälöityjä pyöräretkiä Amalfin rannikolle, mutta tällöin hän ja kalusto olivat Pohjois-Italiassa. Olen vuokrannut Jerryn fillareita aiemmin Venetsiassa, Bolognassa ja Como-järvellä, palvelu on aina ollut erittäin hyvää.

Kaikki sujui erinomaisesti, suunnistimme sovittuun aikaan karttamme kanssa liikkeeseen, jossa ystävälkinen ja sydämellinen Carlo veljensä kanssa odotti meitä. Napolilaiseen tapaan (ystäväni Gianluigi selvensi asiaa myöhemmin) liikkeen ulkopuolelle alkoi kokoontua joukko kiinnostuneita ja puheliaita miehiä, ohikulkijat halusivat tietää keitä olimme ja minne olimme matkalla. Ajatus kahden naisen pyöräretkestä ilman erityistä suunnitelmaa oli heistä vähintään erikoista, lähdön tunnelma oli aivan ainutlaatinen. Samalla toteutui taas kerran italialainen ihme, jota rakastan: en osaa italiaa kuin tarpeellisten fraasien ja hengissä selviämisen kannalta keskeisen sanaston verran, eikä kukaan paikallisista osannut englantia, mutta kommunikaatio sujui ja puhuimme paljon enemmän kuin tarpeelliset muodollisuudet.

2 x Bianchi

Milano cycli Napoli, Corso Novara, Napoli

Ennen starttia ulos kaupungista olimme kävelleet päivän kaupungilla ja todenneet, että Napolissa ei juurikaan ole polkupyöräilijöitä. Reissun jälkeen viimeisenä päivänä kaupungissa bongasimme peräti neljä pyöräilijää! Jonkinlaista tahdottomuutta purkaa niin roska- kuin ruuhkaongelma osoittanee mm. se, että reilun vuoden ikäiselle sataman editse kulkevalle uudelle, koko keskustan sivuitse kulkevalle tielle ei ole suunniteltu minkäänlaista pyöräkaistaa.

Pyöräily autojen, skoottereiden ja roskien seassa vaatii taitoa ja erityistä rohkeutta, mutta se onnistuu kyllä. Minun ja Somin ajotapa oli ”autona autojen joukossa”, ohitimme kyllä jonot sujuvasti oikealta, emme keskikaistan kautta, mutta tarvittaessa haimme paikkamme jonosta ja pyrimme noudattamaan tarkasti mm. ryhmittymissääntöjä. Suuntamerkkejä viitoimme ja huidoimme hartiavoimin ja ajaminen tuntui helpolta, autoilijat kyllä kunnioittavat polkupyöräilijää. Kun myöhemmin tourimme päätteeksi seurasimme meitä satamaan vastaan tullutta Gianluigia, joka poukkoili liikenteen seassa etsien kiihkeästi itselle sujuvaa reittiä, tuntui ajaminen jo vähän… haastavammalta.

Spanish quarters, espanjalaiset korttelit

Rettifilo Corso Umberto I, Napoli

Koska Napolipäivämme oli tiistai, piipahdimme ennen iltapizzaa pizzan kotikaupungissa vielä Ciclofficinassa. Ciclofficina toimii ydinkeskustassa, sosiaalikeskuksessa, mikä tarkoittaa täälläkin eräänlaista avointa kansalais- ja nuorisokeskusta, jonka suojissa toimii erilaisia järjestöjä. Tiistai-iltaisin siellä voi käydä korjaamassa omaa fillariaan, samalla pajan pojat korjaavat ja kunnostavat pyöriä Critical Mass Napoli -tapahtumaan, joka täällä kokoaa yhteen suuren joukon roskiin ja ruuhkiin väsyneitä kriittisiä napolilaisia.

Cycloffice Napoli

Io amo pizza e Napoli

That´s amore!

Mutta sitten varsinaiseen matkaan. Suuntasimme ensimmäisenä ajopäivänä Napolista etelään, kuvittelimme katselevamme polkiessamme Napolinlahden sinisenä välkehtivää selkää. Todellisuudessa tien ja meren välissä on vielä satama-alueen päätyttyäkin niin paljon rakennuksia, ettei merestä näe vilaustakaan. KARTTA. Haastetta lisäsi kummallinen tienpäälyste, epätasaisia mukulakiviä vielä ikävämpiä olivat suuret kivilaatat – eteneminen oli paikoittain ryömimistä. Jos starttaa Napolista ja haluaa lahden etelälaidalle voi juna olla hyvä vaihtoehto, sitä meillekin suositeltiin. Meidän matkamme tarkoitus oli kuitenkin nähdä ja kokea kaikki, mikä vastaan tuli, kasvattaa ymmärrystä eikä vain polkea 😉

Lähtiessä meillä ei ollut tarkkaa suunnitelmaa määränpäästä, mutta koska jo Torre Annunziatan kohdalla näytti kaakossa Salernon suunnassa satavan ja ukkostavan, päätimme polkea vastakkaiseen suuntaan Sorrentoon. Samalla saimme kokea yhden päivän aikana Napolinlahden kaksi kovin erilaista puolta, sen miten likainen ja tiivis kaupunki rähjäisinen esikaupunkeineen muuttuu vehreäksi, kukkivaksi ja kauniiksi niemeksi.  Mutta siitä lisää seuraavassa tarinassa.

Tienäyte Pompeista

Tämä on sentään sileää... parhaasta päästä.

Vesuvius Ercolanosta nähtynä

Loppuun vielä kaksi ruokavinkkiä Napolissa, suolaista ja makeaa. Ystävämme Gianluigi vei meidät lounaalle lähellä keskusasemaa, Piazza Garibaldia ja Milano Cicli Napolia sijaitsevaan ravintolaan Mimi ”alla Ferrovia”. Ihanan lounaan päätteeksi ravintolan väki esitteli ylpeänä kuvia muista merkittävistä asiaikkaistaan, mm. Michael Schumacherista ja Federico Fellinistä.

Se makea. Sfogliatella on alueen perinteinen leivonnainen, sitruunalla tai appelsiinilla maustetulla ricottajuustolla täytetty piiras. Runsaan lehtitaikinakuorisen leivoksen rinnalla Napolissa oli kaikkialla myös ohuempaan piparkakkumaiseen kuoreen leivottua sfogliatellaa, joka olikin enemmän minun makuuni. Lähtiessä saimme Gianluigilta Suomeen viemisiksi juuri näitä pehmeäkuoriasia leivoksia, pasticceria R.M. Attanasiolta. Sokerinsa ansiosta ne säilyivät erinomaisesti – söimme viimeisen tiistaina leivotuista sfogliatelloista perjantaina, fillarimatkalla Helsingistä Perniöön.

Sfogliatelli

Juhannusaaton eväät, Napoli - Helsinki - Karjaa

Karjaa is here!

Mainokset

4 responses to “Fillarilla Napolissa

  1. Jerry de Concilio

    an adventurous experience ! (Jännitystä kokemus…)

  2. You start to learn Finnish, Jerry! This is just the story of the city of Napoli – more stories later 🙂 However, I think just this city was the most different experience from my earlier ones in Italy. South is different!

  3. Renato e Gainluigi

    The South is different …. .. I believe that is like to make a comparison between a life interesting, exciting and full of surprises as opposed to an ordinary life, boring and without surprises.
    But this is just my opinion or a mere illusion !!!

  4. Just like YOU SAID IT: hot sun in Southern Italy, fresh air in Southern Finland 😀 We do need differences in our Beautiful Shared World, otherwise it would be flat. Above all, WE are so similar!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s