Westö ja fillarit Helsingin yllä

Jutussa Älä polje yöhön yksin 2.1.2011 kirjoittelin Kjell Westön kutakuinkin saman nimisen romaanin polkupyörämerkinnöistä. Nyt on toisen Westön teoksen vuoro. Leijat Helsingin yllä ilmestyi 1996, sen on suomentanut Arja Tuomari.

Valitsin yli 500 sivun teoksesta satunnaisesti kuusi sivua ja laskin niiden virkkeet: 118 virkettä, keskimäärin yhdellä sivulla olisi siis 20 virkettä. Löysin kirjasta 15 virkettä, joissa on polkupyörä – voi hyvinkin olla, että joku on jäänyt minulta epähuomiossa merkitsemättä. Otokseni mukaan kirjassa olisi siis 10 400 virkettä, joista 0,1 % on mukana polkupyörä 🙂 Mutta millaisia virkkeitä ne 0,1 % ovatkaan?!

Jokainen teoksen lukenut muistaa varmasti Munkassa pelkoa ja kauhua kylväneen Rolandin, Råttiksen, Raaka-Rotan.

Jo monen vuoden ajan hän oli ajellut ympäriinsä vanhalla mustalla naistenpyörällä ja pitänyt Munkinseutua epävarmuuden vallassa.

Raaka-Rotta ilmestyi paikalle mustan pyöränsä kanssa ja valitsi KIDUN, pakotti uhrin polvilleen maahan ja alkoi sananmukaisesti kiduttaa. Uhkaili, nöyryytti, pelotteli.

Sitten hän nousi pyöränsä selkään ja polki tiehensä etukumarassa, mikä oli hänelle tyypillinen asento.

Myöhemmin mukaan tuli fyysinen väkivalta. Kun Raaka-Rotta potki uhrilta neljä hammasta ja nenän murtuneeksi, pidettiin koulussa ja seurakunnassa kriisikokous, mutta kukaan ei tehnyt mitään. Huolta ja puhetta, ei toimintaa. Paitsi suuri pieni Sammy Ceder, joka eräänä syyskuun iltana käveli Robbin ja Rikun kanssaKalastajatorpan rannalle.

Mutta penkillä istuukin jo joku: Raaka-Rotta. Hänen musta pyöränsä makaa kumollaan hiekassa lähellä penkkiä.

Mitä sitten tapahtui, sen voi lukea sivulta 170. Toinen minuun vaikuttanut kohtaus on sivulla 341, jossa Marina katselee isän ja äidin vanhoja valokuvia.

Toinen kuva on isästä ja mummasta. Kuva on otettu Skrottomsin keskustassa. Isä ja mumma seisovat torin kulmassa, taustalla näkyy osa kirjaston julkisivua ja kirkon pääty.

Isä ja mumma seisovat vierekkäin, molemmat ovat juuri nousseet pyörän selästä, kädet lepäävät ohjaustangolla. Pyörät ovat väriltään mustat, ja kummassakin on suuri pyöreä lyhty.

Ja on muutakin. Henrik, joka nuoruutensa kesänä polkee saksalaisten ystäviensä kanssa Syltin saarella. Maailma, joka muuttuu kuin shampoopullo tai pyörän lyhty, pyöreästä kapeammaksi, paremmin muotoilluksi. Laulu, jossa

joidenkin ihmisten elämä kulkee hiljakseen eteenpäin kuin polkupyörä.

Aamulehti ja Hufvudstadsbladet, jotka haettiin kesäpaikan postilaatikosta pyörällä.

Raitis, polkupyörällä liikkuva, opiskeleva joulupukki… TKK:n asuntola, Otaniemi.

Benjihyppyä pyörien selässä katseleva poikajoukko.

Kiitos kirjasta, herra Westö 🙂

Advertisements

One response to “Westö ja fillarit Helsingin yllä

  1. Paluuviite: Hyvää isänpäivää! | -mip-

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s