TDH-pastaa

Ensi sunnuntaina map ja moni muu polkaisee Tour de Helsinki lenkin. TDH on syksyinen kuntoajo, jossa suomalaiset pojat ja tytöt polkevat 140 km  Käpylästä  Käpylään ”ihan vaan kuntoillakseen”.  Pyöräilyn Ilosanomaa tämäkin 😉 Kuvat päivittyy aikanaan tuoreempiin.

Siis Pyöräilyn sietämätön keveys. Map polkee ja minä puolestani pidän edellisenä iltana Pasta Partyn muutamalle polkes polkes pojalle ja pyöräilyn ystävälle. Minullehan yksi pyöräilyn tärkeimmistä puolista on hyvä ruoka. Viime kesänä onnistuin polkemaan  kolme viikkoa ristiin rastiin Italiaa pudottamatta kiloakaan painoa – se ON saavutus, sillä yleensä paino väkisinkin putoaa satulassa vietettyjen tuntien ja viikkojen aikana.

Firenzen tiellä

Ajattelin valmistaa tankkaukseen/herkistelyyn/fiilistelyyn muistoja viimekesäisiltä Italian pyöräreissuilta, jotakin seuraavanlaista:

Alkuun leivon ihanat, oliiviöljyä tihkuvat FOCCIAT. Hitaasti nostatettujen litteiden vehnäleipien  (6 dl vettä + 30 g hiivaa + suolaa + hunajaa + vehnäjauhoja + oliiviöljyä) päälle painelen valkosipulinkynsiä, oliiveja, tuoretta ja aurinkokuivattua tomaattia, kesäkurpitsaa, mitä kaapissa on. Voitelen pinnalle runsaasti oliiviöljyä. Ja tietysti ripottelen sormisuolaa.

Pääruokana saa näissä kekkereissä olla pari Primi piattia. Hiilareita, hiilareita.

Ragu alla Bolognese (kts linkki) mapin ja tyttöjen kanssa Bolognassa vietettyjen päivien muistolle, ja sen pitkäkyntisen pyörävarkaan, joka vei yhden Jerryn vuokrafillareista. Tämän bolognesekastikkeen valmistus alkaa viimeistään  aamulla, sillä maidossa haudutettu,  tomaatilla höystetty ja valkoviinillä viimeistelty liha, sipuli, selleri ja porkkana saavat hautua useita tunteja. Vaikka uunissa. Toki sen voisi laittaa edellisenä iltana yösähköllä hautumaan.

Bologna, kesäkuu 2010

Risotto (perusohje em. linkissä) on muisto huhtikuiselta Mestre/Venetsia matkalta, kun kävin ystäväni kanssa tapaamassa Italiassa pyöräileviä aviomiehiämme. Söin Buranon saarella ristorante Riva Rosassa yhden elämäni maukkaimmista risotoista. Eikä se elämys johtunut nälästä, se reissu ei ollut varsinainen pyöräilymatka 😉 Risottoa valmistettaessa kuullotettun sipuliin ja riisiin lisättävä ensimmäinen neste on ehdottomasti valkoviini. Viime keväänä löysin aivan erinomaisen viinin kalaliemeen keitettävääle risotolle, Anselmi san Vicenzo. Siitäpä aioin taas risottoni keittää.

Burano, huhtikuu 2010

Jälkiruokaa? Ehdottomasti, mutta mietin vielä 😉 Jotakin sitruunaista… Ja johonkin täytyisi saada pisara grappaa! Ehkäpä leivon sitruunaisia kakkuja, niitä joita sain aamiaiseksi Vitebrossa ihanaisessa B&B La Porticellassa. Sinä aamuna matkalla Orvietoon satoi.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s