Perjantai 2.7. – Monte Grappa, Viinavuori

Mun tie on maantie...

KARTTA päivän juttuun on tässä linkissä.

Ylämäki on merkillinen asia. Sitä polkiessaan elää niin hetkessä, kuin ikinä on mahdollista. Hae sopiva rytmi, hengitä, juo, rennosti, rennosti… Älä mieti matkaa, älä edes seuraavaa mutkaa. Rullaa, rullaa, rullaa. Tai survo. Yritä irrottaa maisemasta kaikki ilon aiheet, nuo vuohet tai kissankellot. Vaikka nousu jatkuisi, jatkuisi, kilometri toisensa jälkeen. Kymmeniä kilometrejä. Juo pienin hörppäyksin, älä oksenna, nestettä ei ole varaa hukata. Minä pidän ylämäistä 🙂

Acqua!

Alamäki on enemmän surullinen kokemus. Pari ensimmäistä kilometria laskua ovat huimia: Vau, miten matka taittuu! Sitten seuraa kauhunsekainen hämmennys. Poljinko minä muka tämän kaiken ylös?! 10 km jälkeen jarrukättä alkaa särkeä (alamäessä jokainen on oma oma jarrumiehensä). Olen oppinut tämän reissun aikana laskemaan alamäkiä itselleni ihan reipasta vauhtia, mutta en minä siinä enää kykene katselemaan maisemia. Tänään yritin, kerran, ja tein reissun ainoan ajovirheen, onneksi hyvässä paikassa. Enkä kaatunut. Alamäessä pitää keskittyä ajamiseen tai jarruttaa kädet krampissa.

Lopuksi tulee suru. Tässäkö se oli, kaikki mitä kapusin? hetkessä laskettu alas?

My way 😉

Heräsin yöllä kurkkukipuun ja totesin, että Mapin ”flunssa” oli tarttunut minuun. Aamulla herätessä kurkkukipu oli häädetty Buranalla ja Paratabseilla pois, mutta jäljellä oli tukkoinen nenä ja voipunut olo. Ajokenkien sijaan puimme aamiaisen jälkeen sandaalit jalkaan ja teimme tunnustelevan ja pohdiskelevan kävcelyn Bassanon vanhassa kaupungissa. Katsastin 1100-luvulla rakennetun kirkon ja 1500-luvulla rakennetun puusillan, Ponte Veccion, (http://it.wikipedia.org/wiki/Ponte_Vecchio_(Bassano_del_Grappa) joka oli jo aamusella melkoisen täynnä grappan ja paikallisen liköörin maistelijoita. Tai ehkä joillakin edellinen ilta vielä jatkui 😉

Sillalle vievät kadut olivat täynnä mitä ihanimpia herkku- ja keramiikkakauppoja. Sieniä, hunajaa, polentaa ja muita paikallisia tuotteita sekä mitä mielikuvituksellisimpia keramiikka-astioita, esim. www.leceramiche.net. Selvisin (lähes) ikkunaostoksilla, sillä jokainen ylimääräinen gramma tai kilo on poljettava itse reissun loppuun asti. Vähän tattipolentaa… Syke nousi nuhaisena jo kävelystä, mutta siitä huolimatta päätimme kavuta Cima Grappalle. Paluulento Helsinkiin on sunnuntaiaamuna Venetsiasta, siis joko tänään tai ei ollenkaan. Taas kerran näitä suuria mauttomia viisauksia: Kaikki, mikä ei tuhoa parisuhdetta, vahvistaa sitä.

Bassano & Brenta-joki

Lähdimme polkemaan Monte Grappalle puolen päivän aikoihin. Juuri silloin, kun suurin osa väestä alkaa valmistautumaan lounaalle ja siestalle. Mäessä oli siis vastaantulijoita, mutta eipä juuri ohittajia. Eikä se johtunut minun vauhdistani 😉 Edessä oli noin 30 km ylämäki, etulaukussa mukana molempien vaihtopaidat laskua varten. Lähtöpaikan korkeus oli 128 m, tie 148 loppui 1750 m. Nousua oli siis reilu 1600 m. Pahin oli alku, mutkien 1-3 (kurvit on numeroitu) väli. Vaikka saman kinkareen huhtikuussa Torvelon kanssa polkenut Map oli kertonut tämän, tuli minulle ensimmäisten kilometrien aikana pieni uskon puute.

Hävitä saa, mutta ei luovuttaa, eli oksennukseen asti olisi yritettävä. En oksentanut.

Tie 148 Monte Grappalle

Tie Monte Grappalle on hyvä kuntoinen ja hyvin merkitty. Kuten jo kerroin, jokainen kurvi (tornato) on numeroitu, lisäksi korkeuttakin voi seurata tienvarren merkeistä.

Tienvarren merkintöjä

Koko matkan olimme polkeneet kohti sumuisia vuoria ja noin 2 km ennen huippua alkoi sitten sataa. Näkyvyys oli alle 100 m. Se sitten niistä maisemista ja monumenteista, minulle riitti kuppi kuumaa kaakaota ja panini. Monte Grappa -juttuja voi etsiskellä myös blogin juttusarjasta 2010-04 Duo Torvelo in Italy. Esim. otteita Hannu Mäkelän kirjasta Syksy Venetsiassa.

Cima Grappa 1770 m

Alamäestä jo kirjoitin. Paitsi lehmistä. Liikennemerkit tienvarressa varoittivat meitä kauriista, lehmistä, kuopista, kivivyöryistä ja mutkista. Ylämäkeä polkiessa tutustuimme alustavasti kuoppiin ja mutkiin, alamäessä edellisten lisäksi lehmiin, jotka olivat jostakin syystä siirtyneet suurin joukoin tielle.

Kävelevää Ricotta-juustoa!

Päivämatkan pituus oli tänään 65,4 km, matkaa Italiassa olin tehnyt 1235 km. Sitten rutiinit: suihku, pyykki ja lepo. Heräsimme riittävän ajoissa ehtiäksemme illalliselle, tattirisottoa ja grillattua kalaa.

Ponte veccio, Bassano

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s