Lauantai 3.7. – Viimeinen polkaisu Mestreen

Haikeutta. Tänään oli viimeinen ajopäivä kolmen viikon Italian reissulla. Mestressä, Venetsian mantereen puoleisessa kaupungissa, odotti hotellihuone ja seuraavana aamuna aikainen lento Helsinkiin. Nuha oli vienyt voimia, ja muutenkin suurin into polkea tasamaata kohti määränpäätä ei ollut suuri. Tie 245 Bassanosta Mestreen oli ok, ei mitenkään erityinen. Parasta katseltavaa olivat lukuisat häät, joita lauantaina vietettiin jokaisessa kylässä, jonka läpi poljimme. Koko matkan KARTTA – MAP on tässä linkissä; olen merkinnyt sinne pisteitä, joiden kautta poljimme, ja joitakin tieosuuksia.

Lauantaipäivän häähumua

Alkumatkasta ohitimme Rossano Venetossa Wilierin tehtaan http://www.wilier.it/it/ . Perinteistä italialaista polkupyöränvalmistusta vuodesta 1906, runko mm. Marco Pantanille. Tässä vielä linkki YouTubeen, Bicycle World: Wilier Bikes with Mark Deterline. Pantanin patsaalla Cesenáticossa on itseoikeutetusti Wilierin runko.

Rossano Veneto

Cesenático 18.6.2010

Päivä oli tolkuttoman kuuma, vettä ja juomaa kului. Yhden täydennystauon pidimme Castelfranco Venetossa, jonka ydinkeskustaa ympäröi upea kaskiaikainen linnoitus.

Castelfranco Veneto

Parikymmentä kilometriä ennen Mestreä sattui reissun ensimmäinen välinerikko, minulta påamahti yksi takapinna poikki. Eipä siitä onneksi ollut merkittävää haittaa himmaillessa kohti määränpäätä. Mestreä luoteesta lähestyessämme kohtasimme varmasti koko reissun parhaat pyörätiet- ja kaistat, niitä oli ilo ajella. Pohjoisessa pyöräkaistoja on taajama-alueilla paljon, mutta niiden taso vaihtelee kovasti. Pääsääntöisesti valitsimme autotien, mutta joskus vilkasliikenteisellä tieosuudella salli pyörätie ajelun ja juttelun rinnakkain. Italiassa pyöräteiden käyttö on terveen järjen mukaista ja joustavaa. Niitä saa käyttää, mutta voit myös ajaa ajotiellä, jos sen parhaaksi näet. Kukaan ei osoita mieltä, se kuuluu asiaan, kunhan noudatat samoja liikennesääntöjä kuin muut.

Perillä Hotelli Antonyssa odotti Rooman hotelliin jätetty paketti, jossa olivat pyörälaukkumme. Pehmeät laukut sai pakattua tiiviiseen pakettiin, painoa koko pakkauksella oli alle 10 km. Jerry Napoli http://www.rentalbikeitaly.com/ oli järjestänyt kuljetuksen UPSllä oman firmansa kautta, hintaa palvelulle tuli noin 15 €.

Fillarilaukut

Saimma viedä pyörät ylös huoneeseen purkamista ja pakkausta varten, Mapin ei siis tarvinnut viettää aikaa autotalissa tai pihalla. Mukavampaa puuhaa ilmastoidussa huoneessa 🙂 Huoneen ikkunasta näkyi lahden toisella puolella oleva Venetsia, jonne minun ei todellakaan tehnyt mieli. Olin siellä huhtikuussa, kun kävin tervehtimässä kevätleireileviä Mapia ja Torveloa, ja muistan hyvin millainen ihmispaljous ja hälinä siellä oli jo silloin. Mitä se onkaan nyt, heinäkuun alussa?! Ei minulle, aoinakaan tänään, kiitos. Kylällä hotellin vieressä oli Gelateria, joka myi kotitekoista jäätelöä. Korvasin illallisen intohimollani, italialaisella jäätelöllä, tällä erää viimeisellä: jugurttia, pistaasia, sitruunaa ja suklaata. Mestren Parco San Giulianosta kantautui Aerosmithin konsertin ääniä. Sopisiko tämän tarinan loppuun Aerosmithin Dream on?

Ajot on ajettu

Päivämatkaa tuli 68,9 km. Näin ollen Minun oma Giro d´Italia 2010 oli pituudeltaan 1304,4 km. Mapilla pari lenkkiä pidempi…

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s